Onnistuneita uusperheitä

Olisihan niitä, mutta lapset äidistään tarkoitushakuisesti vieraannuttavat lasten"suojelu"viranomaiset rikkovat perheet antamalla valheeellsia lausuntoja lapsen olosuhteista tuomioistuimissa.

Hyvin harvassa erossa joudutaan oikeuteen asti ja tarvitaan sosiaalitoimen lausunto. Silloin välit ovat todella huonot ja vanhemmat eivät pysty keskustelamaan ja päättämään lastensa asioista. Normaalisti vanhemmat miettivät keskenään (tai lastenvalvojan avustuksella) lasten asiat lapsen parasta ajatellen ja lastenvalvoja vahvistaa sopimukset. Ei tarita oikeuden päätöksiä eikä sosiaalitoimen selvityksiä.

Hyvin harvassa tarkoitushakuisessa erossa joudutaan Raision käräjäoikeuteen asti ja tarvitaan sosiaalitoimen "viramomaisten" lausunto. Silloin välit ovat todella vieraannutetut ja "äiti" ei pysty keskustelamaan ja päättämään "lastensa" asioista. Normaalisti "vanhemmat" miettivät keskenään (tai lastenvalvojan "avustuksella") lasten asiat lastensuojeluviranomaisten parasta ajatellen ja lastenvalvoja vahvistaa sopimukset. Ei tarita oikeuden päätöksiä eikä sosiaalitoimen selvityksiä, sillä toimenpiteet tehdään ilman selvitetään tilanne ja päättämättä virallisesti mitään.

Tämän prosessin nimi on teknokraattinen mielivalta.

Oikeesti sossupaholainen, puolustelet toimenpiteitä, jotka 1) tehdään selvittämättä mistä on kyse ja 2) ilman oikeuden päätöstä. Tuo on viranomaisten mielivaltaa.

En voi kertoa omasta uusperheestä, koska en lähtisi tähän enää jos tietäisin millaista on, mutta siskoni on elänyt uusperheessä onnistuneesti 12 vuotta. Lapset ovat jo täysi-ikäisiä, mutta alusta asti heillä on ollut tiivis porukka. Jokaisessa uusperheessä on jotakin ongelmia, mutta siskoni on hienosti osannut käsitellä kyllä asiat. ja ihan yhtä iso ihailu kuuluu siskon miehelle, joka on omalla asenteellaan mahdollistanut perheen onnistumisen. On sielläkin jouduttu puremaan kieltä ettei puutu tai sano asioista, mutta jos se ja pitkä pinna onnistuu, mikä ettei.

Itse en usko että yksikään uusperhe selviää koko elämästään ilman mitään ristiriitoja. Mutta tärkeämpää on se, miten ne selvitetään. Jos kumpikin pitää omia lapsiaan jalustalla ja ei näe realistisesti omiaan, on siinä jo ongelmien alku. Itse koen, että uusperheen haastavin osuus on se, että mukaan pitää myös laskea exät ja heidän mahdolliset uusperheet. Sääntöjä on siis kymmeniä ja osa hyvinkin erilaisia kuin ehkä omassa kodissa. Siinä viidakossa sitten pitää osata seilata ilman, että ketään tuomitsee, arvostelee tai astuu varpaille. Etälasten kasvatukseen on vaikeaa puuttua. Jos itsellä ei ole lapsia, väittäisin että vain säilyttämällä ns. oman elämän, uusperheestä voi selvitä. Jos on myös omia lapsia, täytyy pystyä kohtelemaan kaikkia tasapuolisesti. Kaikenkaikkiaan todella vaikea yhtälö ja nostan olemattoman hattuni todella korkealle niille, jotka uusperheestä selviävät ja vieläpä voivat sanoa nauttivansa siitä. Itse elän sitä vain ja ainoastaan sen vuoksi, että rakastan miestäni todella paljon. Vaihtoehtoina kun on kestää tai olla ilman häntä.

