Olen koko elämäni ajan harrastanut pyöräilyä, voisin sanoa olevani pyörä friikki ja hifistelen hankkimalla uusia ja erilaisia pyöriä.
Jotkut hifistelee autoilla, äänijärjestelmillä, tietokoneilla ym.
Tavallinen pyöräily muuttui hifistelyksi noin 5 vuotta sitten tai oikeastaan minusta tuli pyöräfriikki.
Ensin hankittiin vanhan 5 vaihteisen teräsrunkopyörän, joka painaa, kuin alasin, sen tilalle hybridi, joka päihitti vanhan 5 vaihteisen keveydellään 10-0.
Sillä lähdettiin painattamaan nopeusennätyksiä katsomalla, että kuinka kovaa tällä pääsee, vaikka ei ole olekaan mikään Amstrong, niin kyllä sillä vedettiin päälle 35 km/h suoralla tiellä lievässä ylämäessä.
Myötätuulessa sitä mentiinkin sitten lähes 45km/h ja alamäessä samoihin lukemiin.
Sen jälkeen selailtiin nettiä kovalla tohinalla, eri mallien välillä ja löydettiin pyöräilyn mukavuusaste numero 1 eli nojapyörät.
Sellainenhan oli pakko saada ja ehdottomasti trike, jossa konkretisoituu pyöräilyn todellinen mukavuus ja leppoisa ajo asento, todellinen relax pyörä.
Sellainenhan piti laittaa välittömästi tilaukseen ja jovain saapui paketti Englannista odotteluhetkisen päättymisen jälkeen.
Nojailtua on tänä kesänä muutaman sata kilometriä, mitä viime kesänä tuli plakkariin päälle 2200km muutaman kesäkuukauden ajan, mitä poutasäätä nyt sattui oleman.
Ensimäinen kesä meni kyllä ajoon totutteluun. Eipähän tarvise tehdä jalkaprässiä erikseen, kun siinähän se tulee nojaillessa, varsikin jyrkässä ylämäessä nojailu on, kuin tekisi jalkaprässiä.
Miksipä sitä pyöräillä pystyasennossa, kun pyöräillä voi selällään maaten lähellä maanpintaa.
On tämä pyöräily vaan hienoa, voi ottaa rennosti, ei tarvitse hosua minekään, vaan voi nauttia nojaillen hiljaa lipuen eteenpäin.
Voi vaikka pysähtyä kesken kaiken ja ottaa nokoset, mikä ei tavallisella pyörällä onnistuisi, siinä kaatua rojahtaisi nurin.
Viime kesänä muutamana kesäisenä iltana, saattoi kuvitella olevansa trooppisessa maassa, jossa illat lämpimät ovat, perin erikoinen valonkajo taivaalla ja maidonlämmin tuuleton kesäillan ilma, juuri sellaisia oli muutama täällä viime kesänä.
Puuttui vaan palmupuu ja banaanit, tietenkin banaaneja sai Citymarketista, mutta eipä taida ihan palmupuuta sieltäkään saada.
Siinäpä sitä ihmettelemään, että missä kaikki ihmiset mahtavat olla, kun lähes autiota oli silloinkin Heinolan alueella, vaikka ilta oli mitä hienoin.
Eilen tuli nojaliltua useampi kilometri ja rauhallisesti nauttien siinä kuluikin muutama tunti.
Vaikka lupasivat vesisadetta, niin onneksi eivät pitäneet ennusteet paikkansa, vaan hieno oli sää ja ilma koko päivän, varsikin illalla oli sää, kuin unta.
Olipas mukava hetki, kun nuori pariskunta, varmaankin kiinalainen pariskunta iltakävelyllä, joista nainen iloisesti tervehti kättä nostaen ja iloinen hymy kasvoillaan.
Harvoinpa suomalaiset toisiaan noin iloisesti tehvehditään, varsikaan ketään tuntematonta.
Ehkäpä luultavimmin erikoinen kulkuneuvo herätti ilostumisen tunteen, eikä niinkään kulkupelin kuljettaja.
Tänään jäivät nojailut vähemmälle, alkuun pääsin, mutta annas olla, niin eikähän sitä vettä alaknut sitten tihtustamaan, vaikka puhe oli, että vasta iltakuuden jälkeen olisi vesisateen aika alkaa laulamaan kohti maanpinnan tasoa kovasti pisaroita pilvestä aivastellen.
