Aluksi
Minulla on niin helvetin suuri pakko kertoa tämä tarina. En minä tästä tiedä puoliakaan, ei se liity matkailuun, eikä varsinkaan Venäjän matkailuun. Tiedän tästä tarinasta muutamia ”haituvia”.
Mutta tiedän nämä henkilöt ja heidän kohtalonsa. Tiedän nämä henkilöt, koska he ovat henkilökohtaisia tuttaviani. He ovat tosia.
Henkilöiden nimiä ei tietenkään ole muutettu. (Toim.Huom.)
Vera ja Viktor
Vera syntyi Leningradin alueella Hatsinassa 1950-luvun alkupuolella. Vera oli siis inkeriläinen.
Ja Viktor. Hän oli lähinaapuri. Inkeriläinen? Kuka näistä tietää? Lapsuudessaan he eivät olleet aluksi ylimpiä ystäviä.
Ei tietenkään!
Pojat ovat tyhmiä!
Viktor
Viktor oli kyllä kovin urheilullinen ja sitä paitsi hänellä oli vähän johtajan taitoja. Komenteli muita poikia sujuvasti. Kylän tytöt ihannoivat Viktoria. Varsinkin Vera myöhemmin. Loistokaveri!
Nuorten piti tehdä jonkinlaista suunnitelmaa tulevaisuuden opinnoista. Viktorille kaikki oli selvää. Liikuntaa!
Samperi! Viktor joutui Venäjän armeijaan. Montako vuotta?? Kuka niitä jaksaa laskea? Voi hevon persaukset.
Vera
Kyllä, kyllä! Hienoa! Koulu loppu ja sitten jatko-opintoihin. Mitä voisi opiskella?
Kemiaa, lääketiedettä?
Pettymys.
Ei inkeriläinen voi saada opiskelupaikkaa lääkiksestä. Suomenkielinen!
Farmaseutti?
Ehkä? Jos ei muuta. Pakko on yrittää.
Vera opiskelee Leningradin yliopistossa ammattiinsa. Farmaseutiksi.
Viktorille ei käynyt aivan niin hyvin. Hän joutui siis Neuvostoliiton Puna-armeijaan, hänellä ei ollut mahdollisuutta opiskella vielä yliopistossa. Elettiin 1970-luvun alkua. Kylmän sodan aikaa.
Tosin Viktor menestyi armeijassa. Ei ollut suuria kahakoita. Hän eteni kouluttajaksi. Hänen alaansa oli ”fyysinen kouluttaminen”. Kyllä Viktor sai samalla korkeakoulututkinnon, tosin armeijan leivissä.
Ja sitten onneksi tuli vapautus armeijasta. Alkuvuodesta 1978 Viktor vapautettiin puna-armeijasta täysin palvelleena.
Viktor oli tosi onnekas vapauduttuaan puna-armeijan rasituksista. Elämä edessä. Piti etsiä työtä. Töitä löytyi valmentajana. Joukkuelajeissa, varsinkin jääpallossa, lentopallossa ja koripallossa. Viktor valmensi Arkangelin, Belomorskin ja Petroskoin kaupungeissa nuorisojoukkueissa.
Vera oli jo suorittanut opintonsa yliopistossa. Hän odotti vain määräystä työpaikastaan. Farmaseuttina! Mihin hänet määrättiin työhön?
Vaihtoehtoja oli, mutta hän valitsi niistä läheisimmän. Petroskoin kaupungin; Karjalasta. Nuorena ja lahjakkaana farmaseuttina hän sai kuitenkin kaupungin pää-aptekista työpaikan.
Vera ja Viktor
Tottakai sankarihenkilömme tapasivat toisensa Petroskoissa. Ehkäpä sataman huvipuistossa, tai Äänisen rannan bulevardilla. Kesällä.
Rakastuivat. Viettivät huumaavan kesän!
Seuraava kevät ja kesä
Vera oli raskaana. Yhteinen tytär syntyi. Tosin he olivat aiemmin menneet avioliittoon paikallisessa avioliittopalatsissa. (Nyk. amer. jäät. baar. alak. = nykyisin amerikkalainen jäätelöbaari alakerrassa, joka sivuuttaa siis sen aviol.palatsin hierarkiassa. Toim. Huom.)
Tyttärelle annettiin nimi Marina.
