Olen tutustunut muutamiin uskontoihin ja olen voinut todeta, että kaikissa uskonnoissa on sama "alkulähde". Joku voisi sanoa, että kaikki on lähtöisin yhdestä ja samasta jumalasta tai että kaikki on lähtöisin yhdestä ja samasta kaipuusta kokea jumaluus!
Sama kai kummin asian näkee, mutta se lieneekin enemmän arvoitus kumastakohon todella on kysymys?! =)
Muo itseä on tavattomasti kiinnostanut mm.buddhismi, koska pidän ihmisläheisestä tavastaan ilmaista sitä, mitä ihminen etsii ja löytää ja mitä kautta se tie yleensä käy.
Siinä on jotain ehkä hyvin rehellisen alkuperäistä.
Se tosiseikka on kuitenkin todettava, että oli uskonto mikä tahansa, on sen tulkinta aina tulkitsijan varassa.
Jos käyttää vain mielen ja egonpersoonallisuuden ja ajattelun aisteja, jää kauneinkin uskonto (mukaan lukien ateismi ja tieteistmi, jotka ovat myös uskontoja mm.ssa)hyvin pinnalliseksi eikä todellakaan kykene lukemaan "sydämen syvää symboliikkaa"!
Sama kai kummin asian näkee, mutta se lieneekin enemmän arvoitus kumastakohon todella on kysymys?! =)
Muo itseä on tavattomasti kiinnostanut mm.buddhismi, koska pidän ihmisläheisestä tavastaan ilmaista sitä, mitä ihminen etsii ja löytää ja mitä kautta se tie yleensä käy.
Siinä on jotain ehkä hyvin rehellisen alkuperäistä.
Se tosiseikka on kuitenkin todettava, että oli uskonto mikä tahansa, on sen tulkinta aina tulkitsijan varassa.
Jos käyttää vain mielen ja egonpersoonallisuuden ja ajattelun aisteja, jää kauneinkin uskonto (mukaan lukien ateismi ja tieteistmi, jotka ovat myös uskontoja mm.ssa)hyvin pinnalliseksi eikä todellakaan kykene lukemaan "sydämen syvää symboliikkaa"!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olen itsekkin aina jostain syystä tuntenut länsimaiset uskonnot pinnallisiksi. Aina jos haluan pohtia Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta tai Jumalan olemusta ja maailmaa, tunnen löytäväni parhaat ajatukset tuolta salaperäisestä ja köyhästä idästä.
En tiedä mitä kautta sinä olet tutustunut "idän-ajatteluun", löytänyt sen omasta sydämestäsi, kirjoista, matkustellen...yms.
Mä ite olen aina vain jotenkin parhaiten ymmärtänyt sitä kieltä lukemalla ja tulevaisuudessa haaveena muuttamalla tai edes oleskelemalla jonkin aikaa jossain siellä, ehkä Intiassa. Monella tosin on kovin pintapuoliset käsitykset "Intiaan etsimään itseään"-matkoista, helposti ne nähdään "hörhöily eksotiikkana" ja ehkä se sitä joillekin myös on, mutta mä ite henk.koht. kaipaisin todellista fyysistä kosketusta siihen, mitä tunnen jossain "sieluni syövereissä". =)
Olen ite lukenut jonkin verran kirjallisuuutta ja omia "susikkejani" (ytimessä ja rehelllisyydessä ilmaistuja kirjoja) on Bo Yin Ran, Oshon, yms.
Tosin juuri kun luin yhden Bo;n kirjan pystyin kuvitteleemaan millaisen käsityksen siitäkin voi saada, jos lukee vain ajattelun ja mielen aistejaan käyttäen...huh...se saattaisi olla jopa "vaarallista" tekstiä niin luettuna. Tarkoitan kai lähinnä symbolisesti.
Oikeastaan ajauduin siihen "idän-ajatteluun" kuin vaivihkaa, mutta krjoistahan se ensikosteus yleensä tulee.
