Sain testementin tiedoksi äsken. Merkillistä siinä on, että testamentissä väitetään minun saaneen ennakkoperintöä x summan 28 vuotta sitten. En ole saanut. Testamentin tiedoksi antaja, titteliltään tuomari, kertoi että minun on todistettava, että en ole saanut ko summaa. Siis mitähän v*ttua??!
Jos moitin testamettia, tarkoittaako se haastehakemusta käräjäoikeuteen? Joudunko maksamaan itse kulut vai korvaakohan esimerkiksi kotivakuutukseen kuuluva oikeusturvavakuutus jotain? Kuolinpesä tuskin näitä kuluja joutuu maksamaan.
Jos tuo testamentti menee läpi tuollaisenaan, jään kokonaan ilman perintöä. Ja toiseksi, miten tuo voidaan kirjata perukirjaan, jos asia on siirretty käräjäoikeuden ratkaistavaksi??
Jos moitin testamettia, tarkoittaako se haastehakemusta käräjäoikeuteen? Joudunko maksamaan itse kulut vai korvaakohan esimerkiksi kotivakuutukseen kuuluva oikeusturvavakuutus jotain? Kuolinpesä tuskin näitä kuluja joutuu maksamaan.
Jos tuo testamentti menee läpi tuollaisenaan, jään kokonaan ilman perintöä. Ja toiseksi, miten tuo voidaan kirjata perukirjaan, jos asia on siirretty käräjäoikeuden ratkaistavaksi??
Vastaukset 28
Vanhimmat
Palkkaa hyvä mies ittelles lakimies.
Paljonko sulla on ikää?
Kuka oli testamentin tekijä?Suhde suhun..isä äiti?
Oliko testamentissa mainintaa että miten raha on maksettu?
Kuka perillisistä vaatii että ennakkoperintö otettaisiin huomioon perinnönjaossa?
Jos kukaan ei sitä vaadi niin sitten sitä ei oteta huomioon.
Vaadi lakiosaa varmuuden vuoksi.
Kiikuta testamentti lakimiehelle ja selitä että et ole saanut mitään..tehkää toimintasuunnitelma jatkoa varten.
Kun kiistät ennakkoperinnöksi sanottua rahaa saaneesi, todistustaakka testamenttiin sisältyvän väitteen paikkansa pitämisestä on nähdäkseni testamentinsaajalla. Helpompi nimittäin on todistaa, että jotain ON annettu (tallentamalla kuitti tai muu todiste) kuin että jotain EI OLE vastaanotettu tai ei ole tapahtunut (mitään todistetta ineksistenssistä kun ei jää). Jos todistustaakka 28 vuotta sitten ei-annetusta lahjasta olisi väitetyllä lahjan saajalla, tämä olisi helppo keino tehdä perillinen perinnöttömäksi vippaskonstilla (ks. perinnöttömäksi tekemisestä PK 15:4 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L15P4)
Testamentin moitteesta nyt ei kuitenkaan ole kysymys, moiteperusteet kun on tyhjentävästi kerrottu PK 13:1:ssä http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L13P1
Sinuna esittäisin (6 kk:n kuluessa) testamentinsaajalle todisteellisesti, että kiistät mitään ennakkoperintöä saaneesi ja ilmoitat vaativasi sinulle kuuluvan täyden perintöosan. Pesänjakaja sitten aikanaan ratkaisisi, tuleeko testaattorin väite ottaa jaossa huomioon vai kiistettynä ja todistamattomana jättää huomiotta.
Mutta selvitä nyt kuitenkin asia paremmin käymällä neuvottelemassa lakimiehen kanssa.
Mutta tässä tapauksessa tuo testamenttimerkintähän on (yksi) todiste siitä, että lahja on annettu.
00530:n ajatus täyden perintöosan vaatimisesta on virheellinen. Ei tässä voi vaatia kuin lakiosan, kun kyse on testamentista, jolla kysyjä on sivuutettu.