(Marina menestyi. Hän opiskeli lopulta Petroskoin Yliopistolla mm. suomenkieltä.)
Viktor sai työpaikan Petroskoin Yliopistolta, Vera oli edelleen työssä apteekissa, Viktor valmensi.
Valmensi tyttöjen koripallojoukkuetta.
Aleksi syntyi.
Aleksi on noin kaksi vuotta nuorempi kuin siskonsa Marina. Aleksi kasvoi ja innostui isänsä Viktorin opettamana koripalloon.
Aleksista tuli Karjalan mestarijoukkueen huippupelaajia.
Elettiin vuotta 1998.
Tutustuin Suomessa kotona Marinaan. Hän oli erinäisistä syistä perheemme vieraana. (Hän puhuu suomea kuin äidinkieltään.) Marina on hyvin miellyttävä ihminen.
Varsinkin pienet lapset olivat hänen ystäviään. Kuten minä.
Tapasin silloin myös Marinan vanhemmat, siis Veran ja Viktorin.
Koripallon juhlaturnaus Petroskoissa!
Amerikkalainen koripallojoukkue oli vierailulla Petroskoissa.
Aleksi pelasi Petroskoin joukkueessa. Vierailijan joukkuejohdossa oli amerikkalaisia värvääjiä. En tiedä ketä.
Oli ilmeisesti sopimus tulevaisuudesta.
Nimet tuli paperiin. En tiedä kenenkä nimet.
Aleksi
Hän sai amerikkalaisesta yliopistosta opiskelupaikan. Rahaa. Rahaa niin paljon, että voi mennä naimisiin amerikkalaisen naisen kanssa. Aleksista tuli koripallon ammattilainen Amerikassa. Aleksi on hyödyntänyt taitojansa. Ihan hyvä
Marina
Marina on Suomessa. Minua harmittaa Marinan kohtalo. Perheen lahjakkaimmalta ihmiseltä menee opinnot hukkaan.
Marina odottaa lasta suomalaiselle miehelle.
Haluaisin vielä auttaa Marinaa.
Aleksi Suomessa ja Venäjällä
Aleksia odottaa Venäjällä pakollinen asepalvelus Venäjän armeijassa. Tosin myös vankeus.
Venäjän lakien mukaan Aleksi on pakoillut asepalvelusta muuttamalla Amerikkaan.
Sisarukset
Aleksi ei voi mennä Venäjälle. Ei voi tavata vanhempiaan Venäjällä. Ei vanhempiaan Veraa ja Viktoria.
Sisko-Marinan hän voi tavata Suomessa. Onneksi. Sisko on kuitenkin murheissaan veljensä kohtalosta. Isänmaanpetturi???
Aleksi voi viettää aikaansa meillä ja varsinkin Ison Kallen luona.
Tervetuloa Aleksi!!
Minulla on niin helvetin suuri pakko kertoa tämä tarina. En minä tästä tiedä puoliakaan, ei se liity matkailuun, eikä varsinkaan Venäjän matkailuun. Tiedän tästä tarinasta muutamia ”haituvia”.
Mutta tiedän nämä henkilöt ja heidän kohtalonsa. Tiedän nämä henkilöt, koska he ovat henkilökohtaisia tuttaviani. He ovat tosia.
Henkilöiden nimiä ei tietenkään ole muutettu. (Toim.Huom.)
Vera ja Viktor
Vera syntyi Leningradin alueella Hatsinassa 1950-luvun alkupuolella. Vera oli siis inkeriläinen.
Ja Viktor. Hän oli lähinaapuri. Inkeriläinen? Kuka näistä tietää? Lapsuudessaan he eivät olleet aluksi ylimpiä ystäviä.
Ei tietenkään!
Pojat ovat tyhmiä!
Viktor
Viktor oli kyllä kovin urheilullinen ja sitä paitsi hänellä oli vähän johtajan taitoja. Komenteli muita poikia sujuvasti. Kylän tytöt ihannoivat Viktoria. Varsinkin Vera myöhemmin. Loistokaveri!
Nuorten piti tehdä jonkinlaista suunnitelmaa tulevaisuuden opinnoista. Viktorille kaikki oli selvää. Liikuntaa!
Samperi! Viktor joutui Venäjän armeijaan. Montako vuotta?? Kuka niitä jaksaa laskea? Voi hevon persaukset.
