Hei,
Puolisoni, josta olen eroamassa on julkaissut monta kirjaa, joista on otettu aina uusia painoksia. Hänellä on jo ennen liittoa ollut kohtuullisen huomattavat tekijänoikeustulot ja liitto, joka tosin kesti vain muutaman vuoden on nyt päättymässä.
Mitkä ovat mahdollisuuteni saada puolisoni tekijänoikeustuloista oma osuuteni, joka mielestäni kuuluu minulle siinä kuin muukin omaisuus. Mitä sanoo laki? Puolisoni on olevinaan sitä mieltä, ettei minulle kuuluisi mitään, mutta totuus on tietysti se, että olen mahdollistanut kotipiian roolissa miehen kirjoittelun. Mielestäni minulle kuuluisi kaikki ennen avioliittoa ja sen aikana syntyneet teokset palkkioineen.
Avioehtoa ei ole.
Puolisoni, josta olen eroamassa on julkaissut monta kirjaa, joista on otettu aina uusia painoksia. Hänellä on jo ennen liittoa ollut kohtuullisen huomattavat tekijänoikeustulot ja liitto, joka tosin kesti vain muutaman vuoden on nyt päättymässä.
Mitkä ovat mahdollisuuteni saada puolisoni tekijänoikeustuloista oma osuuteni, joka mielestäni kuuluu minulle siinä kuin muukin omaisuus. Mitä sanoo laki? Puolisoni on olevinaan sitä mieltä, ettei minulle kuuluisi mitään, mutta totuus on tietysti se, että olen mahdollistanut kotipiian roolissa miehen kirjoittelun. Mielestäni minulle kuuluisi kaikki ennen avioliittoa ja sen aikana syntyneet teokset palkkioineen.
Avioehtoa ei ole.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Siis tietenkin puolet avioliittoa ennen ja sen aikana syntyneistä teoksista saatuine palkkoineen.
Yhteinen omaisuus pannaan puoliksi, ei tulot. Vaimollasi saattaa olla varaa palkata parempi asianajaja...
Ovatko puolisoni kirjat yhteistä omaisuutta avioliiton päättyessä? Niiden tekijänoikeudesta tahtoisin puolet itselleni, ja jatkossa siis puolet tuloista tulisi minulle. Tällä hetkellä ei ole vara juristiin. Se maksaa ja olisi hyvä tietää, millä nekin kulut maksetaan, ennen kuin tässä ryhtyy soitellen sotaan.
Muuten omaisuuden jako on sovittavissa. Riitaa ei ole muusta paitsi mieheni hyvin tuottavasta tulonlähteestä, josta mielestäni ehdottomasti puolet kuuluu minulle. Olisin valmis sopimaan kertakorvauksestakin, jos summa olisi riittävän suuri.
Minäkin erosin puolisostani. Hän kouluttautui maisteriksi ja tohtoriksi yhdessäolomme aikana. Osti mokoma osakkeitakin sillä välin. Nyt sinun esimerkkisi innoittamana ehdottomasti vaadin puolet hänen palkastaan sekä puolet kaikkien hänelle jäävien osakkeiden tuotosta tästä kuolemaan saakka, onhan hän päässyt nykyiseen asemaansa ja saanut osakkeensa ostettua sillä perusteella, että on voinut opiskella ja sijoittaa minun hoitaessa kotimme.
Ymmärrätkö itsekkään kuinka naurettavalta vaateesi kuulostaa?
