Leipäressu

Oikein hyvin on muistissa tämä lapsuuden herkku. Äiti laittoi joskus mukaan myös sianlihasiivuja. Vedessä haudutettiin pehmeäksi, voisilmän ja maidon kanssa nam!
Olen tehnyt itsekin, mutta eihän se tietenkään niin hyvältä maistu! Johtuisiko nykyisen ruisleivän ja lihan laadusta, vai onko aika kullannut muiston?

Leipäressu tehdään näin. Laita kattilaan/pannulle tilkkanen vettä kiehumaan.Hyppysellinen suolaa.Voita makusi mukaan.Kiehuvaan vesi/maku seokseen tähteeksi jääneitä ruisleipä viipaleita.
Anna liota kuumassa liemessä,välillä leipäviipaleita käännellen. Ruokahan on kypsää,,,ei kun syömään.

Nyt tuli nälkä jo,kiitos vinkeistä. Alan kokkailukokeiluni ensi tilassa, sen verran ruisleipävalikoimaamme kaupan hyllyiltä maistelleena varmaan parasta ressun leipää olisi
juureen leivottu tai jälkiuuni ruisleipä kuivina palasina. Muu höttöruiseväshän homehtuu jopa jääkaapissa mikä ei edes ole hyvän ruisleivän säilytyspaikka.-Mutta ressuttelemisiin. :)

Köyhät ritarit paistetaan pannulla ja ressu taas voissa haudutetaan kattilassa suolalla maustettuna.

Äidin vanha ohje on, sian kylkeä tai pekonia pannulle tirisemään siihen hienonnettu sipuli ja kuivahtaneila ruisleipä paloja paahdetaan, tarvittaessa suolaa ja voita lisätään. Kattilassa maito kiehautetaan ja pannusta paahdetut herkut kaadetaan kattilaan, hetki haudutetaan. Työmiehen välipala.

Kyllä lapsena useinkin syötiin leipäressua. Samalla ohjeella jonka aamupala julkaisi. Ei se kait kaupan leivistä niin hyvää tule kuin omista juureen leivotusta leivästä. Tarttee kokeilla joskus mutta kun ei taho jiähä kuivahtammaan leipee ollenkaan tulloo syötyä. Kaheksan leipää pari kertaa kuukaudessa leivon tiällä hittaassa hämmeessä. Äet vaenoo teki kans maitolämmitystä. Kuumaan maitoon kuivia vehnäsen paloja ja muutama ruisleivän siivu. hieman suolaa ja voita. Vot et oli hyvvee!

Kyllä oli meilläkin lapsena ressu hyvää. Oltiin köyhiä ja kaikki käytettiin tarkkaan. Köyhiä ritareita tehtiin myös pullasiivuista.
Sitten yksi herkku oli kerjäläispojan räkä. En tiedä mistä nimi tuli, mutta se oli maitokiisseliä.

Lapsuudesta jäänyt mieleen se takkunajauhoista ja piimästä sotkettu velli? Joskus talkkunajauhoa ja sokeria laitettiin myös mustikoiden päälle ja siitä sotkettiin sellainen tumma mössö ja hyvää oli.
Pitäisi tehdä joskus uudestaan. Mutta voi se olla niinkin, että aika on kullannut muistot ja tämä herkku jää lautaselle?

Ei jää varmaankaan! Herkkua on vieläkin se ja maitoa siihen lisäksi.