Itse olen tällä hetkellä eniten kiinnostunut taoistisesta ajattelusta ja sitä kautta kaiksesta mitä sillä suunnalla on.
Mitä siihen matkusteluun tulee niin Taon innoittamana käväisin Kiinassa vaihto-oppilaana. Mutta siinä huomasi vain lähinnä sen, että elämä on loppujen lopuksi samaa kuin täälläkin vaikka onkin täysin erilaista :)
Ja kyllä, monet syvälliset kirjat saattavat olla vaikeaselkoisia ja vaarallisia, koska ne on monestikkin kirjoitettu ihmisille, jotka jo tietävät mistä niissä puhutaan.
Esimerkiksi taoismin tapauksessa olen törmännyt ihmisiin netissä, jotka ovat saaneet käsityksen, että siinä on puhetta tunteiden hallinasta. Eli tunteita ei saisi näyttää. Keskustelupalstalla puhunut henkilö kertoi hävenneensä sitä, että oli itkenyt New York:in terrori iskusta kuultuaan. Ja mistään tällaisesta ei taossa ole kysymys :(
oletko lukenut tai tunnet kai zeniläistä ajattelua esim. Alan W Watts, Khrisnamurti... suosittelen lakkaa tavoittelemasta ja ehkä juuri silloin huomaat että olet jo oivaltanut jotain
Tosi ihmiset oivaltaa tavoitellessaankin, koska hehän eivät tee eroa tavoittelun ja tavoittelemattomuuden välillä.
tavoitella tavoittelematta..( sekä että, yhtäaikaa)on hienoimpia zeniläisiä paradokseja ....ymmärtää jotain oleellisesta ...tavoitella ja olla tavoittelematta yhtäaikaa....juuri siinä hetkessä aukeaa jotain ...kokonaan uusi maailma
sama maailma ehkä uusin, hieman erilaisin silmin. Aluksi kukka oli kukka, sitten se oli monimutkainen kokonaisuus täynnä erilaisia värejä, käyttötarkoituksia, muotoja, hajuja ja ominaisuuksia. Sitten kukasta tuli taas kukka. Kokonaisuudessaan kukkaa voi katsella ihan kummalla tavalla vain. Jokainen tapa täydentää toisiaan.
En muista minkä näistä "Khrisna" kirjoista olen lukenut.
(jotenkin ne tyypit aina "löytää" minut, vaikka istuisin autossa kaupungilla....=))
MInulla on hyvin vähän tavoitteita ja aina vähenevässä määrin. =)
Kiiitos kuitenkin neuvosta!
Helposti kuitenkin se, että kuulee, että kun lakkaa tavoittelemasta, saavuttaa. Mutta helposti tekeekin sen, että sen jälkeen tavoittelee "ei tavoittelemisen tilaa" ja se onkin taas uusi tavoite. =)
Tavoittelu loppuu vasta, kun ensin tavoittelee, on juuri sitä mitä on, vaikka tavoitteleva, jos siltä kerran tuntuu. Ja sitä kerran kaikki myös välillä on.
Kun on juuri sitä mitä on, hyväksyen sen, se vain liukuu pois ja uusi "päivä koittaa" aina ilman pyrkimystä.
Luonnonllista rytmiä!
*hymy*
kuvaileminen,selittäminen vie poispäin ja sekin on kohti ,asiat vain ovat niinkuin ovat..
ollaan useassa näkökulmassa yhtäaikaa tai ollaan olematta.. havainnoidaan eikä anneta merkityksiä niin paljon ...sisäinen puhe vaimenee...ei ole tarvetta nähdä,kokea kaikkea niin minäisesti mutta paljon joutuu pitämään itseään niskasta kiinni ettei liikaa lähde takerru kaikenlaisiin minä, minä juttuihin....ehkä ilo on oleellisin ja nauru ja onni olla olemassa vain havainto ja sen hyväksyminen nopeasti ,hiljaa miten vain ja joskus ymmärtää ettei ymmärrä ja olla onnellinen...siis monen asian ymmärtämistä yhtäaikaa ...puhe.. se miten puhuu luo myös tilaa olla olemassa.....(en tarkoittanut Krishna vaan Krishnamurtia on paljon kirjoittanut oivaltamisesta ym)
sinulla tosi sekavaa.....herää!!