Nyt 88989:lla ajatus pätkii pahasti. Vaatia toki aina voi enemmänkin, ei siinä mitään virhettä ole, vähemmän (lakiosan) kun ainakin saa. Mutta toisin päin voi käydä huonommin: jos vähemmän (vain lakiosan) vaatii, niin enempää ei ehkä voikaan saada (vaikka myöhemmin mieli tekisi).
Tokihan perintö voi jäädä lakiosaan, jos testamentti sellaiseksi tulkitaan, että ap - olipa ennakkoperintöä saanut tai ei - oli tarkoitus pienemmälle perinnölle jättää. Mutta saattaapi sellainenkin olla mahdollista, että testaattori oli (vaikkapa oikeudellisesti) erehtynyt ennakkoperinnön suhteen - tai vain muistanut asiat väärin.
Lakiosahan se nimenomaan vaaditaan tällaisessa tilanteessa. On syytä olla tarkkana termien kanssa, jotta ei tule oikeudenmenetyksiä.
Pahinta olisi jäädä ilman mitään vain siksi, että on lähdetty vaatimaan jotain liiallisuuksia.
Ajatus on oikean suuntainen 00530 agentilla.
Todistustaakka ennakkoperinnön saamisesta on testamentin saajalla, kun alkuperäinen kirjoittaja A tekee LAKIOSAILMOITUKSEN testamentin saajalle.
A voi toki vaatia enemmänkin, mutta tällöin todistustaakka kääntyy toisinpäin siltä osin, kun käsitellään lakiosaa ylittävää perintöosaa. Silloin kysymyksessä on ninittäin testamentin laatijan erehtymisestä testamentin sisällöstä päättäessään ja tämä erehtyminen on sen tahon näytettävä toteen, joka siihen vetoaa.
Koska testamnetin laatijan erehtyminen on verrattain vaikea näyttää, A:n on parempi tyytyä vaatimaan ainoastaan lakiosaansa.
"Jos tuo testamentti menee läpi tuollaisenaan, jään kokonaan ilman perintöä. Ja toiseksi, miten tuo voidaan kirjata perukirjaan, jos asia on siirretty käräjäoikeuden ratkaistavaksi??"
tässä on juuri syynä se että kaikki tehdään poliisivaltion lakien mukaan mikä on hölmöä.
verottomanahan nuo kannattaisi jättää, pimeästi eikä noin.
silloin vältyttäisiin moiselta paskalta mitä sinä nyt läpi kelaat.
Voi kysyä onko verottajalla noin vanhoja tietoja. Jos on ennakkoperintönä annettu lahja, niin tottahantoki siitä on lahjavero maksettu.
ON veroittajalla, on kaikki, lahja ja perintö ei vanhene.
No ei kai siitä lahjaveroa ole maksettu, vaan on on sumplittu asiat kahden kesken ilman verottajaa. Sitten välit ovat menneet huonoksi ja luottamus kadonnut, jos oikein arvaan. Siksi testamentin tekijä on halunnut muistuttaa asiasta ja ilmoittaa asian testamentissa.
Päätöksiä ei voi perustaa tuon kaltaisiin spekulaatioihin, vaan näytettyihin faktoihin.
"Lakiosahan se nimenomaan vaaditaan tällaisessa tilanteessa. On syytä olla tarkkana termien kanssa, jotta ei tule oikeudenmenetyksiä."
Sanamagiaa! Lakiosa on puolet perintöosasta. Kun vaaditaan täyttä perintöosaa (1/1), vaatimus kyllä sisältää lakiosankin (1/2). Sana ei ole ratkaiseva, vaan sisältö.
Laissa selkeästi sanotaan että lakiosuutta tulee vaatia,sanamuodon tarkkuudella.
Eli vaadin koko perintöosaa ei kelpaa vaan vaatimuksessa pitää nimenoaan olla maininta lakiosuudesta.
Perintökaaressa ei esiinny sanaa "lakiosuus". Siellä puhutaan nimenomaan lakiosasta.