jos olet saamassa tasinkoa puolisoltasi, voitte sopia tasausmaksun kirjojen tekijänoikeuskorvauksena sikäli kuin tekijää ei sido jokin muu luovutuksen estävä sopimus esim. kustantajan kanssa, mutta eipä siinä olisi paljoa tolkkua, koska avio-oikeus katkeaa avioeroon ja siten tasingon määrä tarkasti laskettavissa, vaikka ei se estä sitä, että korvauksen maksamiselle sovitaan jokin aikataulu
"Nyt sinun esimerkkisi innoittamana ehdottomasti vaadin puolet hänen palkastaan sekä puolet kaikkien hänelle jäävien osakkeiden tuotosta tästä kuolemaan saakka, onhan hän päässyt nykyiseen asemaansa ja saanut osakkeensa ostettua sillä perusteella, että on voinut opiskella ja sijoittaa minun hoitaessa kotimme. ... Ymmärrätkö itsekkään kuinka naurettavalta vaateesi kuulostaa? "
No kai nyt ainakin vaadit puolet niistä osakkeista? Siten sinulle jää myös niiden tuotto avioliiton jälkeen. Et kai tyhmä ole?
Voi huokaus. Ei mennyt sarkasinen esimerkkini perille. Noh, onnea vaan yritykseesi saada puolet luovan työn immateriaalioikeuksista nimiisi.
En ymmärtänyt mitä yritit sanoa. Mikä on pointtisi? Että olen ahne?
Myönnän ihan suoraan, että moraali ei kiinnosta. Raha kiinnostaa. Eli mitä sanoo asiasta laki. Puolet immateriaalioikeuksista ennen avioliittoa ja sen ajalta mulle, jos vain saan päättää...
Tekijänoikeuslaki. Tekijänoikeus voi syntyä vain... jne. lue sieltä. Itse olen nuorempana tehnyt kuvataidetta, myyden käyttöoikeutta. Tekijänoikeus syntyy siis teoksen tekijälle- ja on suvussa kulkeva juttu, eli tekijänoikeus siirtyy tekijän perillisille.
Laki tuntee omaisuuden osituksen avioeron/puolison kuoleman sattuessa, mutta siinä lasketaan kummankin varat miinus velat, ja tulosta verrataan. Tasinkoa maksaa varakkaampi, kunnes puntit tasan.
Et voi vaatia tekijänoikeutta teoksiin, joita et ole tehnyt. Sitä voit vaatia liiton ajalta, jos olet mahdollistanut omalla työlläsi toisen kirjoittamista- että saat korvausta työstäsi- siinäkin on joitain aikarajoja, tietyltä vuosimäärältä max ennen eroa/tai puolison kuolemaa. Jos häviät, maksat itse siltä osin oikeuskulut, myös vastapuolen. Jos ositus pelkästään on riitainen, kumpikin maksaa kulunsa.
Mies on sitä tiukasti sitä mieltä, että ei ole halukas maksamaan sovussa tekijänoikeuksistaan pennin killinkiä. Olen kuulemma ollut laiska vaimo, latkinut vaan sohvalla siikkua töllön edessä ja tehnyt huonoa ruokaakin, lisäsi hän. Ei malttanut olla hevostelematta, kun just hänelle soitin, ja tulin paljastaneeksi heikkoutta asiani ajajana. Juristi lienee pakollinen, mutta kylmää kyllä ajatus joutua ite maksamaan
Tämmöinen on sitten naisten asema 2010-luvun suomessa. Pitäis tehdä jotain...
Hohhoijaa. Tämä Zirdula tulee vielä hukkaamaan pitkän pennin rahojaan täysin typerään oikeudenkäyntiin. Jos siis joku asianajana lähtee noin typerää juttua ajamaan. Tai voihan sitä kai ajaa itsekin.
Että puolet tekijänoikeuksista pitäisi siirtyä erossa puolisolle? Onko taas typerämpää kuultu. Ne ovat TEKIJÄNoikeuksia, eivät tekijän kanssa avioliitossa eläneen oikeuksia. Johan sen nimikin kerttoo.
Ja miten tämä asia liittyy naisen asemaan? Meinaatko, että tilanne olisi erilainen, jos sukupuolenne olisivat toisinpäin?
Kirjoittaisin Zirbula, mutta nimimerkki on varattu. En ole lukihäiriöinen.
