Hain eilen kukkuraisen mustikkaämpärin. Purskahti mieleen tehdä hyvä työ. Niinpä annoin koko satsin tarvitsevalle sillä ehdolla että tuli hakemaan ja poimi jäännösroskat kun kaadoin imuriin liitettävän puhdistajan läpi mustikat. Ja kuka oli tarvitseva? Hyväpalkkainen, työn ohessa opiskeleva perheenäiti, joka tykkää syödä mustikoita päivittäin, mutta ei nyt juuri ehdi mustikkaan. Viime talven osti. Joskus näin, ihan yhtä hyvä mieli jäi kuin jos saaja olisi ollut köyhä, sairas liikuntarajoitteinen.
Mustikkapaikalla oli jo osin poimittu. Umpikujaan päättyvän kylätien varressa oli ihan törkeästi, ne oli jätetty siihen n. 30 metriä tiestä, kuten yleensä ohjeistetaan. En minäkään niitä ottanut, mutta miksen? Eihän 15 vuoteen ole enää ollut lyijyä autojen bensassa ja päästöt ovat autoissa ratkaisevasti vähentyneet sitten viime vuosisadan. Mitä nyt varotaan? Ehkä pölyä, mutta eiväthän ne mustikat paikoillaan montaa kuukautta ole. Jos tienvarren marjat ovat vahingollisia, mietin myös sitä, ovatkohan kaikki myyntiin poimijat vastuullisia. Siitä olisi puolessa tunnissa kahmaissut ämpärillisen. Kiusaus voisi monelle olla suuri.
Mustikkapaikalla oli jo osin poimittu. Umpikujaan päättyvän kylätien varressa oli ihan törkeästi, ne oli jätetty siihen n. 30 metriä tiestä, kuten yleensä ohjeistetaan. En minäkään niitä ottanut, mutta miksen? Eihän 15 vuoteen ole enää ollut lyijyä autojen bensassa ja päästöt ovat autoissa ratkaisevasti vähentyneet sitten viime vuosisadan. Mitä nyt varotaan? Ehkä pölyä, mutta eiväthän ne mustikat paikoillaan montaa kuukautta ole. Jos tienvarren marjat ovat vahingollisia, mietin myös sitä, ovatkohan kaikki myyntiin poimijat vastuullisia. Siitä olisi puolessa tunnissa kahmaissut ämpärillisen. Kiusaus voisi monelle olla suuri.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tahtoisin ajatella kuten aloittaja: jokainen ihminen on marjaämpärin arvoinen, mutta en pysty olemaan noin höveli. Pikemminkin ajattelen, että marjat on ansaittava..)) Kun ne yksitellen metsästä poimii, uhmaa karhuja ja käämeitä niin, ei voi suhtautua antamiseen kevyesti..)).
Eli kyllä minun marjani menevät pikkuväelle tai sitten niille, jotka eivät metsään enää kykene.
Tuosta kasvupaikasta sen verran, että lenkkipolkujen varrelta poiminen ei taida sekään olla kovin viisasta. Koirien ulkoilluttajat käyttävät ainakin meillä samoja reittejä ja eivät ne koirat paljon polulta poikkea kun tarpeensa tekevät. Eilen poimin polun varrelta suuhuni muutaman mustikan ja yksi niistä oli erityisen pahan makuinen. Olisiko hauva lirauttanut siihen pikkupisut ? Tai sitten joku metsän oma asukas.
Sieniä on edelleenkin vähänlaisesti, meillä. Onneksi kuivattuja tatteja on vielä jäljellä.
Luin muuten, että kuivattuja sieniä tulee cesiumin vähentämiseksi liottaa vedessä vähintäinkin yön yli ennen köyttöä. Taas on tullut toimittua väärin. Joka tietoa lisää...
Jos minä annan hyvän työn nimissä niin kyllä se menee myös minulta sellaiselle joka itse ei metsään pääse tai muutoin vähävaraiselle. Siitä jos mistä tulee hyvä mieli.
Naiset naiset naiset.
Ei mies mustikalla ala veisata rakkauslauluja.