Mistähän laista olet löytänyt termin "lakiosuus"?
Siis testamenttiin on kirjattu, että olen saanut talletustodistuksen ko summasta. Siinä on vaan se hauska juttu, että olin tuolloin 7v. Isäni ja äitini kuolleet, ja esimerkiksi isäni perintöosuus oli hallittavana ukillani, joka on nyt siis kuollut ja tehnyt tämän ihmeellisen testamentin.
Eli ei voi moittia, mutta voisi nostaa vaikka tehottomuuskanteen ko testamentin kohtaa vastaan. Ja tämänkö ratkaisee pesänjakaja eli tämä henkilö, joka on minulle antanut testamentin tiedoksi (määrätty testamentissa testamentin toimeenpanijaksi), JOKA sanoi, että MINUN ON TODISTETTAVA, että en ole saanut tätä rahasummaa.
Testamenttia kohtaan voi nostaa monenlaisia kanteita, myös tehottomuuskanteen. Jos toimeenpanija on pesänjakaja, hän tekee kyllä päätöksen, mutta siitä voi valittaa tuomioistuimeen. Toimeenpanija ei kuitenkaan välttämättä ole edes pesänselvittäjä, ja jakaja on mahdollisesti vielä eri ihminen.
Tietojesi ja asian monimutkaisuuden suhde vaikuttaa kyllä nyt sellaiselta, että oikeudenmenetysten välttämiseksi kannattaisi palkata pikaisesti lakimies. Selvitätte ensiksi sen, minkälaista tukea prosessaamiseen vakuutuksesi antavat.
oliko ukkisi lapsi eli sun mutsi tai faija elossa sillon kun olit 7v?
sehän ei lähtökohtaisesti ole ennakkoperintöä jos ukkisi lapsi oli elossa lahjoitushetkellä.
Ei kai tosiaan pelkkä väite testamentissa voi olla mikään todiste!
Kuten aiemmin todettiin, jos niin olisi, tässähän olisi helppo tapa tehdä lapsensa täysin perinnöttömäksi.
Tässä saattaa olla sekaisin se, että testamentilla voi määrätä, onko lahja ennakkoperintöä vai ei, mutta ei tietenkään olematonta lahjaa olevaksi.
Oikeusprosessi etenee seuraavasti asiassa:
Alkuperäinen kirjoittaja A voi nostaa kanteen lakiosan maksamisen laiminlyönnistä, kun hän on ensin tehnyt todistettavasti lakiosailmoituksen testamentin saajalle. A:n tulee näyttää toteen lakiosailmoituksen antaminen ja vastapuoli joutuu todistelemaan, onko A saanut ennakkoperintöä aiemmin testamentin laatijalta.
Testamentin saaja voi myös nostaa kanteen ja vaatia testamentin vahvistamista, jolloin hän silloinkin on velvollinen näyttämään toteen, että A on saanut ennakkoperintöä aiemmin.
Jos näyttöä asiasta ei ole saatavilla, A saa lakiosansa.
Eikös asian ratkaise kuitenkin ensi kädessä pesänjakaja?
Jos joku osakas on hakenut pesänjakajan määräyksen, pesänjakaja toki ratkaisee asiat. Mutta ei pesänjakaja ole pakollinen tässä tilanteessa. Aika turha ja kallis väliporras tässä tilanteessa, kun ei ole kuin kysymys ennakkoperinnön olemassaolosta.
00530 kirjoitti:
>>Testamentin moitteesta nyt ei kuitenkaan ole kysymys, moiteperusteet kun on tyhjentävästi kerrottu PK 13:1:ssa<<
Kysymys on testamentin laatijan erehtymisen osalta testamentin moitteesta.
PK 13:1 kohta 4:
"Testamentti voidaan moitteen johdosta julistaa pätemättömäksi
4) jos testamentin tekijä on pakotettu tekemään testamentti tai hänet on siihen taivutettu käyttämällä väärin hänen ymmärtämättömyyttään, tahdonheikkouttaan tai riippuvaista asemaansa taikka jos hänet on petollisesti vietelty tekemään testamentti tahi jos hän on___---> muutoin sillä tavoin erehtynyt<---___, että se on määräävästi vaikuttanut hänen tahtoonsa."