Elän uusperheessä, yhteistä eloa saman katon alla pian 3 vuotta. Tunnelma on minulle ahdistava. Mieheni ei hyväksy lapsiani. Komentelee ja kontrolloi aikatauluilla, säännöillä...Antaa minulle toimintaohjeita miten toimia lasteni kanssa. Olen huono äiti ja huono kasvattaja. Lapseni myös tämän lopputuosta. Hänellä omia lapsia joita kohtelee kauniisti ja krsivällisesti. Kohtelu lapsia kohtaan on meillä epäoikeudenmukaista. Ajattelin noin 1.1/2 vuotta sitten että tämä on ohimenevää, mutta ei ole. Tilanne pahenee. Minun nahkani paksunee ja lapsteni myös. Alussa suhtausuin kauniisti ja suhdetta rakentavaksi mieheni lapsia kohtaan. Edelleen käyttäydyn heitä kohtaan kauniisti ja kunnioittavasti, mutta en jaksa keskittyä heihin. On puuduttavaa antaa huomiota toisen lapsille kun tajuan millaista kohtelua omani saavat osakseen.Olen kallistumassa hiljalleen lopputulokseen jossa muutan lapsineni omaan asuntoon. Aia on kuitenin vaikea ratkaista. Lapsemme tulevat hyvin toimeen. Lasten elämästä puolet olemme olleet yhdessä ja tunteneet. Lapset ovat kasvaneet hyvin yhteen. Lasten takia jaksaisin, mutta omieni ja itseni takia en jaksa enää pitkään. Mieheni oli kaksi päivää poissa kotoa. Tunnelma oli ihanan leppoisa ja rauhallinen...Luulen että kun tämä kaikki on joskus ohi, haluan mennä lasteni kanssa perheneuvolaan pitkille istunnoille rakentamaan itsetuntoa ja keskustelemaan asioista ulkopuolisen kanssa...

Ei sellaista olekaan kuin uusperhe. On perhe johon kuulutaan avioliiton kautta ja synnyttämällä /siittämällä yhteiset biologiset lapset. Sitten on kämppäkaveruutta. Jonkinlaisia kotiapulaissysteemejä. Lapseton aviopari ei ole perhe. Onhan ne kamutkin ihan ok ja niiden lapset mutta ei se niistä perhettä tee vaikka ne tunkisi asumaan perheen kotiin ja rikkoisi sen ainoan oikean PERHEEN.

Meillä on hyvin onnellinen uusperhe.😊 Minulla on 2 lasta, miehelleni 1. Kaikki lapset 3 vuoden sisään syntyneitä, eli suht saman ikäisiä. Tutustuimme kun lapset olivat ihan pieniä, taaperoita. Lapsilla ei ole muistijälkiä elämästä ennen meitä. Useita yhteisiä vuosia.😊 Niin ja molemmat olimme sinkkuja kun tapasimme, vanhat suhteet olivat tyystin ohi.

Meillä on yhteiset pelisäännöt, kuten millä tahansa toimivalla perheellä. Lapsia kasvatamme samalla tavoin, riippumatta biologiasta. Kaikilla lapsilla on erilainen tilanne, eli sen suhteen paljonko ovat meillä. Lomat ym pyritään tietenkin olemaan koko perhe yhdessä.

Lapset ovat kasvaneet yhdessä, ja ovat toinen toisilleen tärkeitä.

Keskinäisiä ongelmia meillä ei ole. Rakkautta, arvostusta ja naurua riittää. Niin aikuisten kesken kuin koko perheessä.

Yhden lapsen toisen vanhemman suuntaan olemme saaneet kohdata rankkojakin ongelmia, käsittämättömiä ja ilman syytä. Mutta ne haasteet ollaan kohdattu yhdessä. Omalla tavallaan sellaiset parisuhteen ulkopuolelta tulevat vastoinkäymiset jopa tiivistää, ja avaa silmiä arvostamaan entistä enemmän sitä mitä meillä on. Niin monilla ihmisillä kun tuntuu olevan paha olla.

Yhdessä jatketaan, onnellisesti.😊

Muistakaa tämä: Onnistuneita uusioperheitä ei olekaan, ei kaikki oikeat perheet eli ydinperheet aina onnistu mutta uusioperheet eivä ikinä !! Eniten ongelmia aiheutuu lasten välillä mm. eriarvoinen kohtelu ja ihan oikeasti, siis tosiaan oikeasti ei voi rakastaa toisen edellisiä lapsia koska ne eivät ole sinun ja eivät ne tule ikinä sinuakaan rakastamaan.

Hyvä kysymys voiko täysin onnellista tai tasapainosita uusperhettä ollakaan. Kyllä se hyvin harvinaista on.
Jo ajateltuna lähtökohtaa uusperheelle, takana on hajonnutta elämää ja lisäksi vielä eron aiheuttamat taloudelliset ja lapsiin kohdistuvat asiat.
Jo ilman uusperhettä on ristiriitoja. Lasten kasvatus jää paljolti lähivanhemmalle, samoin taloudellinen vastuu ja aika usein se lähivanhempi on vielä se pienempi tuloinen äiti, joka joutuu tekemään oman ja lastensa elannon eteen kahta, jopa kolme työtä. Pakosta lapsille jää vähempi aikaa ja väsymyskin painaa.