Vera
Kyllä, kyllä! Hienoa! Koulu loppu ja sitten jatko-opintoihin. Mitä voisi opiskella?
Kemiaa, lääketiedettä?
Pettymys.
Ei inkeriläinen voi saada opiskelupaikkaa lääkiksestä. Suomenkielinen!
Farmaseutti?
Ehkä? Jos ei muuta. Pakko on yrittää.
Vera opiskelee Leningradin yliopistossa ammattiinsa. Farmaseutiksi.
Viktorille ei käynyt aivan niin hyvin. Hän joutui siis Neuvostoliiton Puna-armeijaan, hänellä ei ollut mahdollisuutta opiskella vielä yliopistossa. Elettiin 1970-luvun alkua. Kylmän sodan aikaa.
Tosin Viktor menestyi armeijassa. Ei ollut suuria kahakoita. Hän eteni kouluttajaksi. Hänen alaansa oli ”fyysinen kouluttaminen”. Kyllä Viktor sai samalla korkeakoulututkinnon, tosin armeijan leivissä.
Ja sitten onneksi tuli vapautus armeijasta. Alkuvuodesta 1978 Viktor vapautettiin puna-armeijasta täysin palvelleena.
Viktor oli tosi onnekas vapauduttuaan puna-armeijan rasituksista. Elämä edessä. Piti etsiä työtä. Töitä löytyi valmentajana. Joukkuelajeissa, varsinkin jääpallossa, lentopallossa ja koripallossa. Viktor valmensi Arkangelin, Belomorskin ja Petroskoin kaupungeissa nuorisojoukkueissa.
Vera oli jo suorittanut opintonsa yliopistossa. Hän odotti vain määräystä työpaikastaan. Farmaseuttina! Mihin hänet määrättiin työhön?
Vaihtoehtoja oli, mutta hän valitsi niistä läheisimmän. Petroskoin kaupungin; Karjalasta. Nuorena ja lahjakkaana farmaseuttina hän sai kuitenkin kaupungin pää-aptekista työpaikan.
Vera ja Viktor
Tottakai sankarihenkilömme tapasivat toisensa Petroskoissa. Ehkäpä sataman huvipuistossa, tai Äänisen rannan bulevardilla. Kesällä.
Rakastuivat. Viettivät huumaavan kesän!
Seuraava kevät ja kesä
Vera oli raskaana. Yhteinen tytär syntyi. Tosin he olivat aiemmin menneet avioliittoon paikallisessa avioliittopalatsissa. (Nyk. amer. jäät. baar. alak. = nykyisin amerikkalainen jäätelöbaari alakerrassa, joka sivuuttaa siis sen aviol.palatsin hierarkiassa. Toim. Huom.)
Tyttärelle annettiin nimi Marina.
(Marina menestyi. Hän opiskeli lopulta Petroskoin Yliopistolla mm. suomenkieltä.)
Viktor sai työpaikan Petroskoin Yliopistolta, Vera oli edelleen työssä apteekissa, Viktor valmensi.
Valmensi tyttöjen koripallojoukkuetta.
Aleksi syntyi.
Aleksi on noin kaksi vuotta nuorempi kuin siskonsa Marina. Aleksi kasvoi ja innostui isänsä Viktorin opettamana koripalloon.
Aleksista tuli Karjalan mestarijoukkueen huippupelaajia.
Elettiin vuotta 1998.
Tutustuin Suomessa kotona Marinaan. Hän oli erinäisistä syistä perheemme vieraana. (Hän puhuu suomea kuin äidinkieltään.) Marina on hyvin miellyttävä ihminen.
Varsinkin pienet lapset olivat hänen ystäviään. Kuten minä.
Tapasin silloin myös Marinan vanhemmat, siis Veran ja Viktorin.
Koripallon juhlaturnaus Petroskoissa!
Amerikkalainen koripallojoukkue oli vierailulla Petroskoissa.
Aleksi pelasi Petroskoin joukkueessa. Vierailijan joukkuejohdossa oli amerikkalaisia värvääjiä. En tiedä ketä.
Oli ilmeisesti sopimus tulevaisuudesta.
Nimet tuli paperiin. En tiedä kenenkä nimet.
