Kohdalleni sattui 2 vuotta sitten todella erikoinen tilanne: minut esiteltiin suurin piirtein ikäiselleni nuorelle naiselle (nainen itsekin olen), joka näytti hyvin, hyvin tutulta. En keksinyt millään kuka hän oli. Sanoin hänelle että hän näytti tutulta ja ihmetys oli suuri kun hänkin tunsi minut! Eikä hänkään muistanut mistä minut tunsi, mutta olimme kummankin mielestä tunteneet toisemme jo aika kauan.
Pohdimme siinä tietysti kummankin elämän historiat läpi. Enimmäkseen olimme hölmistyneitä ja kuikuilimme toisiamme jatkuvasti miettien "Kuka tuo oikein on"?? Hän oli vastikää muuttanut Vantaalle Keski-Suomesta, josta en tunne tasan tarkkaan ketään, ja jossa hän oli kuitenkin koko ikänsä asunut! Elämissämme ei ollut mitään yhtymäkohtaa ja kuitenkin olimme kuin läheisimmät siskokset. Tavallaan tuntui kuin hän olisi ollut toinen "minä". Kaikki tapahtumat hänen elämässään olivat minulle ihan outoja eli tavallaan en ollut hänestä tiennyt mitään.
Hassua oli se, että olimme käyneet samat koulutukset läpi, mm. keskeyttäneet päivälukion vuoden jälkeen ja siirtyneet iltalukioon. Ikäeroa on muutama vuosi ja asuimme kuitenkin eri puolilla Suomea. Yhteisiä tuttujakaan emme löytäneet.
En tänä päivänä tiedä kuka hän on ja miksi hän on niin läheisen tuntuinen ihminen. Näin hänet kerran myöhemmin ja silloin meitä vähän nauratti, kun totesimme ettei kumpikaan vieläkään muista mitään yhteistä..
Kamalaa kun tuntee jonkun tosi "läheisen" eikä sitten kuitenkaan tunne häntä yhtään!
Pohdimme siinä tietysti kummankin elämän historiat läpi. Enimmäkseen olimme hölmistyneitä ja kuikuilimme toisiamme jatkuvasti miettien "Kuka tuo oikein on"?? Hän oli vastikää muuttanut Vantaalle Keski-Suomesta, josta en tunne tasan tarkkaan ketään, ja jossa hän oli kuitenkin koko ikänsä asunut! Elämissämme ei ollut mitään yhtymäkohtaa ja kuitenkin olimme kuin läheisimmät siskokset. Tavallaan tuntui kuin hän olisi ollut toinen "minä". Kaikki tapahtumat hänen elämässään olivat minulle ihan outoja eli tavallaan en ollut hänestä tiennyt mitään.
Hassua oli se, että olimme käyneet samat koulutukset läpi, mm. keskeyttäneet päivälukion vuoden jälkeen ja siirtyneet iltalukioon. Ikäeroa on muutama vuosi ja asuimme kuitenkin eri puolilla Suomea. Yhteisiä tuttujakaan emme löytäneet.
En tänä päivänä tiedä kuka hän on ja miksi hän on niin läheisen tuntuinen ihminen. Näin hänet kerran myöhemmin ja silloin meitä vähän nauratti, kun totesimme ettei kumpikaan vieläkään muista mitään yhteistä..
Kamalaa kun tuntee jonkun tosi "läheisen" eikä sitten kuitenkaan tunne häntä yhtään!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Enpä huomannut laittaa tätä tuonne osaksi aiempaa keskustelua. Ei ole tarkoitus aloittaa uudestaan samaa keskustelua.
tulee mieleen että jos on totta että ihminen elää maanpäällä monta elämää, että tuntisitte toisenne edellisistä elämistä, tai olette sukulais-sieluja eli samalla aaltopituudella. En kyllä muuta keksi mutta jotenkin jännä kokemus varmaan.
Olen lukenut juuri tuollaisista jutuista, ja useimmiten syyksi on selitetty että ihmiset ovat tunteneet toisensa edellisessä elämässä... Ehkä olitte sisaruksia entisessä elämässä.