Tämä liittyy naisen asemaan siksi, että olen tuhlannut parhaita vuosiani tyhjänpäiväisen miehen vaimona, ja nyt en siis olisi oikeutettu kunnon korvauksiin menettämästäni ajasta. Olisin voinut aikanaan saada paljon paremman miehen jonkun johtajan ja sitten siirtyä eteenpäin paljon paremmin ehdoin kuin siis nyt.
Mielestäni on niin väärin, että mies jatkaa korvauksien säännöllistä nostamista ja saa elellä "herroiksi" (mitään herraa ei miehessä ole eikä tippaakaan edes munaa) - tulot senkun lisääntyy. Mielestäni ketään ei pitäisi palkita tuolla tavalla pelkästä kynäilystä. Miehiä pitäisi palkita enemmän miehekkäistä asioista, urheudesta ja voimasta mutta yhteiskunnassa on vallalla epäoikeudenmukaisuus. Luuserit mustasukkaisesti vartioivat omistuksiaan ja edes eroavalle vaimolle ei annettaisi mitään.
Ja naisasia tämä on vielä myös siksi, että joku muu nainenkin vielä erehtyy samalla tavalla. Ilman rahaa mieheni ei koskaan saisi ketään, ei ainakaan minun tasoistani.
Aion liittyä piraattipuolueeseen.
Laittaisin mielelläni asialle "virolaisen perintätoimiston" mutta laki tietysti olisi miehen puolella, ja joutuisin vain itse korvaamaan.
Noniin, kysymys onkin siis siitä, että olet telaketjufeministi. Et ottanut mitään kantaa siihen, että olisiko arvelusi mukaan tilanne erilainen, jos sinä olisitkin kotimiehenä pitänyt huolta kodista kirjailijavaimosi tehtaillessa menestyskirjojaan. Vääryys se mielestäsi on vain, kun sinä olet vaimona tuhlannut aikaa sillä aikaa menestyvän miehen puolesta.
Entä miksi mielestäsi on väärin, että mies tienaa sillä, että ihmiset haluavat lukea mitä hän on kirjoittanut? Implisiittisesti tekstistäsi käy ilmi, että jos saman olisi tehnyt nainen, jolle siis on oikein menestyä "pelkällä kynäilyllä", niin se olisi ihan oikein ja reilua. Tyypillistä telaketjufemakon kitinää.
Kaltaisesi pirttihirmun suuntaan minäkin kyllä vartioisin henkistä pääomaani kaikin keinoin, ja koittaisin vielä saada liiton lyhyyden perusteella ihan tavanomaisen osituksenkin soviteltua niin, että sinä saisit mahdollisimman vähän.
Miksi muuten meinaat liittyä piraattipuolueeseen? Ei piraattipuolue aja mitään telaketjufeministisiä asioita, eikä piraattipuolue kannata mitään immateriaalioikeuksien jakamista niiden omistajien ulkopuolelle.
Itse olen valinnut miehen itselleni sen mukaan, mitä silloin onnistuin saamaan. Jokainen valitsee itselleen parasta, mitä saa. Nyt on väärin, että mieheni saa jatkossa parempaa, mitä ansaitsee ja minä taas huonompaa, kun on tässä välillä tullut ikää jo 30 . Siinä on vääryys.
Feministi olen ja ylpeä sellainen. Ihmettelen silti sitä, eikö miesten pitäisi nousta puolustamaan hyväksikäytön kohteena olevaa naista? Tosimies valitsisi puolensa toisin kuin sinä, edellinen kirjoittaja, jota (sinua) en pidä miehenä lainkaan. Nämä lait ovat selvästi vanhanaikaisia ja miesten kirjoittamia. Eikö voitaisi saada tästä joku ennakkotapaus? Toivon naispuolisten laista kiinnostuneiden vastauksia...
Kerrohan nyt mikä tässä seuraavaksi kuvailemassani laissa on "miesten kirjoittama", ja jotenkin sinun tässä jo useaan kertaan kertomallasi tavalla miehiä suosiva. Tässä kuvailussa A ja B on esitetty sukupuolineutraalilla tavalla, tilanne voi olla yhtä hyvin niin, että A on mies ja B nainen, toisinpäin, tai nykyisen sukupuolineutraalin aikakauden mukaisesti kumpikin voi olla mies tai kumpikin voi olla nainen. Unohdetaan nyt "muu sukupuoli" vielä toistaiseksi.