Vesisateessa pyöräilyssä on oma tunnelmansa. Toista on pyöräilä räntäsateeessa tai lumituiskussa, joita ei voi verrata lämpimän kesäisen sateen aikaansaamaan tunnelmalliseen pyörilyhetkeen.
Kesäsateessa pyöräily raikastaa ajatukset ja hengityksen. Kesäsateella en tarkoita niitä rankkasateita, jolloin pyöräilijä on märkä, kuin pesusieni, mikä on muutaman kerran tullut koettua ja olo on tosian, kuin uitetulla koiralla, vain shampoo puuttuu, niin samalla hoituisi suihkupuoli.
Tässä täytyy nyt kiristää tahtia, reilu kuukausi pyöräily-ystävällistä aikaa, jonka jälkeen pyöräilymukavuus vaihtuu sisukkuus pyöräilyksi, varsikin, jos maa on märkä, jolloin esiintyy jäisiä pyöräteitä aamulla, mutta pyöräily mukavuus jatkuu, mikäli sää ja tiet pysyvät kuivina, sillä kuiva tie tunnetusti harvemmin jäätyy.
Sitten laitetaan nojakki talviteloille, koska sillä ei kokeilun peruteella jäisellä ja lumisella tiellä mihinkään pääse takarenkaan vimmatusti tyhjää pyöriessä, kun pitoa ei löydy, hiekkatie kokemuksen syvällä rintaäänellä todeten, että tyjää pyöri takarengas hiekkatiellä, vaikka polki kuinka vimmatusti tahansa, niin työntöhommiksi meni koko touhu, kunnes löytyi tiiviimpää alustaa, niin johan taas mentiin.
Ei suinkaan, ei pyöräilyä talveksi lopeteta. Meikäläinen laittaa astetta kehnompaan maastopyörään kunnon nastarenkaan eteen ja taas mennään.
Ei haittaa -25 asteen pakkanenkaan menoa, mutta tuuli on pahempi.
Vaatetta on päällä, että hiki siinä tulee ja olo on, kuin uunissa olisi.
Jos joku törmää artistiin, niin saa sitä liittyä seuraan tai todennäköisemmin kaikkoavat enemmin. Nyt vaan kaikki pyöräilemään ja kokemaan suuri flow ja pyöräilyn mukavuus kaikessa kokonaisuudessaan aivojen avartajana.
Jotkut hifistelee autoilla, äänijärjestelmillä, tietokoneilla ym.
Tavallinen pyöräily muuttui hifistelyksi noin 5 vuotta sitten tai oikeastaan minusta tuli pyöräfriikki.
Ensin hankittiin vanhan 5 vaihteisen teräsrunkopyörän, joka painaa, kuin alasin, sen tilalle hybridi, joka päihitti vanhan 5 vaihteisen keveydellään 10-0.
Sillä lähdettiin painattamaan nopeusennätyksiä katsomalla, että kuinka kovaa tällä pääsee, vaikka ei ole olekaan mikään Amstrong, niin kyllä sillä vedettiin päälle 35 km/h suoralla tiellä lievässä ylämäessä.
Myötätuulessa sitä mentiinkin sitten lähes 45km/h ja alamäessä samoihin lukemiin.
Sen jälkeen selailtiin nettiä kovalla tohinalla, eri mallien välillä ja löydettiin pyöräilyn mukavuusaste numero 1 eli nojapyörät.
Sellainenhan oli pakko saada ja ehdottomasti trike, jossa konkretisoituu pyöräilyn todellinen mukavuus ja leppoisa ajo asento, todellinen relax pyörä.
Sellainenhan piti laittaa välittömästi tilaukseen ja jovain saapui paketti Englannista odotteluhetkisen päättymisen jälkeen.
Nojailtua on tänä kesänä muutaman sata kilometriä, mitä viime kesänä tuli plakkariin päälle 2200km muutaman kesäkuukauden ajan, mitä poutasäätä nyt sattui oleman.
Ensimäinen kesä meni kyllä ajoon totutteluun. Eipähän tarvise tehdä jalkaprässiä erikseen, kun siinähän se tulee nojaillessa, varsikin jyrkässä ylämäessä nojailu on, kuin tekisi jalkaprässiä.
Miksipä sitä pyöräillä pystyasennossa, kun pyöräillä voi selällään maaten lähellä maanpintaa.
On tämä pyöräily vaan hienoa, voi ottaa rennosti, ei tarvitse hosua minekään, vaan voi nauttia nojaillen hiljaa lipuen eteenpäin.
