Rakastan sinua

Luulen että ei rakasta

Ei sellaista olekaan kuin etärakkaus. Kyllä se alkaa lähempänä jos on alkaakseen.

Eitietenkään kirjoitti:

Luulen että ei rakasta

Miten niin ei tietenkään, jos luulet? Sinulla on vielä toivoa, että hänkin takastaa sinua, vai?

Ehkäpä juuri sinulle...

Komppaan tätä :)

Itse en ole suunnitellut mitään, mutta yksinolo se näyttää olevan edessä.

Näkyykö se? Voiko siihen luottaa?

"Rakkaus pitää sisällään paljon ymmärrystä ja hyväksymistä ".

Aivan, tosin ihmisillä on lähimmäisenrakkauttakin olemassa (mihin viittasitkin). Silloin kun ei olla tuhoava, hylkäävä.

"Rakasta vain. parempi kuin vihata. senhän sanoo järkikin". Rakasta hellää ja hiljaa itseksesi, heijasta se kauniisti ympäristöön.

Rakkautta ei ole kääriä halveksuntaansa todentamiseen muille jokaista ohikävelemisen aiheuttamaa puutteen tunnetta jostakin. Puutelistan keräämistä muille. Salahalveksunnan, paheksunnan tuomaa iloa muiden kautta. Käyttää aikansa paheksumiseen toista muille, kuin kuvitellen, toivoen, että heidän kauttaan saisi muutettua ihmisen vastaamaan toiveisiin, väkisin. Tuollaisesta tulee mieleen perhehelvettiä masokisti, marttyyrimaisesti nauttiva ihminen, kuin ei ymmärtäisi tarvetta parempaan, ymmärtäisi tuollaisen toiminnan upottavaa vaikutusta.

Nauttii noustessaan huomiota saadessaan toisen yläpuolelle ryhmän turvin. Ilmentää vihaansa kierosti muiden kautta. Esittää ja toivoo rakkauden kipinää, kaiken synnyttämänsä vihan jälkeen, loukatessaan alentaessaan toista muille. Haluaa uskotella, että se missä toimii noin, ei olisi samaa todellisuutta, ja voisi kuvitella, että toisen pitäisi olla välittämättä kaikesta negatiivisuudesta, vipuvaikutus vihasta, mitä ilmentää "siellä" toisaalla, jonka ei pitäisi ulottua sitten siihen toiseen todellisuuteen.

Kyllä ulottuu, ei ole sellaista paikkaa, missä voisi esittää toisen toisessa valossa, ja silti ripustautuvasti, vaatien odottaa toiveisiinsa vastaamista, välittämättä siitä, miten toimii toista kohtaan, kuin sellaisille asioille tulisi olla sokea, välittämättä, koska saisi sitten jonkun, joka teeskentelee rakkauden kaipuussansa, mikä ei liity edes toiseen ihmiseen, vaan tarvitsee itselleen sisälleen vahvistusta rakkauden kaipuuseensa, toinen on vain hetkellinen välikappale tuottamaan tarpeita.

Ihmisillä on rajoja, periaatteita kullakin. Negatiivisuuksien, loukkauksien (toisen "lyömistä" muiden välityksellä) jälkeen ei ole mahdollisuutta suhteisiin millään tasolla. Ihmisillä on lähimmäisenrakkaus käsite kuitenkin aina taustalla. Sitäkään ei pidä ymmärtää väärin. Voisi piirtää ympyrän ihmisen ympärille, tässä on rajat, joita sinunkaan ei ole suotavaa ylittää.

Ja tiettyjen asioiden jälkeen ei ole paluuta.

Nyt on kyllä hyviä sloganeita.

"Täällä paskanjauhamisella ei ole mitään merkitystä"
"Rakastan"
- ja pah"

"Outoa, että pitää tänne laittaa"

keräilenparhaatpal kirjoitti:

"Rakkaus pitää sisällään paljon ymmärrystä ja hyväksymistä ".

Aivan, tosin ihmisillä on lähimmäisenrakkauttakin olemassa (mihin viittasitkin). Silloin kun ei olla tuhoava, hylkäävä.

"Rakasta vain. parempi kuin vihata. senhän sanoo järkikin". Rakasta hellää ja hiljaa itseksesi, heijasta se kauniisti ympäristöön.

Rakkautta ei ole kääriä halveksuntaansa todentamiseen muille jokaista ohikävelemisen aiheuttamaa puutteen tunnetta jostakin. Puutelistan keräämistä muille. Salahalveksunnan, paheksunnan tuomaa iloa muiden kautta. Käyttää aikansa paheksumiseen toista muille, kuin kuvitellen, toivoen, että heidän kauttaan saisi muutettua ihmisen vastaamaan toiveisiin, väkisin. Tuollaisesta tulee mieleen perhehelvettiä masokisti, marttyyrimaisesti nauttiva ihminen, kuin ei ymmärtäisi tarvetta parempaan, ymmärtäisi tuollaisen toiminnan upottavaa vaikutusta.

