Olen tässä muutamaan otteeseen vastaillut Portugalissa opiskelemisesta ja tuli mieleeni eräs asia, josta voisinkin muistuttaa ihan uudella topicilla. Pastetan juttuni tuolta toisesta:
"Muistuttaisin vielä, että jos aikoo ihan varmasti takaisin Suomeen opintojen jälkeen, kannattaa opiskella koko tutkinto Suomessa ja käydä ulkomailla vaihdossa. Koko tutkinnon suorittaminen ulkomailla tähtää vahvasti ulkomaisille työmarkkinoille. Tänne siis kannattaa tulla vain siinä tapauksessa, että on myös kiinnostunut jäämään, eikä tosiaankaan vain sen takia, että "pääsee yliopistoon helpolla ilman pääsykokeita" tai "ei tarvitse osata kieltä".
Tiedän suomalaisen pääsykoejärjestelmän raakuuden, vain lukemalla silmät päästään voi voittaa, mutta kannattaa todella miettiä tavoitteitaan ja motivaatiotaan opintojen suhteen, ja myös sitä, missä maassa haluaa tulevaisuudessa työskennellä. Ulkomailla opiskelu antaa paljon enemmän, kuin Suomeen jääminen, mutta kannattaa aina pitää mielessä, että jonakin päivänä tutkinto on suoritettu, mitä seuraavaksi?"
Miettikää ennen ulkomailla opiskelusta haaveilua, oletteko valmiita jättämään Suomen vuosiksi. Ulkomailla opiskelu on ulkomaille MUUTTAMISTA, ja vaikka joka lomalla voisi käydäkin Suomessa, ei kannata jäädä kahden maan välille roikkumaan, se on henkisesti erittäin raskasta. Jos lähdet ulkomaille suorittamaan 3-4 vuoden kandin tutkintoa mielessä varma Suomeen paluu, muista, että saat varmasti ystäviä ja tuttuja (ehkä jopa elämänkumppanin) opiskelumaassasi ja suhteita työpaikkoihin yms. eli Suomeen paluu voi olla vaikeaa, koska opiskelumaahasi jää suurella vaivalla luotu verkosto. Suomi saattaa tuntua oudolta poissaolon jälkeen ja verkoston luominen saattaa olla vaikeaa, koska opiskeluelämä on jo saattanut jäädä taakse.
Siis vielä kerran, harkitkaa opiskelupaikkaa tarkkaan ja siis samalla sitä, missä tulevaisuudessa haluat asua ja työskennellä. Ulkomaat ei ole mikään helppo patenttiratkaisu ja vaikka kielitesteiltä ja pääsykokeilta voikin välttyä, tänne tulemisessa on omat niksinsä ja siten omat vaikeutensa. Tämä vaatii sitkeyttä ja itseluottamusta ja joka tapauksessa jonkinlaista auttavaa kielitaitoa. Minulle sanottiin jo selvä "Ei" eräässä hakuprosessin vaiheessa, mutta sitkeällä neuvottelulla asia selvisi. Oletko valmis ulkomaisen byrokratian kiemuroihin kielellä, jota et ehkä osaa kunnolla? Oletko valmis paperisotaan, jossa joudut hakemaan tietyn paperin tiettyyn aikaan tietystä paikasta, jotta pääset tiettyyn vaiheeseen hakuprosessissasi? Ja mikä tärkeintä: Oletko henkisesti valmis olemaan ulkosuomalaisena vuosia, varsinkaan, jos et aikaisemmin ole ulkomailla aikaa viettänyt pitempiä jaksoja?
Kysy nämä itseltäsi ennen hakuprosessin aloittamista. En halua maalailla piruja seinille, ulkomailla oleskelu ja työskentely opettaa paljon kulttuurista, maailmasta ja kielistä, ja maailmankuva takuulla avartuu, mutta...oletko siihen valmis, sen voit tietää vain itse, kukaan muu ei voi sitä puolestasi päättää!
"Muistuttaisin vielä, että jos aikoo ihan varmasti takaisin Suomeen opintojen jälkeen, kannattaa opiskella koko tutkinto Suomessa ja käydä ulkomailla vaihdossa. Koko tutkinnon suorittaminen ulkomailla tähtää vahvasti ulkomaisille työmarkkinoille. Tänne siis kannattaa tulla vain siinä tapauksessa, että on myös kiinnostunut jäämään, eikä tosiaankaan vain sen takia, että "pääsee yliopistoon helpolla ilman pääsykokeita" tai "ei tarvitse osata kieltä".
Tiedän suomalaisen pääsykoejärjestelmän raakuuden, vain lukemalla silmät päästään voi voittaa, mutta kannattaa todella miettiä tavoitteitaan ja motivaatiotaan opintojen suhteen, ja myös sitä, missä maassa haluaa tulevaisuudessa työskennellä. Ulkomailla opiskelu antaa paljon enemmän, kuin Suomeen jääminen, mutta kannattaa aina pitää mielessä, että jonakin päivänä tutkinto on suoritettu, mitä seuraavaksi?"