Alain Wattsin kirja oli ihan hyvä kun en ymmärtänyt zenistä vielä mitään. Sittemmin kun olen asioita itse ajatellut, ja tutustunut buddhalaisuuteen laajemmin, Alain Wattsin kirja on harhaanjohtava ja yksinkertaistava. Toki sitä voi suositella ihmiselle joka ei ennestään tiedä zenistä mitään, mutta parempiakin opuksia löytyy. Esim. Sangharakshitan "Opas Buddhan polulle".
Äkkiseltään arvioisin, että sinulla on menossa sama vaihe minkä itse kävin aikanani läpi, juurikin pian Wattsin kirjan lukemisen jälkeen. Se on pienessä mittakaavassa klassinen vuori, ei-vuori, vuori -kehitys. Suomeksi se on "voi perkele, tämähän on totta, miksi en tätä aikaisemmin ole tajunnut" -innostus. :)
Haluan vain varoittaa, että älä innostu muuttamaan kaikkea zen-käsitteiksi. Vaikutit tuossa aikaisemmin niin tehneen. Ja kuten voisin Tao te chingiä uudelleen muotoilla, "jos voit sanoa jotain zeniksi, se ei enää ole zeniä".
Kaikkea hyvää sinulle polullasi! Om mani padme hum.
Suosittelisin samoin tuota Likes'in kustantamaa "Opas Buddhan polulle"-kirjaa, josta saa vähän laajemman kuvan siitä, mitä buddhalaisuus on. Ei vain pelkistettyä länsimaistettua zeniä eli älylliseen oivallukseen ja yksinkertaistamiseen pyrkivää trendikästä elämänkatsomusta. Mielenkiintoista on, että laajemmin käsitetyn buddhalaisuuden kautta voi myös kristinusko avautua joillekin yksilöille aivan uudella loistokkaalla tavalla.
Jalokiviä lootuskukissa teille.
En tiedä oletko joskus lukenut Mahatma Gandhin ajatuksia. Jos et suosittelen todella lämpimästi että tutustut niihin. Kannattaa lukea ainakin Rauhan ja rakkauden tie niminen kirja. Se on hyvin pienikirjanen mutta sen luettuasi oelt ehkä löytäny jotakin arvokasta.
Älä koskaan tee uskonnosta riippuvaiseksi itseäsi. Muista jumalat ja niiden olemassaolo, mutta älä tee siitä itsellesi päämäärää.
Älä ikinä etsi jotakin mystistä hyvää tai pahaa maailmasta, sitä ei ole. On vain ihmisiä ja heissä asuva hyvä tai paha on se, joka voidaan löytää.
Jumalan vaikutus tai jumalien vaikutus tapahtuu ihmisten ja heidän tekojensa kautta, ei minkäänlaisina poppakonsteina. Ihminen menee hukkaan etsiessään eksoottista ja jumalista ratkaisua ongelmiinsa.
....miten monasti huomaa, että muotoilet jotain sanoiksi ja joku vastaa, eiku näin se on....?? Ja itse kuitenkin puhuit samasta.....=)
Uskonnot on alunperin syntyneet samasta oivalluksesta (tiedosta).
Ihminen on kuitenkin ajan saatossa keksinyt kaikenlaisia juttuja ja todellakin "tulkinnut totuuksia" mielensä mukaan.
Uskonnot ja ismit kahlehtivat, vaikka sieltä löytyykin helmiä seasta.
Sitten joku sanoo, että kaikilla on oma totuutensa, jota pitää kunnioittaa...
Herregud! :D