Kun tulee paljon asioita samaan aikaan

Kukaan ei halua keskustella kanssani.

Olen kokenut tuon tilanteen kaksi kertaa elämässäni. Kuitenkaan siihen ei taida minulta neuvvoa selviytymiseen löytyä. Tällä foorumilla voi puhua vain pinnallisesti.
Voimia Sinulle !

Marjametsään mee tai kunnon hikilenkki tee, niin pää ja ajatukset selkenee.

Kun itsellä oli tuo tilanne, asiantuntija neuvoi. Märehdi kunnolla koko kurjuus, uikuta ja vakka ulvo ja ryve itsesäälissä muutama tunti, ehkä päivä. Sen jälkeen pakotat itsesi ajattelemaan valoisampia asioita ja työnnät mielestäsi ne ikävät. Ei onnistu heti mutta ihme kyllä, harjoittelulla alkaa sujua. Voimalauseita voi kirjoittaa keittiön kaapin sisäseiniin ja autotallin seinälle, missä kukin usein majailee. Ovat vähän kuin mantroja, kun niitä lukee niin alkaa uskoa. Jos olet uskonnollinen, mene kirkkoon ja istu penkissä osan tai koko kirkonmenojen ajan, kuuntele urkuja ja sitä yleistä seremoniaa, se rauhoittaa. Itse tunnen seurakuntayhteyden ja etten ole yksin. Rukoile.
Tuo tyhjän tunne, vaikuttaa siltä ettet ole alkanut käsitellä sinulle sattuneita tapahtumia, kyllä ne pitää potea ja käydä läpi. Jos nämä eivät nappaa, niin toivon että keksit paremmat ja itsellesi sopivammat. Liikunta, terveelliset elämäntavat ja itsestä huolehtiminen muutenkin, ovat a ja o. Tietenkin ensin tuntuu että paskanmarjat, en jaksa, mutta niihinkin pitää itsensä houkutella.

Asioiden on tapana aina järjestyä ajan myötä. Kannattaa miettiä että onko kaikki voitava jo tehty, että olisiko vielä jotain jolla tilannetta voisi helpottaa. Silloin kun itsellä oli vaikeaa ja sotku pyöri mielessä ja päässä epämääräisenä möykkynä kirjoittelin paljon ruutuvihkoon ja jauhoin murheita ystävien kanssa. Puhui tuskaa ja väsymystä myös Jumalalle. Joku sanoo että ei siellä yläkerrassa ole kuuntelijaa, mutta silloinkaan juttelu sinne ei mene hukkaan. Kun tunteita ja ajatuksia, murheita, suruja työstää sanallisesti niin ne asiat saavat konkreettisen muodon ja kirjoittaessa ja varsinkin vapaassa jutustelussa syntyy uusia oivalluksia ja ne mielen möröt konkretisoituvat. Ja se hyvä asia, että Jumalan korvat eivät väsy kuuntelemaan mutta ystävän voivat.
Kirjoittele lisää, jospa täällä joku vastaa asiallisesti.

Elämän oikein koetellessa keskustelimme koulussa tunnilla, mitä mietelauseita kullakin oli jääkaapin ovessa olevissa mangneeteissa. Oli kaikenlaisia elämää syvältä luotaavia mietelmiä, joita sitten pohdiskelimme. Mistä kukakin oli elämässään voimaa saanut ja missä vaiheessa mietelmiä oli oviin kertynyt. Minulla ei ollut, kuin yksi lappunen magneetilla kiinnitettynä; Hilkka Ahde on ylpeä lanttulaatikostaan! Että joskus ei kannata niin syvälle elämään mennä. Voi vain silmät kiinni syvään hengittää ja antaa elämän viedä.

Tapasin eräällä matkallani Matti Hakkaraisen. Hankin jossain vaiheessa hänen kirkoittamansa Kodin rukouskirja. Siinä on ensimmäisellä sivulla tämä:

Rakas Jumalani, taivaallinen Isäni,
Sinä näet minut tänäänkin,
minun etsimiseni ja hapuilemiseni.
Anna minun kokea tänä päivänä,
ettet ole kaukana minusta,
vaan aivan lähellä.
Sinä kuljet minun rinnallani,
johdatat ja varjelet minua.
Siksi saan olla aivan turvallinen.

Johan suolsi pylykerökin syvällisempää, ei palsta ihan pinnallinen ole. Hyvä.
siilenämää, ei uskovan elämä helpompaa kuin ei-uskovankaan. Arkista puuhastelua kurjine tapahtumineen, parempienkin tottakai. Aika monesta paikasta saa voimaa, kuka mistäkin. Itse saan rukouksesta. Voisin kertoa useamman avun rukouksen voimasta, nimenomaan omakohtaisen, mutta ehkä sopii jonnekin toiselle palstalle. Monesta muustakin asiasta saan voimaa eli tällä hetkellä olen ihan tavallisessa jamassa.

Matti Hakkaraiselta:

Rakas Vapahtajani,
edessäni on tuntematon tulevaisuus.
En tiedä huomisesta mitään.
Minä pelkään.
Sinä olet luvannut olla joka päivä minun kanssani.
Siihen minä turvaudun.
Tartu käteeni, johda minua sitä tietä, jota Sinä tahdot minua kuljettaa.

Asiat pois päiväjärjestyksestä yksi kerrallaan.

Elämä voi loppua ykskaks yllättäen. Silloin jää jotenkin miettimään asioita uudella tavalla. Ensin on pamaus jota ei oikein tajua. Vähitellen ymmärtää miten pieniä ja hauraita olemme.

Tällä palstalla havaitsee nopeasti milloin paikalla ovat "köykäiset" jutustelijat. He haluavat vain kevyitä, ei itseä koskettavia aiheita. On niin turvallista puhua kaukaisista aiheista.