Se kuvaus siis:
A on avioliiton aikana tuottanut tekijänoikeuden alaista materiaalia, josta saa tekijänoikeuskorvauksia. Eron tultua B saa osituksessa puolet omaisuudesta, kuten tuohon asti kertyneistä säästöön jääneistä tekijänoikeuskorvauksista. B ei, tietenkään, saa itselleen mitään näitä tekijänoikeuksia, vaan ne , ja niiden tulevaisuudessa mahdollisesti aikaansaamat tuotot jäävät A:n hyväksi.
Nyt sitten. Kun kerran A:n ja B:n sukupuoliasetelema voi olla mikä tahansa, ja sillä ei tuohon lopputulokseen ole väliä, niin MITEN IHMEESSÄ tässä on jokin sukupuolellinen epätasa-arvokohta, ja miten ihmeessä tämä on "miesten kirjoittama laki"?
Sitten tuohon toiseen asiaan. Jos kerran sinä olet tuolloin valinnut parasta sen mukaan mitä olet onnistunut saamaan, niin etkö juuri silloin ole saanut ihan ansaitsemasi mukaan? Olethan jo tähän mennessä pirttihirmuna ollessasi nauttinut miehesi tuottavan työn tuloksista, ja nytkin erossa saat vielä niistä osuutesi varsinaisen omaisuuden osituksen muodossa?
Miten ihmeessä koet olevasi asiassa hyväksikäytön kohteena? Sinähän olet jo saamassa muutenkin mukaasi enemmän kuin mitä olet avioliittoonne tuonut, tai sen aikana tuottanut, koska kerran miehesi on vastannut tuotantopuolesta. Nyt kun olet suivaantunut tohvelimiehellesi, huudatkin "tosimiehiä" apuun, jotta saisit vielä enemmän, kuin mitä sinulle lain mukaan kuuluu? Ja kun sitten jonkun miehen vastaus ei tähän sovikaan, vaan hän tarjoilee telaketjufeministille, mitä tälle kuuluu ja mitä laki sanoo, niin tuomitset hänet epämieheksi. Ihan uteliaisuuttani tämän innoittamana kysyn, että kumpi teistä mahtoi eroa hakea? Tosin tiedän vastauksen jo.
Ja juu, tiedän, että olet pelkkä typerä trolli, tai ainakaan en jaksa uskoa, että kukaan edes oikea kunnon telaketjufeministi olisi oikeasti noin typerä. Mutta tämä on ihan kivaa kepeää harjoittelua tällaisesta kirjallisesta argumentoinnista.
Vastaus saamaani kritiikkiin:
Tekijänoikeudet ovat mielestäni päivänselvästi omaisuutta. Ja omaisuus on yleensä avio-oikeuden alaista. Mikä ihme laki tämä siis on, että tekijänoikeuksista ei voi saada omaa osuutta, vaikka kaikesta muusta voi?
Ilmeisesti laki on miesten kirjoittama siksi, että miehet ovat aikaisemmin tehneet enemmän luovaa työtä ja naiset olleet enemmänkin "pirttihirmuna". Nyt kun ajat ovat muuttuneet, ja miehilläkin olisi erossa mahdollisuus saada osansa naisen tekijänoikeuksista, ei lakia ole siltikään muutettu ajan vaatimusten hengessä. Ei tietenkään kukaan nainen ottaisi itselleen elätettävää miestä, mutta jos asia on periaatteen vuoksi tärkeä, niin ymmärrän kyllä. Onhan tällä palstalla laista kiinnostuneita ihmisiä.