00530:n perustiedot ovat heikot, kun hän "unohtaa" moiteperusteena erehtymisen. Voi sentään.
Taas yksi amatööri asialla, joka riemastuu uskoessaan löytäneensä auktoriteelitaan virheen.
1) Kun kysymys oli siitä oliko ap ylipäätään saanut lahjan (jota voitaisiin ennakkoperintönä pitää) vai eikö ollut, niin TUOLTA OSIN ei ollut kyse testamentin moitteesta. Tuollaisen väitteen kiistämiselle EI ole 6 kk:n määräaikaa; vaatimus on esitettävä kohtuullisessa ajassa.
2) Kerroin, että vaatimus nyt po. tapauksessa joka tapauksessa oli syytä tehdä 6 kk:ssa ja huomautin että kysymyseen saattoi tulla myös erehdys (vaikkapa oikeudellinen), jolloin tietysti sitä koskeva kanne PK 13:1:n nojalla voidaan nostaa 6 kk:ssa testamentin tiedoksiannosta lukien.
Tässä taas näkyy joidenkin innokkaiden huono lukemisen ymmärtämisen kyky. Mutta sehän on hauskaa, jos erään päivä tällä tavoin tuli pelastettua.
Jos sanoonäin haluaa jatkaa, niin ollos hyvä, minulla on parempaakin tekemistä.
Auktoriteetilta?? Haha!! p*skapäätä ei voisi kutsua auktoriteetiksi unissakaan.
Kysymys on yhtäältä siitä, että onko testamentin laatija erehtynyt testamentin sisältöä laatiessaan siitä, olisiko yksi henkilö saanut lahjan vai eikö? Tämä kysymys ratkaistaan testamentin moitekanteella vireille laitettavassa oikeudenkäynnissä. Tämä kysymys tuli esiin 00530:n kirjotuksessa, kun hän itse nosti esiin sen seikan, että A voisi vaatia koko perintöosaansa itselleen. Tällaista vaatimusta ei voida käsitellä missään muussa menettelyssä kuin testamentin moiteoikeudenkäynnissä.
Toinen kysymys on se, jos A tyytyy vaatimaan vain lakiosaansa, niin siinä tapauksessa riittää, kun hän tekee lakiosailmoituksen testamentin saajalle.
Kaikki toimet asiassa on tehtävä 6 kk määräajassa, niin testamentin moitekanne kuin lakiosailmoituskin.
Testamentti tulee lainvoimaiseksi, jollei moitekannetta ole nostettu määräajassa ja A kärsii tällöin sen vuoksi oikeudenmenetyksen. Tähän 00530:n neuvot olisivat johtaneet.
Lakiosailmoitus tulee myöskin tehdä 6 kk määräajassa testamentin saajalle, muutoin oikeus lakiosaan on menetetty.
Minullakin olisi parempaa tekemistä kuin jatkuvasti oikoa täysin virheellisiä 00-agentin kirjoituksia, mutta hyvä ihmisiä rakastava luonteeni ei anna periksi. ;)
En aio moittia testamenttia tai vaatia muuta kuin lakiosan. Mutta en myöskään hyväksy, että minun katsotaan saaneen ennakkoperintönä tuon summan.
Isäni ja äitini olivat jo kuolleet, kun tämä "ennakkoperintö" on annettu minulle talletustodistuksena. Kävin muuten pankissa, joka on mainittu testamentissa, eikä heillä ole enää tietoja tuolta ajalta.
Kokeile jospa maistraatista löytyisi apua,kun olet ollut alaikäinen lahjoitushetkellä niin sulla on ollut edunvalvoja ja omaisuudestasi riippuen edunvalvoja joutuu tekemään tiliä maistraattiin sun osaltasi.