Arkipäivän realismia - Rakkauslaulu sateisen harmaassa leipäjonossa
En lähesty sinua,
tyhjin taskuin, häpeästä aristavin sydämin.
En kulje sinun kanssasi,
jos jalka ei kanna, jos selkä ei painoa kestä.
En voi elää kanssasi,
kun elämä ahdistaa ja huolet täyttävät mielen.
Minä kuljen vierelläsi,
jos pilvet väistyvät, jos päiväni paistaa.
Minä tulen lähellesi,
jos Onnetar suosii, jos kantaa voin sinunkin taakkaasi.
Minä elän kanssasi,
jos huominen sallii, jos kultaa on pilveni reuna.
En lähesty sinua,
tyhjin taskuin, häpeästä aristavin sydämin.
En kulje sinun kanssasi,
jos jalka ei kanna, jos selkä ei painoa kestä.
En voi elää kanssasi,
kun elämä ahdistaa ja huolet täyttävät mielen.
Minä kuljen vierelläsi,
jos pilvet väistyvät, jos päiväni paistaa.
Minä tulen lähellesi,
jos Onnetar suosii, jos kantaa voin sinunkin taakkaasi.
Minä elän kanssasi,
jos huominen sallii, jos kultaa on pilveni reuna.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Leipäjonossa:
Ah kumpa jono joutuisi
saisin kassillisen oikein hyvää ilmaista ruokaa
niin entäisin Kontulaan osatariin
ja rientäisin - sossutuilla ostettuja kaljoja nauttimaan.