Aleksi
Hän sai amerikkalaisesta yliopistosta opiskelupaikan. Rahaa. Rahaa niin paljon, että voi mennä naimisiin amerikkalaisen naisen kanssa. Aleksista tuli koripallon ammattilainen Amerikassa. Aleksi on hyödyntänyt taitojansa. Ihan hyvä
Marina
Marina on Suomessa. Minua harmittaa Marinan kohtalo. Perheen lahjakkaimmalta ihmiseltä menee opinnot hukkaan.
Marina odottaa lasta suomalaiselle miehelle.
Haluaisin vielä auttaa Marinaa.
Aleksi Suomessa ja Venäjällä
Aleksia odottaa Venäjällä pakollinen asepalvelus Venäjän armeijassa. Tosin myös vankeus.
Venäjän lakien mukaan Aleksi on pakoillut asepalvelusta muuttamalla Amerikkaan.
Sisarukset
Aleksi ei voi mennä Venäjälle. Ei voi tavata vanhempiaan Venäjällä. Ei vanhempiaan Veraa ja Viktoria.
Sisko-Marinan hän voi tavata Suomessa. Onneksi. Sisko on kuitenkin murheissaan veljensä kohtalosta. Isänmaanpetturi???
Aleksi voi viettää aikaansa meillä ja varsinkin Ison Kallen luona.
Tervetuloa Aleksi!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
miettinyt tota intti juttua, jos meillä olis poika, se joutuis käymään intin suomessa tai vennäällä. Ja suomessa ainakin sotilas uran luominen on käsittääkseni aika tukossa, jos olet venäjän kansalainen
Sehän on varma, että tollanen zetze-tyyppinen-konfikti ainakin avartaa maailman katsomusta
Marko! Muista Georgi Alafuzov.
Hänestä oli telkkarissa pätkä viikolla. Alafuzov (kuten amerikaanot kirjoittavat) on Amerikan maalla suomalaisena sotilasasiamiehenä pohjoismaisten virkaveljiensä kanssa.
Georgi-boi taitaa olla kenraali sotilasarvoltaan. Nuori mies. Mutta hän on USA:n salaisimmissa paikoissa nimenomaan IRAK-tapahtumien tiedonantajana.
Hän on ensimmäinen suomalainen ihminen, joka saa tietoja tulevista USA:n toimenpiteistä Irakissa. Hän saa tiedot ennen ulkoministeriä. Hän raportoi asioista ulkoministeriöön.
Puolustustuvoimissa hyvä venäjänkielen taito on suuri apu. Kielitaitoiset menevät eteenpäin.
Georgi A. on nyt kuitenkin suomalainen ja on aina ollut, Suomessa syntynyt. Kommodori = eversti. Opiskellut Venäjällä sotilaan tietoja ja taitoja.
sen tietää
Joo, ittelläkin on se pers tuntuma, että oma sotilas ura etenee ilman ylennyksiä avioliiton johdosta, halmi:)
Mut toisaalta Allukin on suomalainen ja suomessa syntynyt, hänellä vaan sattuu olemaan vielä venäjän passikin.
Tietty josalllu menis naisten asepalvelukseen, niin olishan se metka kattoo pääsiskö edes aukkiin
Mistä tiesit allun passin?
Minunkin mielestäni Allu on vähintään "kaksoiskansalainen".
...Aleksin tarinasta, että ameriikan yliopistoissa tehdään HYVIN selväksi, ettei yhtään rahaa makseta pelaajille. Eli siellä ei pääse rikastumaan. No, kyllä stipendit pitää huolen, että elämän on ihan messevää, mutta nimenomaan rahaa ei siellä makseta pelaamisesta!
Mutta tietenkin koulun jälkeen harvat ja valitut saavat ihan hyvän korvauksen siirtyessään NBA:han, kuten myös nekin heikommat, jotka joutuvat jatkamaan uraansa Euroopan sarjoissa...
...tuli vaan mieleen, hyvä tarina sinänsä.
t:reissaaja
Aleksilla on messevä elintaso ainakin minuun verrattuna. Minä teen työtä Suomessa, mutta en minä ainakaan suunnittelematta voi lähteä vierailulle Amerikan maahan.
Minua harmittaa suunnattomasti Marinan osa. Lahjakkaan nuoren ihmisen opinnot menevät hukkaan kotiäitinä Suomessa.
Mutta olenko liian hätäinen? Jospa hän voisi rakentaa työelämäänsä edelleen muutaman vuoden jälkeen.
Toivottavasti!