Aattelin kysyä että kun mulla on hirvee pelko sairaaloita ja lääkäreitä kohtaan että mistähän se johtuu ja mitenkä siitä pääsis yli??..(taitas olla kallonkutistajalle töitä)...Olen nyt menossa leikkaukseen ensiviikolla ja en pysty nukkumaankaan yhtään sitä ootellessa.Olen töissäkin mieluumin vähän kipeenä kun että menisin lääkäriin,nyt sitten kun tulen koko ajan vanhemmax..(olen 57 vuotias) ja joudun useammin käymään lääkärissä niin se rima tuntuu koko ajan vain korkeemalta,eli tulee semmonen pakokauhu.
Fobia
yx filosoffi
8885
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei,
erään teorian mukaan fobiat liittyvät menneen elämän kokemuksiin, eli jos pelkäät esim. sairaalaan menoa, jotain on pitänyt tapahtua entisessä elämässä sairaalassa ollessasi. Itse pelkään ahtaita paikkoja (esim. hissi) ja korkeita paikkoja. Olenkohan jossain entisessä elämässä pudonnut korkealta ja kuollut (siis fyysisesti). Minulle "tämän" elämän sairaalakokemukset ovat olleet myönteisiä, paras ehkä nukutuksesta herätessä, kerran oli niin hyvä olla, että halusin sen tunteen jatkuvan...
Mitään "pahaa" ei sairaalassa sinulle voi tapahtua, jos vain haluat parantua.
Usein sairaaloiden ja lääkäreiden pelko yhdistetään ufosippauksiin.
Entä jos käärmekammo tulee yhden yön aikana?
Näin unen, että olin joku muu henkilö. Vuosi oli joku 1800-1900. Kaupunki oli iso. Pian näin käärmeen ja jotakin tapahtui. Heräsin aamulla ja huomasin, että pelkäsin jopa aidon näköistä leikkikäärmettä.
Käärme tietää myrkyttäjää.. Ei sinun tarvitse kammoa niitä.
Kun minulla oli tarvetta leikkaukseen, niin valmistuin asiaan aivan rauhassa. Menin omin jaloin leikkaussaliin. Tervehdin nopeasti henkilökuntaa. He näyttivät "vuoteeni"(=leikkauspöytä).Toivotin pari opiskelijaa tervetulleeksi opiskelemaan leikkausta. Sitten pieni neula suoneen. Nukutuslääkäri toivotti hyvää yötä. Vastasin hänelle, "hyvää yötä".... sitten on vähän filmissä.....? Pahinta koko hommassa oli se, että kahvi oli jo kylmää, jonka sain leikkausen jälkeen.
Sen vaan sanon (kun kyselet kallonkutistajasta), että jos tuolla leikkaussalissa olisi ollut kallonkutistaja, niin olisin vaatinut leikkausen peruttavaksi, ja kallonkutistajalle reilusti unilääkettä, ettei jaarittele perättömiä..?
Pelkoosi sanon, että pieni jännitys on aivan tervettä. Ei kaikkia ajatuksia ihmiseltä tarvitse "hoitaa". Käyppäs vaikka sairaalan kanttiinissa kahvilla ennen leikkauskäyntiä. Kun menet leikkaukseen, niin huomaat, että täällähän on tutut kaverit. Älä yritä ohittaa "pelkoasi", vaan ota "pelko", vastaan. Sano "Pelolle", että ollaan kavereita. Miksi olet ohittanut 57-vuotta pelkoa?
Kiitos kannustuksesta:-)Olin jo leikkauksessa ja se henkilökunnan palvelu oli aivan loistoluokkaa,fobiat kyll hävis.Leikkaus kesti n.kax tuntia jona aikana oli verenpaineet romahtaneet...(syynä kuulema hoitamaton verenpainetauti)...se hoidetaan jatkossa,toivottivat tervetuloa seuraavaan leikkaukseen joka tulis sitten syksyllä kai.Nyt ei ole semmosia pelkoja enää:-)
Hauskaa tulevaa ystävänpäivää vain!!!
Hyvä! Leikkaus on siis ohi tällä erää. Eihän ne koskaan mitään huvittelujuttuja ole.
Leikkauksetko jatkuvat siis vielä myöhemmin?
Yritä toipua mahdollisimman hyvään kuntoon ennen uusia "haasteita. Ai mitenkö?. Varo aluksi leikkaushaavoja. Liiku kävelemällä. Ei mitään rehkimistä. On halpaa ja hyvä keino. Myös mieli virkistyy, ja keuhkot saavat happea.
Omiin leikkaushaavoihin "kehittelin" halvan ja hyvän suojasysteemin. 10 cm leikkaushaava. Ja hyvin on parantunut. Kaverille tehtiin samoin. Samat tulokset.
On "takataskussa" vielä muitakin jippoja.
Kyllä se uusi leikkauskin varmaan vähän jännittää. Se kuuluu asiaan. Vain vihannes ei jännitä, vaikka sitä leikataan. Mutta ei se vihannes kyllä siitä paranekaan..?
Parempaa tulevaisuutta sinulle!
Mun leikkaus ei varsinaisesti ollut iso,ainoastaan hankale.Olen ollut raskaan metallin koneitus hommissa vuodesta -69 lähtien ja lopulta kädet olivat niin huonossa kunnossa että töistä ei meinannut tulla mitään.Pyysin että kun aina välistä potkitaan porukka pihalle että lähtisin heti siihen eläke/työttömyys putkeen ja antaisin tilaa nuaremmille mutta siihen eivät suotuneet johtoportaassa,sitten pyysin päästä s-eläkkelle mutta sekin tie oli tukossa.Eivät uskoneet että se olis ammatista vaan osittain perinnöllisistä syistä johtuva ongelma.Jouduin miettimään tuhansia kertoja että onko tämä nyt se viimeinen vaihtoehto??
Vielä sairaalan ovella mietin sitä,kun sanottiin että se paraneminen olis n50/50% ja toista kertaa ei kannata leikata koska se tilanne huononee sitten.Nyt olen kuiteskin tyytyväinen siihen että leikattiin,paraneminen kestää n.5-8 vk ja samall pääsin eroon tuosta "lääkäri fobiasta"ystävällisen palvelun henkilökunnan puolesta ja myös teidän:-)Nyt sitten odotan että pääsen takasin töihin,ainakin nyt tunnostaa että toi oikee käss on parempi kuin ennen leikkausta,vaikka aikaa on kulunut vasta reilu viiko:-).
Syksyllä on sitten tuon vasemman käden operaatio edessä.Toisaalta onhan se mukava sitten jäädä eläkkeellekin sitten joskus että on kädet kunnossa että voi jotain tehdäkkin,olen aina pitänyt kaikesta siitä mitä voi käsillään tehdä.
Aurinkoisia kevätpäiviä vaan kaikille jotka ovat tähän keskusteluun osallistuneet.