Onko normaali elämäntilanne

Älä hätäile seurustelun kanssa. Kyllä se oikea tulee ajastaan kohdallesi. Ei kaikilla pojilla ole tyttöystävää vielä tuossa iässä vaikka sinusta itsestäsi ehkä niin tuntuu.
Jos oma keho ei miellytä itseäsi niin tee asialle jotain joka muokkaa kehoa. Vähennä istumista/pelaamista ja liiku aktiivisesti päivittäin. Syö terveellisesti ja monipuolisesti. Lisää aterioihin enemmän salaatteja yms ja vähennä hiukan pääruuan annoskokoa. Jo pienikin muutos vaikuttaa suotuisasti.

Missä päin suomee :) oon 04 tyttö hyvinkäältä ja kaipaisin lenkkeily seuraa

Ei, sinun ei todellakaan tarvitse seurustella ennen kasia... Eikä edes ennen ysiä...

Painojuttuun vaikuttaa tietysti myös se, että onko sinulla oikeasti ylipainoa, vai johtuuko se tunne siitä arvottomuuden tunteesta ja lähes jokaista välillä vaivaavasta tyytymättömyydesä omaan kehoon. Jos ylipainoa on ja haluat siitä eroon, niin neuvoja tulikin jo tuossa yllä. Myös ravitsemusterapeuttiin voi turvautua. Älä kuitenkaan ala laihikselle ilman todellista syytä.

Olisiko sinulla ketään muuta luotettavaa aikuista, jolle uskaltaisit raottaa tunteitasi? Kummi? Isovanhemmat? Joku muu perhetuttu? Voisit myös koettaa vaikka lasten ja nuorten puhelinta ja/tai poikien puhelinta sekä nuortennettiä. Luulen kyllä, että ainakin äitisi ymmärtäisi myös ja ehkä myös se uusi mieskin. Ei me kaikki miehet olla tunteettomia machoja.

Muutama ikäisesi nuori on elämäni aikana uskaltautunut kertomaan minulle tunteistaan ja ongelmistaan oikein perin pohjin ja ainakin itse koen sen erittäin suurena "kunniana". Jos joku juro teini rohkaistuu valottamaan sielunsa saloja minulle, niin aikuisena olemisessa ei ole enää paljoa saavutettavaa. Ehkäpä myös se uusi mies talossa ajattelee myös näin.

Se, että ylipäätään haluaisit kertoa tunteistasi, on tosi jees!

Minun sukupolveni ihmisille viiltely ei ole missään nimessä "normaalia". Nykyisin näyttää olevan vähän toisin.... Koeta kuitenkin välttää sitä. Ei se sinulle mitään hyvää tuo.

Omia ajatuksiaan ei tarvitse hävetä. Ihminen ei voi kovinkaan usein ohjata ajatuksiaan, ainoastaan tekojaan. Se, että ajattelet jostain ihmisestä "silleen" ei loukkaa häntä, jos pidät ajatuksesi omana tietonasi. Ja on täysin luonnollista, että sinun iässäsi mieli ja ajatukset vaeltavat vaikka mihin.

Ja mitä arvottomuuden tunteeseesi tulee... Sinulle täysin tuntematon randomiaikuinen käytti juuri keskellä yltö aikaa sinulle vastaamiseen ja koetti neuvoa parhaansa mukaan. Se kertoo, että et ole arvoton. Ja kyllä sinullekin löytyy vielä se "oikea", joka kiinnostuu sinusta. Sitä oikeaa ei kuitenkaan tarvitse löytyä vielä 13-vuotiaana - eikä edes silloin, kun ikävuodet alkavat vielä ykkösellä.

Kirjoituksestasi näkee muutoinkin sen, että sinulla on sydän paikallaan ja otat muut ihmiset huomioon. Minusta se on yksi tärkeimpiä taitoja elämässä - jossei jopa tärkein. Tämäkin kertoo todellisesta "arvostasi" jotain erittäin positiivista.

Hei kaveri, nou hätää. Et oo mitenkään erikonen. Harva tuossa iässä vielä oikeesti seurusteleekaan. Toki kivan typsyn kans käsikädessä voi mennä, mutta oikea seurustelu ei ole varmaan kyseessä. Ja vaikka oliskin, niin sou? Sä elät SUN elämää SUN tahdissa. Katot sit akan tai ukon, kun siltä tuntuu. Ja jos noita viiltely-tms ajatuksia saatika kokemuksia tulee vielä, niin hae ihmeessä apuva. Kaikkea Hyvää Sinulle!

En oikeen osaa sanoa.... jollei sua nyt kiusata niin ei sitten mitään hätää silleen. Kyl toi viiltely on vähän.. omituista. Kyl sun ehkä pitäs puhuu jonkun kanssa tosta sun tilanteesta. Ite ainaki suosittelen!

- Poika (13)

Oon 12v ja sama juttu mulla.

lukekaa Raamattu se on elävä ja voimallinen Jumalan Sana.

Minäkin viiltelin itseäni joskus mutta Herra Jeesus on vapauttanut itsetuhosta. Jeesus Kristus on tie totuus ja elämä, ainut tie Isän luo.

Kaikki on ny paremmin ku sillon ku ton kirjotti. Sain puhuttuu mun "oikeen ihastuksen kanssa"(Sain vastakaikua), ollaan yhessä ja velikin tuli. Ajattelen positiivisesti, mulla on uus hyvä ja luotettava kaveri, ja muutenki kaikki on hyvin. Kiitti kaikille jotka täälläki tsemppas :)