Sitä on saattanut väsyä puolisoonsa, joka elää "sinkkuelämää" ja haluaa pois, mutta liian usein jää ajattelematta se mitä tilalle tulee. Ensinnäkin nyt täysi vastuu on lapsista suurimman ajan ja jos siihen sitten se uusi henkilö tulee, josta on unelmoinut, että hän ottaa vastuuta ja elämä näin helpottuu. Sekin jää unelmaksi, sillä mies ei kovin helpolla toisen miehen lapsia ota vastaan, saatikka elätä heitä tai muutoinkaan tuhlaa aikaansa heihin. Ristiriitoja riittää, lapset ovat hänen mielestään kasvattamattomia ja rumia eli täysiä tolloja, joten miten äiti voi hyväksyä tätä uudelta kumppaniltaan, ei ainakaan saisi hyväksyä.
Eli eihän se niiden unelmien mukaan mene, nyt on sitten taakkaa melkein kaksin kerroin.
Helposti siinä onnen haussaan saattaa kuvitella, että tärkeintä on se uusi kumppani ja lasten pitää sopeutua ihan kaikkeen mitä tämä vaatii.
Tästä seurauksena meillä on hirvittävän paljon nuoria aikuisia, jotka eivät saa elämäänsä luistamaan, kun kasvaessaan alkavat ymmärtää heille tapahtuneita asioita ja mieleen nousevat nuo rankat vuodet lapsena.
Pieni lapsi ei osaa reagoida, mutta kasvaessa tulee esiin se toisen vanhemman puuttuminen voimakkaasti.

Uusperheessä kaksi kulttuuria törmää voimakkaasti, eiväthän ne lapset ole sen enemmän tolloja kuin rumiakaan, vaan toimivat sen tavan mukaan miten heidän kodeissaan on toimittu. Jokaisessa kodissa on omia tapoja. Miksi pitää vääntää kaikesta.

Puhumattakaan talouden asioista, joilla kaikista puheista huolimatta on suuri merkitys elämässä, sillä jos talousasiat ovat huonosti , silloin rakkaus kävelee ulos ovesta ja uusperheen varat eivät voi olla yhteisiä, siihen liittyy valtavasti erilaisia tekijöitä.

Unelmoinnit ovat unelmointeja, mutta ei totuutta, jonka mukaan kuitenkin elämä menee. Jos siellä pilvilinnoissa eletään pian on asiat niin solmussa, että niihin ei auta muu kuin uusi ero aina uudelleen ja entistä pahempi olo.

Kaikkea ne epätoivoiset perheenrikkojat sitten kuvitteleekin. En ole koskaan tavannut uusioperhettä, sillä kaikki perheet ovat biologisia, äiti isä ja lapset, tai sitten yh perhe jossa se mies on lähtenyt ja vaihtanut lapset naikkosiin, Ei semmoinen mies ansaitse lapsia, pitäkööt ne naikkoset turha lähtä lastensa elämiä enempi rikkomaan, Järkyttävää jos joku mies pakottaa omat lapset näkemään sutturansa, huh huh, semmoinen isä ei ole isä vaan idiooti, joka ei rakasta omia lapsia vaan laittaa ne kärsimään kaikenmaailman huithalpi idiooteista. Onneksi en tunne ketään tuommosta, joten ei tarvi ojentaa ketään.

Uusperhe pitää sisällään ristiriidan. Siinä on lätkimään lähtenyt isä uusiomuijansa kanssa ja toisaalla äiti yleensä enempi pienine lapsineen. Lapset oirehtii. kaipaavat isää. Kun menevät katsomaan isää vaikka harvoin aloittaa uusiomuija kiukuttelen ja teatterin. Rahasta jatkuva vääntö kun lapsiin rahaa ei saisi mennä ollenkaan. Uutta miestä on äidin vaikea löytää kun harva mies innostuu toisen miehen lapsista ja heidän kasvattamisesta.

Uusmuija sotkee koko miehen perheen ja suvun aina. Se on uusmuijan tehtävä näyttää miten hän saa miehen ja miehen perheen ja suvun hallintaan. Kiroja ovat joten olisi parempi jos mies tajuisi kieltää uusmuijan näkemästä hänen lapsiaan, sen vuoksi monet lapset oirehtivat kun isän suttura kiusaa ja hankaloittaa heidän elämää ja sotkee ja haukkuu koko suvun.