Viiltävä totuuden veitsi!

Tieteellinen pohja tälle nykyiselle rokotevalheelle on jo olemassa. Ongelma on siinä, että rokoteasiantuntijat eivät kestä totuutta. He väistelevät kaiken aikaa väistämätöntä ja kieltäytyvät näkemästä rokotteiden seurauksia. Heidän koko uransa ja maineensa on rokotteista kiinni. Ei siis totuudesta, vaan rokotteista ja tähän koko fiasko sitten kulminoituukin.

Se mikä tapahtuu, se todellakin tulee tapahtumaan. Ihan sama vedotaanko tieteeseen, taiteeseen vaiko uskontoihin, jos tosiasiat ovat lakanneet jo kiinnostamasta tutkijoita ja itseään asiantuntijoiksi painottavia. Sitten vaan mennään sitä lopullista tuomiota kohden. Rokoteasiantuntijat ovat ottaneet kemiallisesti vastattavakseen pienen lapsen elämän ja se on todella paljon. He eivät piittaa rahtuakaan siitä, mikä on lapsen henkinen, psyykkinen tai perinnöllinen kestokyky ottaa vastaan heidän tieteelliseen koulutukseensa pohjaavaa kemiallista kuormaa ja jos huonosti käy, he pakenevat kaiken maailman sepitelmiin, joita he sitten yhtenään toistelevat siinä toivossa, että sattumus rientäisi apuun. Pelko ajaa heitä yhä kauemmas totuudesta. Se että he joutuisivat seuraamaan rokote rokotteelta lapsen kehitystä ja kirjaamaan tarkoin mitä monimuotoisempia häiriötekijöitä, mahdollisesti muuttaisi joidenkin asenteita. Neuvoloissa rokotehaittojen kirjaaminen ei kuitenkaan vielä tähän mennessä ole saavuttanut mainittavampaa suosiota. Sitä vastoin rokotehaittojen välitön torjunta ja niiden kirjaamattomuus on ollut hyvinkin suosittua.

Lapsen elämän kemiallinen etukäteispäättäminen on aina isonluokan puuttuminen. Tosiasiassa tällainen vaikuttaja katsoo olevansa kykenevä etukäteen muovaamaan lapsesta haluamansa vastustuskykyisen yksilön ja pelkästään siis muokkailemalla kemiallisesti mikrobeja, lisäämällä erinäisiä säilöntä- ja muita aineita sekä ennen kaikkea uskomalla, että ehkä kaiken olisi vielä mahdollista kääntyä kohdilleen. Vastuunkanto nykyisessä terveydenhoidossamme on ollut kovan työn takana. Olipa kyse mistä lääkeaineesta tai lääkeaineiden yhdistelmistä tahansa, syy potilaan sairastumiseen tai menehtymiseen halutaan löytää muualta. Tätä pyrkimystä ovat kovasti vauhdittaneet mahdolliset vahingonkorvausseuraamukset. Mistään ei saa jäädä kiinni ja jos ei jää, silloinhan hoito on ollut oikeata. Että näillä muodoin nyt mentäisiin sitä oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa kohden.