Voi vaikka pysähtyä kesken kaiken ja ottaa nokoset, mikä ei tavallisella pyörällä onnistuisi, siinä kaatua rojahtaisi nurin.
Viime kesänä muutamana kesäisenä iltana, saattoi kuvitella olevansa trooppisessa maassa, jossa illat lämpimät ovat, perin erikoinen valonkajo taivaalla ja maidonlämmin tuuleton kesäillan ilma, juuri sellaisia oli muutama täällä viime kesänä.
Puuttui vaan palmupuu ja banaanit, tietenkin banaaneja sai Citymarketista, mutta eipä taida ihan palmupuuta sieltäkään saada.
Siinäpä sitä ihmettelemään, että missä kaikki ihmiset mahtavat olla, kun lähes autiota oli silloinkin Heinolan alueella, vaikka ilta oli mitä hienoin.
Eilen tuli nojaliltua useampi kilometri ja rauhallisesti nauttien siinä kuluikin muutama tunti.
Vaikka lupasivat vesisadetta, niin onneksi eivät pitäneet ennusteet paikkansa, vaan hieno oli sää ja ilma koko päivän, varsikin illalla oli sää, kuin unta.
Olipas mukava hetki, kun nuori pariskunta, varmaankin kiinalainen pariskunta iltakävelyllä, joista nainen iloisesti tervehti kättä nostaen ja iloinen hymy kasvoillaan.
Harvoinpa suomalaiset toisiaan noin iloisesti tehvehditään, varsikaan ketään tuntematonta.
Ehkäpä luultavimmin erikoinen kulkuneuvo herätti ilostumisen tunteen, eikä niinkään kulkupelin kuljettaja.
Tänään jäivät nojailut vähemmälle, alkuun pääsin, mutta annas olla, niin eikähän sitä vettä alaknut sitten tihtustamaan, vaikka puhe oli, että vasta iltakuuden jälkeen olisi vesisateen aika alkaa laulamaan kohti maanpinnan tasoa kovasti pisaroita pilvestä aivastellen.
Vesisateessa pyöräilyssä on oma tunnelmansa. Toista on pyöräilä räntäsateeessa tai lumituiskussa, joita ei voi verrata lämpimän kesäisen sateen aikaansaamaan tunnelmalliseen pyörilyhetkeen.
Kesäsateessa pyöräily raikastaa ajatukset ja hengityksen. Kesäsateella en tarkoita niitä rankkasateita, jolloin pyöräilijä on märkä, kuin pesusieni, mikä on muutaman kerran tullut koettua ja olo on tosian, kuin uitetulla koiralla, vain shampoo puuttuu, niin samalla hoituisi suihkupuoli.
Tässä täytyy nyt kiristää tahtia, reilu kuukausi pyöräily-ystävällistä aikaa, jonka jälkeen pyöräilymukavuus vaihtuu sisukkuus pyöräilyksi, varsikin, jos maa on märkä, jolloin esiintyy jäisiä pyöräteitä aamulla, mutta pyöräily mukavuus jatkuu, mikäli sää ja tiet pysyvät kuivina, sillä kuiva tie tunnetusti harvemmin jäätyy.
Sitten laitetaan nojakki talviteloille, koska sillä ei kokeilun peruteella jäisellä ja lumisella tiellä mihinkään pääse takarenkaan vimmatusti tyhjää pyöriessä, kun pitoa ei löydy, hiekkatie kokemuksen syvällä rintaäänellä todeten, että tyjää pyöri takarengas hiekkatiellä, vaikka polki kuinka vimmatusti tahansa, niin työntöhommiksi meni koko touhu, kunnes löytyi tiiviimpää alustaa, niin johan taas mentiin.
Ei suinkaan, ei pyöräilyä talveksi lopeteta. Meikäläinen laittaa astetta kehnompaan maastopyörään kunnon nastarenkaan eteen ja taas mennään.
Ei haittaa -25 asteen pakkanenkaan menoa, mutta tuuli on pahempi.
Vaatetta on päällä, että hiki siinä tulee ja olo on, kuin uunissa olisi.
Jos joku törmää artistiin, niin saa sitä liittyä seuraan tai todennäköisemmin kaikkoavat enemmin. Nyt vaan kaikki pyöräilemään ja kokemaan suuri flow ja pyöräilyn mukavuus kaikessa kokonaisuudessaan aivojen avartajana.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.