Rehellisiä mielipiteitä kiitos... Mun eka ficci... harry Potterin kootut seikkailut I... :D
Dudley Dursley oli iso ja typerä. Sillä tavalla iso, että hän oli viime jouluna todennut, ettei mahtunut enää istumaan Likusteritie nelosen olohuoneen nojatuoliin. Ja sillä tavalla typerä, kuin koulun pahin huligaani yleensä on. Eikä hän ollut myöskään hyvä koulussa.
Ongelma oli yleensä siinä, että Dudleyllä oli iltapäivällä muuta tekemistä, kuin päntätä läksyjä kotona. Yleensä hän vietti aikaansa tietokoneellaan räjäytellen avaruusoliota, tai ulkona kavereittensa kanssa. Dudleyn mukaan se oli jengi, kuten hän ylpeili kaikille koulussa. Kaikenlisäksi se oli hänen jenginsä. Kaikki hänen kaverinsa olivat isoja ja typeriä ja Dudley heistä tietenkin kaikkein isoin ja typerin. Yleensä jengi kiusasi naapuruston lapsia tai hajotti lähipuistoja. Mutta kaikkein mieluiten he kuitenkin hakkasivat Dudleyn serkkua Harrya.
Harry oli otettu asumaan Dursleylle, kun Dudley oli ollut yksivuotias. Dursleyt olivat inhonneet Harrya jo hänen syntyessään (jopa rouva Dursley, joka oli Harryn äidin sisar), mutta tunteet olivat syventyneet, kun Harryn vanhempien kuoltua, Harry oli lykätty kirjeen kera heidän kotiovelleen.
Dudley oli inhonnut Harrya vanhempiensa tavoin ja hoitanut jengin avustuksella oman osansa siitä, että Harrylla oli mahdollisimman kurjaa. Harryn onneksi kaikki jengin jäsenet olivat isoja ja typeriä, joten he eivät saaneet Harrya järin usein kiinni.
Tuonakin huhtikuun maanantaina he yrittivät parhaansa mukaan saada Harrya kiinni erikoisen tylsällä välitunnilla, jolloin kaikki muut hakkaamisen arvoiset tyypit oli jo hakattu edellisellä viikolla. Sitä paitsi Harry oli juuri meinannut muistuttaa Dudleyta siitä, miksi rouva Dursley oli häntä eilen kutsunut. Aihe oli äärimmäisen arka Dudleylle jengin keskuudessa, joten hän oli päättänyt vaientaa Harryn antamalla jengille käskyn ottaa Harryn kiinni.
Harry lähti juoksemaan karkuun voitonvarmana siitä, ettei jengi saisi häntä tälläkään kertaa kiinni. Yleensä he onnistuivat siinä vain yllättäessään Harryn. Harry ei ollut ottanut kuitenkaan huomioon sitä, että hän ei ollut sitonut kengän nauhojaan kunnolla lähtiessään pihalle. Joten kun hän oli ohittanut keittiön ovien vieressä olevat roskapöntöt, oli hän astunut toisen kengän nauhoille ja kaatunut kovalle asfalttipinnalle onnistuen vääntämään nilkkansa.
Harry nousi nopeasti ylös. Nilkkaan koski, joten hän ei voinut juosta enää Dudleyn jengiä pakoon. Jengi kuitenkin läheni uhkaavasti nurkan takaa, joten hädissään Harry hyppäsi yhdellä jalalla roskisten taakse piiloon. Samalla hän huomasi Dudleyn jengin ilmestyvän nurkan takaa roskisten luo. Harry ei kuitenkaan katsellut heitä roskisten takaa, vaan keittiön katolta! Hän istui savupiipun nokassa itsensä ja jengin suureksi ihmetykseksi.
Jengi toipui järkytyksestä ensin ja hymyilivät äkkiä ilkeästi Harrylle.
”Käydään hakemassa rehtori”, Dudley sanoi. Niin he juoksivat sisälle, jättäen hämmästyneen Harryn katolle.
Harry tajusi asioidensa olevan vieläkin huonommin kuin äsken. Jos rehtori ehtisi ulos ennen kuin hän olisi ehtinyt katolta alas, hän saisi luultavasti jälki-istuntoa ja taas yhden niistä kammottavista kirjeistä vietäväksi Dursleylle.
Harry kompasteli katolla kipeällä nilkallaan yrittäen löytää tikkaat alas. lopulta hän löysi ne rakennuksen toiselta puolelta ja lähti laskeutumaan niitä alas. Pian hän oli taas tukevalla maalla ja hän huokaisi helpotuksesta, että oli ehtinyt pois katolta ajoissa. Kuitenkin kääntyessään ympäri hän huomasi katsovansa hyvin vihaisia rehtorin kasvoja.
Koulun loputtua hän käveli kotiin masentuneena kädessään kirje, joka takaisi hänelle hänen siihen mennessä pisimmän arestinsa.
Dudley Dursley oli iso ja typerä. Sillä tavalla iso, että hän oli viime jouluna todennut, ettei mahtunut enää istumaan Likusteritie nelosen olohuoneen nojatuoliin. Ja sillä tavalla typerä, kuin koulun pahin huligaani yleensä on. Eikä hän ollut myöskään hyvä koulussa.