Nauttii noustessaan huomiota saadessaan toisen yläpuolelle ryhmän turvin. Ilmentää vihaansa kierosti muiden kautta. Esittää ja toivoo rakkauden kipinää, kaiken synnyttämänsä vihan jälkeen, loukatessaan alentaessaan toista muille. Haluaa uskotella, että se missä toimii noin, ei olisi samaa todellisuutta, ja voisi kuvitella, että toisen pitäisi olla välittämättä kaikesta negatiivisuudesta, vipuvaikutus vihasta, mitä ilmentää "siellä" toisaalla, jonka ei pitäisi ulottua sitten siihen toiseen todellisuuteen.

Kyllä ulottuu, ei ole sellaista paikkaa, missä voisi esittää toisen toisessa valossa, ja silti ripustautuvasti, vaatien odottaa toiveisiinsa vastaamista, välittämättä siitä, miten toimii toista kohtaan, kuin sellaisille asioille tulisi olla sokea, välittämättä, koska saisi sitten jonkun, joka teeskentelee rakkauden kaipuussansa, mikä ei liity edes toiseen ihmiseen, vaan tarvitsee itselleen sisälleen vahvistusta rakkauden kaipuuseensa, toinen on vain hetkellinen välikappale tuottamaan tarpeita.

Ihmisillä on rajoja, periaatteita kullakin. Negatiivisuuksien, loukkauksien (toisen "lyömistä" muiden välityksellä) jälkeen ei ole mahdollisuutta suhteisiin millään tasolla. Ihmisillä on lähimmäisenrakkaus käsite kuitenkin aina taustalla. Sitäkään ei pidä ymmärtää väärin. Voisi piirtää ympyrän ihmisen ympärille, tässä on rajat, joita sinunkaan ei ole suotavaa ylittää.

Ja tiettyjen asioiden jälkeen ei ole paluuta.

Nyt on kyllä hyviä sloganeita.

"Täällä paskanjauhamisella ei ole mitään merkitystä"
"Rakastan"
- ja pah"

"Outoa, että pitää tänne laittaa"

Lue lisää

Rakkaudesta ja vihasta. Itseenikin kohdistuu vihaa monen ihmisen taholta, suoraa ja peiteltyä, rakkautta en ole kuvitellut niiden taustalla olevan.

Vihaavat peitellysti, koska ovat saaneet loukkaantumiskokemuksen, tunteen, kokevat että heidän rajat on jollain tavalla rikottu. Saatu heidät näyttämään epäsuotuisassa valossa muiden silmissä tai ajattelevat niin joutuneensa. Sanojen kautta kokevat tulleensa "lyödyksi" ja etsivät väylää purkaa vihansa epäsuorasti fyysisellä uhalla, koska loukkauksien tunteen takana on epätietoisuus, salamyhkä, kuinka läheisiä kuvittelevat olevansa. Ja mitä he kuvittelevat olen oikeus tehdä toiselle, jos saavat muilta lähteiltä tietää olevan vähemmän mukavassa valossa.

Pitäisikö heidän mennä itseensä, kohentaa käsityksiään, vai jättää asiat omaan arvoonsa, sillä paljon mielipiteitä ja eri valoja, muotoja ihmisiin kohdistuu. Sitähän he eivät välttämättä huomaa, että ovat itse lietsomassa ihmiseen tai sallivat sen auliisti, että toiseen voisi esittää mitä tahansa, mutta heidän osuutensa pitäisi jäädä salamyhkäksi, piiloon.

Haluavat vain nousta toisen yläpuolelle sallimalla "lyömiset" ja luulevat että muiden tulisi jäädä siihen pisteeseen. Ihmisillä on rajat, oikeutensa, mahdollisuutensa nousta.

Ihmiskunnioitus on silloin vajaata, kun vihaa ilmentyy. Viha on hallinnan puute, huono mallinnus käsitellä tilanteita, joka lähtee ihmisestä itsestään.

Voi sanoa, tämä, tuo ihminen toimii itseäni kohtaan väärin, hänellä on omat näkemyksensä asioista, tämän jälkeen meidän ei tarvitse enää olla samalla tavalla tekemisissä. Tai voin antaa olla (yksittäiset tapahtumat), ja ymmärtää tulokulmat, mistä on kysymys.

Toistuvat jankkaamiset, loukkaamiset kuvastavat sellaisen ihmisen kyvyttömyyttä ymmärtää, missä suhteessa on toiseen ihmiseen. Luulee olevansa oikeutettu ko.toimintaan, toisen elämän ympärillä pyörimiseen, hallintaan, ripustautumiseen, toiveisiin. Sellainen ei ole enää ymmärrettävissä. Kun ei edes ole suoraan tekemisissä, ymmärrä ihmisten elämän tilanteita, luulee toisten olevan kaikkivoipia, erittäin kieroa.

Siitä, noin huonosta mallinnuksesta tulee pyrkiä eroon, kuin tuollaista mallintavasta ihmisestäkin.

Niin kuka sitte ite oot?

Onko hänen oikea nimi samuel?