Mitä tehdä kun vanhin sijoitettu ei halua enään tavata bioperhettään? Poika totaalisesti on kieltäytynyt.
Onko teillä kokemuksia, miten menetellä?
Bioperhe ei tule varmaan sitä hyväksymään.
Nyt tapaamiset ovat olleet joka kuukausi ja aina
on niille menty vastenmielisesti. Yhdeltä tapaamiselta on ollut pois, kun karkasi sitä ennen. Poika on nyt 15-v täyttää 16 ensi syksynä.
Onko teillä kokemuksia, miten menetellä?
Bioperhe ei tule varmaan sitä hyväksymään.
Nyt tapaamiset ovat olleet joka kuukausi ja aina
on niille menty vastenmielisesti. Yhdeltä tapaamiselta on ollut pois, kun karkasi sitä ennen. Poika on nyt 15-v täyttää 16 ensi syksynä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...pakottaa lapsi tapaamaan, jos ei tahdo? Murrosiässäkin on omat syynsä varmasti tilanteeseen, silloin voi juuri tapahtua näin. Antakaa lapselle rauha.
Mielestäni tuon ikäiseltä lapselta pitäisi jo itseltään kysyä huoltosuunnitelmaa tehdessä tapaamisista. Olenkin kuvitellut, että kun lapsi täyttää 12 vuotta häntä kuullaan, kun tehdään huoltosuunnitelmaa ja suunnitellaan tapaamisia.
Meillä ei vielä omakohtaisia kokemuksia ole, sillä esikoinen on vasta 8 vuotias. Hän tosin suunnittelee jo kirjoittavansa kirjeen "tädille", jossa kertoo miten haluaa tapaamiset järjestettävän. Kirjeen toimitamme sossulle kun menemme seuraavaa huoltosuunnitelmaa tekemään. Lapsi on jo aikaisemmin puhunut omalle "tädilleen" näistä asioista, mutta valitettavasti hänen ehdotuksiaa tapaamisten suhteen ei ole toteutettu. Ne ovat ristiriidassa äidin toiveiden kanssa ja äidin toiveet menevät edelle. Lapsen itsensä miettimät tapaamissuunnitelmat ovat hienoja ja mielestäni toteuttamisen arvoisia. Valitettavasti muut ovat erimieltä.
Suomalainen lastensuojelu on yhtäkuin biovanhempien suojelua.
Älyttömältähän tuo kuulostaa, että lapsi pakotetaan tapaamisiin. Vaikka olisi kuinka biosukua niin täytyisihän tuon ikäisen lapselle tapaamiset ehdottomasti pohjautua omakohtaiseen haluun tavata vanhempansa.
Eihän esim. eronneiden vanhempienkaan lapset aina välttämättä halua olla tekemisissä vanhemmiten jommankumman biovanhempansa kanssa.
Kyllä suomalainen lastensuojelu on lähinnä biovanhemman suojelua ja loputonta höösäämistä. Ei ihme että huostaanottojen määr lisääntyy. Mikäs siinä on olleessa kun biovanhempi huostaanoton kautta pääsee vihdoinkin "pomoksi". Kaikessa muussa on kenties tullut epäonnistumista, mutta biovanhempana hän voi käyttää lopputtomalta tuntuvia oikeuksiaan ilman että kukaan voi loppuviimeksi kovinkaan paljon rajoittaa. Tällainen biovanhempi nauttii pääsystä "vallankahvaan" ja ei varmasti anna tuumaakaan periksi, sillä hänen puolellaanhan on kaikki lainsäädännöstä asti.
Lapsi on vain teoriassa "etusijalla".
Hei!
Kyllä se valitettavasti näyttää olevan niin, että sijoitetun lapsen ON PAKKO TAVATA vanhempansa, mutta vanhempaa ei voi velvoittaa tapaamaan lastaan JOS EI HUVITA. Tarkotan tällä sitä, että lapsi varustetaan ja viedään tapaamiseen, mutta vanhemman ei siihen ole pakko saapua jos vaikka ei satu huvittamaan tai on ryyppäämässä. Minusta tämä on hyvin nurinkurinen käytäntö, jota perustellaan sillä että lapsella ON OIKEUS TAVATA BIOVANHEMPIAAN.
Olen aivan samaa mieltä sossujen suhtautumisesta biovanhempia kohtaan heitä hyysätään ja ymmärretään loputtomasti. Takana kai on pelko, että biovanhemmat tekevät valituksia sossujen toimista. Sen sijaan meidän sijaisvanhempien oletetaan vuodesta toiseen jaksavan lohduttaa ja tukea pettynyttä lasta kun bio ei tullutkaan ja varustamaan lapsi tapaamiseen joka ei sitten toteudu.
Kyllähän se meistäkin julmalta tuntuu, että lapsi kiljuu ja huutaa ettei halua tavata bioansa, koska pelkää tätä. Mekin teimme sitten niin, että soitimme ja sanoimme ettemme tule tapaamiseen, koska lapsi huutaa sängyn alla ja pitää kiinni sängynjaloista! Enpä viitsinyt lasta väkisin sieltä repiä. Kyllä sossu aikansa urputti, mutta kyllä oli hyvä perustelukin: lapsen paras. Nyt on tapaamiset harventuneet, koska bio ymmärsi lapsen tunteet eikä halua lasta itsekään pakottaa.
Laki sanoo, että lapsi saa itse päättää täytettyään 12 vuotta, mutta sossut eivät anna periksi millään.
Oletteko te ottaneet asianajajaan yhteyttä? Joka pitäisi nuoren puolta asiassa?
Meillä on ainakin tapahtunut niin ylilyöntejä sossuilla monien vuosien ajan, että tekisi mieli vetää kaikki asiat pöydälle asianajan kanssa.
Luulempa, että siinä lähtis sossulta työpaikka.
Kuinka tänä päivänä voi olla vielä niin ammattitaidotonta sosiaalityötä?
olen sitä mieltä ettei lapsia saa pakottaa tapaamaan ketään,edes vanhenpiaan jos ei tahdo.en minäkään pakota lastani tapaamaan isäänsä ellei tahdo.lasten ehdoilla eletään.sillä jossain on vikaa silloin jos lapsi ei vanhenpiaan halua nähdä.