Muistakaa myös antaa.
demeter1, missähän on ollut että kuivatut sienet pitää liottaa? Onpa outoa! Kuivaamalla sieniin jää enemmän kivennäisaineita talteen kuin esim. paistinpannussa haihduttamalla. Pitäisikö sitten liottaa nekin sienet, josta on pannussa kuumentamalla haihdutettu vesi pois? Minne se cesium kuumentamalla häviäisi? Liottamalla kivennäisaineet häviävät. Paras sieniruokani on punaiseen maitoon valmistettu ohut grahamjauhoilla suurustettu valkokastike, johon lisään pari kourallista kuivattuja kanttarellejä. Kiehautan ja jätän imeytymään. Lopputulos on paksuhko keitto. Olen luullut syöneeni terveellisesti, voihan...
Tulee nyt paljastetuksi outo pakkomielteeni. Minua haittaa kun lähimaastoon jää poimimattomia mustikoita. Haluaisin ne kaikki sieltä pois hyötykäyttöön. Poimin kyllä pikkuväelle niin paljon kuin tarvitsevat. Täytin myös yhden vammaisen pakasteen. Syön itse n. kolme kertaa viikossa reilun mustikkamaitosatsin koko talven. Ehkä joskus alan kerätä myyntiin. Nopeana kerääjänä (en marja kerrallaan) poimin ämpärikaupalla. Kohta sama puolukoiden suhteen, tienoot jo tiedän. Kellä mikäkin vamma.
Tieto cesiumista taisi olla tuossa MTV3:n uutissivulla. Sama uutinen väitti, että cesium ei häviä sienistä vain kuumentamalla. Skarppasin tuohon uutiseen sen vuoksi, että omalla sienestysseudullani (Pirkanmaa) laskeuma oli poikkeuksellisen suuri.
Mutta oikeastaan ihmettelin samaa: liottaminen saa myös arvokkaat ravinteet häviämään tai ainakin vähenemään. Niin että taas kai täytyy kahdesta pahasta valita...
Olisinpa minäkin yhtä ripeä ja nopea marjoja poimiessa. Joskus yritin käyttää poimuria, mutta sitten huomasin, että roskia kertyy liikaa, eikä minulla ole peratessa tekniikkaa apuna.
Marjastuksen luonne myös muuttuisi jos käyttäisin konetta. Meditaatiosta tulisi helposti suorittamista enkä tahdo sitä. Mutta kukin luontonsa mukaan ja saattaahan olla, että itsekin joskus siirryn nykyaikaan, parempaan tuottavuuteen.
Jos on umpitie, niin ihan syötäviä mustikat lie, vaan ehkä siinä on ajateltu huonommin liikkuvia ja kömpelömpiä meitä ihmisiä, jotka haluamme kuitenkin mustikkametsään mennä, ja nauttia ja iloita marjan poiminnasta vähäisemmillä voimilla.
Antamisen iloa voi olla sekin, ei välttämättä kerätty mustikoita yhtään törkeästi.
Tai jospa siinä on ajateltu taipoimijoita, hehän poimivat juuri teiden varsilta, hyvä juttu sekin, muuten metsiin eksyisivät.
Hyvä jalkaiset ja vikkelät pinkaisevat korpimarjoja poimimaan.
Meillä päin on juuri kosteissa paikoissa ollut tänä vuonna hyvin mustikoita, vähemmän kankailla.
Minusta on ollut kiva ilmiö syksyisin, kun joidenkin omenapuisten talojen portin vieressä on ollut ämpäri ja kyltti: saa ottaa. Kotimaisia omenoita.
Jos on ollut lenkillä, raikas omena maistuu.
Taisi ottajalla sitten olla eri käsitys tarvitsevasta, kun antajalla.
Ei varmaan ainakaan pikkuteiden varsilla, missä liikenne on kovin vähäistä liene niin kamalasti saateita, jos ei ny ihan tien vierestä ota.
Taisi tuo lyijy jäädä pois bensasata joskun 1990-luvun alussa. Onhan sitä luontaisestikin maaperässä. Sitä on myös jonkin verran joissain elintarvikkeissa, mutta määrät ovat hyvin pieniä.
Olipa kori tienvarressa ja siinä vieressä teksti: saa ottaa. Kori oli hävinnyt, omenakasa maassa.
Noo-no.
Ai, parempi kori pivossa ja omenat oksalla.
Jos kori oli ollut, niin missä vaiheessa se oli hävinnyt.
Näitkö korin ja sitten et nähnyt enää siinä. Oletko leikannut kyntesi?
Terv. Nti Marble