Jos laki olisi ajan tasalla, niin minulla olisi nyt mahdollisuus saada osani miehen omaisuudesta ja kustantaa huipputasoinen koulutus tuleville lapsilleni toisen miehen kanssa, joka on miehenä voimakkaampi ja parempitasoinen kuin heikko kynäilijämies. Koulutus takaisi menestyksen lapsille. Eikö tämä ole kannatettava tavoite?
En kehtaa kertoa millainen nykyinen (kohta ex) mies on, mutta heikko kynäilijä kertoo jo kaiken tarvittavan. Omituisuudet esimerkiksi seksissä jääköön tarkemmin käsittelemättä, mutta vastaavien "palveluiden" ostaminen olisi todella kallista lystiä.
Tein miesvalintani sen aikaisissa olosuhteissa. En ollut enää kovin nuori ja miehiä, jotka olisivat olleet sekä vahvoja että ekonomisesti vahvoja (varakkaita) ei ollut missään tarjolla. Ajattelin, että kun pitää valita, niin valitsen mielummin varakkuuden. Halusin pelata varman päälle, mutta nyt tajuankin, että olisi pitänyt mieluummin valita vaikka joku prätkämies. Mutta silloin olisin itse joutunut vastata elämisen kustannuksista, varsinkin tulevaisuudessa, kun lapsia olisi ilmaantunut.
Miehen pitää olla vähintään raavas työmies, ja tyytyisin sellaiseen ilomielin, jos tilille kilahtaisi säännöllisesti aina puolet siitä, mitä mieheni tilille tulee erilaisia palkkoita hänen kirjoistaan ja piirrustuksistaan.
"Tekijänoikeudet ovat mielestäni päivänselvästi omaisuutta"
Noh, lainsäätäjä, ja tämän ketjun suppean otoksen perusteella myös moni muu ihminen on sitä mieltä, että näin ei ole. Johan sen kertoo nimikin, TEKIJÄN oikeus, ei tekijän vaimon oikeus.
"Ilmeisesti laki on miesten kirjoittama siksi, että miehet ovat aikaisemmin tehneet enemmän luovaa työtä ja naiset olleet enemmänkin "pirttihirmuna"."
Anteeksi mitä? Etkö tässä juuri koko ketjun ajan ole viitannut siihen perinteiseen mieskäsitykseen, jossa miehen tulee olla raavas puurtaja, jonka ansiot kumpuavat "miehekkäistä asioista, urheudesta ja voimasta"? Pistähän tarkastellen historiamme kuuluisia luovan työn tekijöitä. Kyllä siellä on naisia ihan siinä kuin miehiäkin, ja mikäs siinä naisella on ollut luoda, kun mies on kodin ulkopuolella sitä "oikeaa työtä" tekemällä hankkinut tulon perheeseen, ja nainen on ollut kotona. Nojoo, lipsahti itseltänikin seksismin puolelle, mutta se sopi vain vastaukseksi sinun kommenttiisi.
"Nyt kun ajat ovat muuttuneet, ja miehilläkin olisi erossa mahdollisuus saada osansa naisen tekijänoikeuksista, ei lakia ole siltikään muutettu ajan vaatimusten hengessä."
Täh? Siis vaikka laki on mielestäsi muotoiltu miehiä suosivaksi, niin sitä ei kuitenkaan ole nyt muutettu niin, että miehetkin saisivat osansa naisten tekijänoikeuksista erotilanteessa, vaikka tässä patriarkaatti pitääkin miesten puolta? Te telaketjufeministit olette näine salaliittoteorioinenne niin kuutamolla...
"Ei tietenkään kukaan nainen ottaisi itselleen elätettävää miestä, mutta jos asia on periaatteen vuoksi tärkeä, niin ymmärrän kyllä."
Voi kuule niitä pareja on paljonkin, joissa nainen on se huomattavasti paremmin tienaava, ja ylläpitää perheen elintasoa. Kaltaisiasi telaketjufeministejä, joiden mielestä on tasa-arvoa, että mies elättää naisen, vieläpä eron jälkeenkin, on onneksi häviävän marginaalinen vähemmistö.