Ongelma oli yleensä siinä, että Dudleyllä oli iltapäivällä muuta tekemistä, kuin päntätä läksyjä kotona. Yleensä hän vietti aikaansa tietokoneellaan räjäytellen avaruusoliota, tai ulkona kavereittensa kanssa. Dudleyn mukaan se oli jengi, kuten hän ylpeili kaikille koulussa. Kaikenlisäksi se oli hänen jenginsä. Kaikki hänen kaverinsa olivat isoja ja typeriä ja Dudley heistä tietenkin kaikkein isoin ja typerin. Yleensä jengi kiusasi naapuruston lapsia tai hajotti lähipuistoja. Mutta kaikkein mieluiten he kuitenkin hakkasivat Dudleyn serkkua Harrya.
Harry oli otettu asumaan Dursleylle, kun Dudley oli ollut yksivuotias. Dursleyt olivat inhonneet Harrya jo hänen syntyessään (jopa rouva Dursley, joka oli Harryn äidin sisar), mutta tunteet olivat syventyneet, kun Harryn vanhempien kuoltua, Harry oli lykätty kirjeen kera heidän kotiovelleen.
Dudley oli inhonnut Harrya vanhempiensa tavoin ja hoitanut jengin avustuksella oman osansa siitä, että Harrylla oli mahdollisimman kurjaa. Harryn onneksi kaikki jengin jäsenet olivat isoja ja typeriä, joten he eivät saaneet Harrya järin usein kiinni.
Tuonakin huhtikuun maanantaina he yrittivät parhaansa mukaan saada Harrya kiinni erikoisen tylsällä välitunnilla, jolloin kaikki muut hakkaamisen arvoiset tyypit oli jo hakattu edellisellä viikolla. Sitä paitsi Harry oli juuri meinannut muistuttaa Dudleyta siitä, miksi rouva Dursley oli häntä eilen kutsunut. Aihe oli äärimmäisen arka Dudleylle jengin keskuudessa, joten hän oli päättänyt vaientaa Harryn antamalla jengille käskyn ottaa Harryn kiinni.
Harry lähti juoksemaan karkuun voitonvarmana siitä, ettei jengi saisi häntä tälläkään kertaa kiinni. Yleensä he onnistuivat siinä vain yllättäessään Harryn. Harry ei ollut ottanut kuitenkaan huomioon sitä, että hän ei ollut sitonut kengän nauhojaan kunnolla lähtiessään pihalle. Joten kun hän oli ohittanut keittiön ovien vieressä olevat roskapöntöt, oli hän astunut toisen kengän nauhoille ja kaatunut kovalle asfalttipinnalle onnistuen vääntämään nilkkansa.
Harry nousi nopeasti ylös. Nilkkaan koski, joten hän ei voinut juosta enää Dudleyn jengiä pakoon. Jengi kuitenkin läheni uhkaavasti nurkan takaa, joten hädissään Harry hyppäsi yhdellä jalalla roskisten taakse piiloon. Samalla hän huomasi Dudleyn jengin ilmestyvän nurkan takaa roskisten luo. Harry ei kuitenkaan katsellut heitä roskisten takaa, vaan keittiön katolta! Hän istui savupiipun nokassa itsensä ja jengin suureksi ihmetykseksi.
Jengi toipui järkytyksestä ensin ja hymyilivät äkkiä ilkeästi Harrylle.
”Käydään hakemassa rehtori”, Dudley sanoi. Niin he juoksivat sisälle, jättäen hämmästyneen Harryn katolle.
Harry tajusi asioidensa olevan vieläkin huonommin kuin äsken. Jos rehtori ehtisi ulos ennen kuin hän olisi ehtinyt katolta alas, hän saisi luultavasti jälki-istuntoa ja taas yhden niistä kammottavista kirjeistä vietäväksi Dursleylle.
Harry kompasteli katolla kipeällä nilkallaan yrittäen löytää tikkaat alas. lopulta hän löysi ne rakennuksen toiselta puolelta ja lähti laskeutumaan niitä alas. Pian hän oli taas tukevalla maalla ja hän huokaisi helpotuksesta, että oli ehtinyt pois katolta ajoissa. Kuitenkin kääntyessään ympäri hän huomasi katsovansa hyvin vihaisia rehtorin kasvoja.
Koulun loputtua hän käveli kotiin masentuneena kädessään kirje, joka takaisi hänelle hänen siihen mennessä pisimmän arestinsa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitäs järkeä tuossa nyt oli?
Anteeksi että sanon mutta täyttä paskaa!
Sanoisin, että tämä oli hyvä....! Minä ainakin tykkäsin.
Mä olenkin aina halunnut lukea näistä Harryn "Ennen-Tylypahkaa"-vuosista kirjoitettuja juttuja... Niitä kun ei ole paljoa ;)
Juu, eli tykkäsin! Kirjoitusvirheitä en hoksinut, en niitä pahemmin etsinytkään, mutta kuitenkin....
Eka ficci muka.... pah... *kade* meikäläisen eka ficci muistutti jotain 1. luokkalaisen ensimmäistä kirjoitelmaa...
Sä kuvailet hyvin... Siis tämä oli tosi hyvä, ainakin siis minun mielestäni paras ficci mitä tältä palstalta olen lukenut..
Näitä voisit kirjoittaa lisääkin, minä ainakin tykkäisin lukea!;)
Mun mielest toi oli kans hyvä! =)
Itse en tykännyt niin paljon että olsin lukenut loppuunkaan, anteeksi vaan...:D
Oon kyllä samaa mieltä...
Joo, ihan hyvä ainakin ekaksi ficiksi... :)
Ainakin paras täällä lukemani... :)