Miten luonnonläheinen onkaan tuo tanskalainen maajussi, joka juuri TV1:n ohjelmassa kertoi, miten rukiintähkä heilimöi! Siinä hän kulki työvaatteissaan pystyn rukiin keskellä ottaen tähkän käteensä, jossa riippui kuin kukintoja rivissä. MInä niitä luulin ötököiksi, mu tta kerrontansa edetessä sain kauniin kuvan viljakasvin siemennyksestä.
Ne vaistoavat geneettisesti lähellä olevien lajitovereiden valmiuden,..... ja auringon tullessa esille suotuisana päivänä, tapahtuu tuo koko pellon pölytys 2 minuutin sisällä.
Kaunista!... melkein kuin korallien massasiemennys meressä, jossa (itiöt kai) merivirtojen mukana lähtee uusille asuinalueille!
Luonto hoitaa tuon ilman ihmistä, mutta siitä on riippuvaista saammeko ruokaleipää pöydällemme. Noin hän hymyili ja jutteli kotoisasti, ja taas kerran arvostan lämpimästi viljelijöitä, siipi ja karjankasvattajiammekin, jotka tuottavat taidolla, mutta työllä ja vaivallakin ruokamme.
Ne vaistoavat geneettisesti lähellä olevien lajitovereiden valmiuden,..... ja auringon tullessa esille suotuisana päivänä, tapahtuu tuo koko pellon pölytys 2 minuutin sisällä.
Kaunista!... melkein kuin korallien massasiemennys meressä, jossa (itiöt kai) merivirtojen mukana lähtee uusille asuinalueille!
Luonto hoitaa tuon ilman ihmistä, mutta siitä on riippuvaista saammeko ruokaleipää pöydällemme. Noin hän hymyili ja jutteli kotoisasti, ja taas kerran arvostan lämpimästi viljelijöitä, siipi ja karjankasvattajiammekin, jotka tuottavat taidolla, mutta työllä ja vaivallakin ruokamme.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On Suomen suositummassa Heikki Aaltoilan Häävalsissakin tuo heilimöitsi viljapellot, silloin kohtasin sun.
Tapio Rautavaaran laulamana
http://lyricstranslate.com/en/Tapio-Rautavaara-Haeaevalssi-lyrics.html
Meillä esitetään telkkarissa paljon tanskalaisia ja norjalaisia maaseutukuvauksia, mielenkiintoisia sinänsä, mutta suomalaisen viljelijän ja karjankasvattajan arkea olisi mukavaa seurata muutenkin kuin morsianten etsinnässä. Niskavuori-elokuvat uhkuvat suomalaista maahenkeä, Aarne Helsinkiin rakkauden perässä karattuaan salaa kävi tilan halmeita katsastelemassa ja liikuttui kyyneliin äitinsä tuotua tuliaisiksi uutisleipää takapellon rukiista. Lopulta Aarne palasi , ja Ilona asettui pöydän päähän väen ruokailussa, kuin olisi siinä aina istunut.
Heinä heilimöi, ihastuttava alkusointuinen runollinen ilmaisu ! Kaunista tämä viljasanastommekin, oraasta heilimöintiin, tähkälle tulemiseen ja tuleentumiseen. Pölyttyminen on todellakin ratkaiseva vaihe, sen saan itsekin kokea, kun jäämme lähes ilman omenia tänä syksynä. Puut kyllä kukkivat runsaasti ja ihanina kuin morsiamet, mutta kylmyys piti pölyttäjät ratkaisevina päivinä poissa. Olen nähnyt joskus upeita valokuvia ruispellon pölytyshetkestä, tuota tämänpäiväistä ohjelmaa en katsonut.
Ruiskaunokki on hävinnyt rikkaruohontorjunnan seurauksena, mutta saahan sitä siemenseoksissa kylvettäväksi kukkapenkkiin, kukkii kauniisti laihassakin maassa, juuri siinä aidossa ruiskukansinisessä sävyssä. Joel Lehtonen kirjoittaa runossa kauneudenkaipuustaan :
Mies pellolla toivoo, että
ruis varhain tuleentuis...
Ruiskukka minulle aina
oli rakkaampi kuin ruis.
Kyllä uudisruis on hyvää, muistan Sioon aikoina kun Ystävättäreni Doddi järjesti sadonkorjuutanssit riihessä, ja minä sain riihikuivattua ruista puuroaineeksi.
Silloin tuli minusta ruispuuron ystävä, ja vieläkin, vaikkakin kaupan jauhoista kun keitän 1 1/2 tuntia ja laitan voisilmän sulamaan on se juhlaa ihan!
Lautasen reunoilta kun alkaa kuumaa puuroa kastamaan hieman suolaiseen voisulaan, ah ja voi 😊 Kylmä maito lasissa erikseen, en kaada sitä koskaan puuroni päälle, paitsi paistetun puuron kylläkin.
Kyllähän ruisleipäkin rapeine reunoineen ja pehmeine sisuksineen on herkullista voin kanssa,...eipä se muuta kaipaakaan varsinkaan lihakeiton kanssa.
Nyt pitää jo mennä hamuamaan iltapalaa suuhunsa, kun vesi kielellä tässä muistelee!