"Jos laki olisi ajan tasalla, niin minulla olisi nyt mahdollisuus saada osani miehen omaisuudesta ja kustantaa huipputasoinen koulutus tuleville lapsilleni toisen miehen kanssa, joka on miehenä voimakkaampi ja parempitasoinen kuin heikko kynäilijämies. Koulutus takaisi menestyksen lapsille. Eikö tämä ole kannatettava tavoite? "
Toisin sanottuna sinun edellisen miehesi pitäisi maksaa sinun ja sinun uuden miehesi lasten huippukoulutus. Mitäs te sillä välin tekisitte tämän alfa-uroksesi kanssa? Ei, mielestäni tuo ei ole kannatettava tavoite ollenkaan. Itse asiassa kannatettava tavoite mielestäni olisi se, että sinä et lisääntyisi ollenkaan. Mainittakoon sivumennensanoen, että ei tuo korkeakoulutus nyt Suomessa ainakaan mitenkään erityisen paljon maksa, kun tohtoriksi asti ainoa pakollinen maksu taitaa olla ylioppilaskunnan jäsenmaksut.
"En kehtaa kertoa millainen nykyinen (kohta ex) mies on, mutta heikko kynäilijä kertoo jo kaiken tarvittavan. Omituisuudet esimerkiksi seksissä jääköön tarkemmin käsittelemättä, mutta vastaavien "palveluiden" ostaminen olisi todella kallista lystiä. "
Juu, olet jo tehnyt hyvin selväksi mikä on käsityksesi tästä tulevasta ex-miehestäsi. Onnea vain uuden etsintään. Koita löytää joku, joka fyysisten ominaisuuksiensa ja mieskuntonsa ohella tienaa sen verran, että voi jatkaa sinun elättämistäsi. Sinusta itsestäski kun ilmeisesti ei siihen juuri ole. Sitä en kylläkään ymmärrä mitä relevanssia tällä kaikella on exänne kanssa omaisuutenne ositukseen yleensä saati immateriaalioikeuksien suhteen.
"Tein miesvalintani sen aikaisissa olosuhteissa. En ollut enää kovin nuori ja miehiä, jotka olisivat olleet sekä vahvoja että ekonomisesti vahvoja (varakkaita) ei ollut missään tarjolla. "
Niin, ja tuolla asenteella ei muuten ole jatkossakaan tarjolla. Kyllä ne vahvat ja varakkaat etsivät itselleen tasoisensa naisen, joka ei ole pelkkä kodin koriste ja menoerä, vaan tasa-arvoinen perheenjäsen ja puoliso.
"Halusin pelata varman päälle, mutta nyt tajuankin, että olisi pitänyt mieluummin valita vaikka joku prätkämies. Mutta silloin olisin itse joutunut vastata elämisen kustannuksista, varsinkin tulevaisuudessa, kun lapsia olisi ilmaantunut. "
Niin, useimmat meistä ajattelevat niin, että se on kummankin puolison tehtävä osallistua perheen elättämiseen ja lasten menoihin. Eihän siinä mitään, jos hankit miehen, jonka tulot yksinään siihen riittävät, ja tämä siihen suostuu. Tämä yrityksesi kupata tätä miestä vielä eron jälkeen ja vielä uuden miehesi ja tämän kanssa tekemiesi lasten elättämiseen kuitenkin on se, mikä tässä saa vahvasti trollin haisemaan. Ei kukaan voi olla noin typerä.
Sitäkin vähän pelkään, olenko eroamassa liian aikaisin. Muutama vuosi aviossa voitaisiin ehkä katsoa liian lyhyeksi, jotta olisin oikeutettu miehen henkisen työn antimiin? Muutama vuosi on kuitenkin jo jotain, näin oletan. Tuskin tuomitaan hyväksikäytöksi, kuten olen kuullut joskus käyneen, kun postimyyntivaimo on ottanut saman tien hatkat...
Mutta ei tuollaisen nörtin kanssa kerta kaikkiaan jaksanut elää saman katon alla, vaikka hyvin ansaitsevan ja työteliään miehen kanssa naimisiin meno oli aikanaan houkuttelevaa ja romanttistakin. Nyt on oltu puoli vuotta asumuserossa ja naisena olen puhjennut kukkaan. Mitään viboja ei suhde enää pitkään aikaan antanut. Erota täytyy nyt. Lapset aion tehdä vielä myöhemmin toisen miehen kanssa...
Hieno asenne elämään. Olet typeryyttäsi valinnut väärän miehen ja nyt miehen pitää korvata rahallisesti sinun tekemäsi virhe.
Hahhahhaa mikä diiva hehhee.
Jopa eläkkeeseen voi saada osuuden eroamalla. Olen kuullut tällaisista tapauksista. Miksei siis tekijänoikeuteen? Tätä en voi käsittää. Tässä on päivänselvä patriarkaatti asialla. Ottaisin yhteyttä ministereihin ja kansanedustajiin, mutta olen niin paskana, että en jaksa.
Mikäs se sinun panoksesi avioliittoon oli? Muutama vuosi kotiäitinä miehen rahoilla? Montakos yhteistä lasta teillä on? Tekijänoikeuteen sinulla ei ole mitään jakoa, muuhun omaisuuteen kyllä. Laki tekijänoikeuksista rajoittaa oikeudet vain tekijään.
Kerrohan nyt missä tapauksessa eronnut puoliso on saanut oikeuden osaan toisen osapuolen eläkkeesestä.
Paremmin toimeentuleva voidaan kyllä joissain tilanteissa velvoittaa maksamaan elatusta entiselle puolisolleen, mutta ensimmäisenä lähtökohta on se, että tämä toinen puoliso on elatuksen tarpeessa. Jos nyt muutaman vuoden olet ollut naimisissa ja kotiäitinä, ja vielä työelämäkykyinen, niin et todellakaan ole elatuksen tarpeessa.
Eikä sittenkään tuomita maksettavaksi mitään "osaa eläkkeestä", vaan elatussumma vahvistetaan varakkaamman osapuolen varallisuuden ja tulojen perusteella tietyksi summaksi, ja se on ihan sama mistä tulonlähteistä tai säästöistä tämä sen sitten lohkaisee.
Sopimustie? Työkorvauksesta normaalin osituksen lisäksi voi sopia ihan vapaasti- käsittääkseni. Mutta yhä: tekijänoikeus syntyy ja pysyy teoksen tekijän oikeutena, ja siitä maksetaan, jos tekijä myy tämän lain alaisen asian tuotosta jollain tapaa, käyttöoikeutta tai kappaleita, painoksia- mitä milläkin tavalla tuotettuna nyt syntyy.
Kiinnostava asetelma, että tekijänoikeuden kokonaan siirtyessä yhä kumminkin tekeleessä lukisi tekijän oma nimi.. Ja toinen henkilö paistattelisi luomusten julkisuuden valokeilassa.. Melkoisen haloon nostaisin heti, jos ominaan joku pitäisi myyntinäyttelyä vähistä ja sinänsä vaatimattomista kuvataiteen tekeleistäni. Tai julkaisisi niitä mitä kanavaa tahansa käyttäen luvattani. Tai myisi niiden käyttöoikeuksia, ja nostaisi tuloja itselleen sitä tietä.
Jokaisella on jokin lahja. Eikös ketjun aloittajallakin ole ollut mahdollisuus tehdä uraa taiteilijana? Itselläni uraa ei ole, kun en lähtenyt sille tielle- mutta teen kuvia yhä, tarvittaessa myyden käyttöoikeutta. Pidän huolen, etten tee kuin vapaa-aikanani, välineilläni- joten itselleni syntyy täydet oikeudet tekemiini.
Sovi asia, ja jos toinen osapuoli ei sovi, turha lähteä oikeuteen asti- tekijänoikeutta ei saa pois tekijältä. Prosentuaalisestikkaan.