Miettikää ennen ulkomailla opiskelusta haaveilua, oletteko valmiita jättämään Suomen vuosiksi. Ulkomailla opiskelu on ulkomaille MUUTTAMISTA, ja vaikka joka lomalla voisi käydäkin Suomessa, ei kannata jäädä kahden maan välille roikkumaan, se on henkisesti erittäin raskasta. Jos lähdet ulkomaille suorittamaan 3-4 vuoden kandin tutkintoa mielessä varma Suomeen paluu, muista, että saat varmasti ystäviä ja tuttuja (ehkä jopa elämänkumppanin) opiskelumaassasi ja suhteita työpaikkoihin yms. eli Suomeen paluu voi olla vaikeaa, koska opiskelumaahasi jää suurella vaivalla luotu verkosto. Suomi saattaa tuntua oudolta poissaolon jälkeen ja verkoston luominen saattaa olla vaikeaa, koska opiskeluelämä on jo saattanut jäädä taakse.
Siis vielä kerran, harkitkaa opiskelupaikkaa tarkkaan ja siis samalla sitä, missä tulevaisuudessa haluat asua ja työskennellä. Ulkomaat ei ole mikään helppo patenttiratkaisu ja vaikka kielitesteiltä ja pääsykokeilta voikin välttyä, tänne tulemisessa on omat niksinsä ja siten omat vaikeutensa. Tämä vaatii sitkeyttä ja itseluottamusta ja joka tapauksessa jonkinlaista auttavaa kielitaitoa. Minulle sanottiin jo selvä "Ei" eräässä hakuprosessin vaiheessa, mutta sitkeällä neuvottelulla asia selvisi. Oletko valmis ulkomaisen byrokratian kiemuroihin kielellä, jota et ehkä osaa kunnolla? Oletko valmis paperisotaan, jossa joudut hakemaan tietyn paperin tiettyyn aikaan tietystä paikasta, jotta pääset tiettyyn vaiheeseen hakuprosessissasi? Ja mikä tärkeintä: Oletko henkisesti valmis olemaan ulkosuomalaisena vuosia, varsinkaan, jos et aikaisemmin ole ulkomailla aikaa viettänyt pitempiä jaksoja?
Kysy nämä itseltäsi ennen hakuprosessin aloittamista. En halua maalailla piruja seinille, ulkomailla oleskelu ja työskentely opettaa paljon kulttuurista, maailmasta ja kielistä, ja maailmankuva takuulla avartuu, mutta...oletko siihen valmis, sen voit tietää vain itse, kukaan muu ei voi sitä puolestasi päättää!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ulkomaille lähtöön syynä ei aina ole se ,että suomeen ei pääse sisään.Ei todellakaan!Ei ainakaan omalla kohdallani.Lähdin koska halusin muutosta.Halusin oppia kieliä.
On välillä pöyristyttvää lukea kuinka monet luulevat ,että suomalaiset yliopistot ovat maailman parhaita ja luuserit,jotka eivät ole Suomessa sisään päässeet karkaavat ulkomaille.
Ensinnäkin parhaat yliopistot maailmassa EIVÄT ole Suomessa.Esim Ruotissa löytyy muutamia oman alansa huippuyliopistoja maailmassa.
Pakko mainita vielä nobelit.Suomalaiset kuvittelevat olevansa maailman parhaita tiedemiehiä ja itseasiassa maailman parhaita kaikessa.Suomi on saanut 2 nobelin palkintoa (kemia ja kirjallisuus) kun esim taas Ruotsi on niita saavuttanut 30 kappaletta.
Eli älkää siellä Suomessa olko niin helvetin patriotismin sokaisemia.Kiitos!Toivottavasti ei ollu liian provosoivaa:)
Kirjoitin tuon viestini siksi, että vastailin muutamalle, jotka kysyivät ulkomailla opiskelusta.
Kysymykset olivat tyyliä "Onko helppo päästä", "Eikö tarvitse osata kieltä" ja "Eikö yo-todistuksen arvosanoilla ole merkitystä". Tuosta tuli vedettyä johtopäätöksiä joidenkin motiiveista ulkomailla opiskeluun.
Minä en ole koskaan hakenut yliopistoon Suomessa. Tällä palstalla olen yrittänyt neuvoa ulkomaista haaveilevia alkuun, vaikka enhän toki tiedä kaikkea, jotain vihjeitä osaan ehkä antaa. Valitettavasti tällä palstalla on paljon sellaisia, jotka lähinnä haluavat teilata muiden haaveet ulkomailla opiskelusta vastaamalla kysymyksiin: "Opiskele Suomessa", "Mitä luulet tekeväsi ulkomaisella tutkinnolla Suomessa" ja "Minä työnantajana arvostan suomalaista tutkintoa enemmän".
Mistä johtuukaan joidenkin asenne tänne vastatessa tyyliin: "Jos minä en lähtenyt, niin et sinäkään lähde", kateudesta ehkä?
Suomessa parasta on tietysti opintotuki ja lukuvuosimaksujen puute, mutta kuten olen jo moneen kertaan todennut, ulkomailla opiskelu antaa jotain sellaista, mitä Suomessa ei saa, itsevarmuutta ja lähes paikallisten ihmisten tasoisen kielitaidon.
Saahan sen suomen opintotuen ulkomaillekin ihan yhta lailla, asumislisan myos. Ei siis siita ainakaan pitaisi olla lahto kiinni.
Jotenkin Suomessa vaan on kehittynyt tietynlainen "me ensin"-asenne, ja kaikki ulkomailla opiskelevat laitetaan jotenkin luokkaan eivat paasseet sisalle suomen yliopistoon/ ovat laiskoja. Kylla itsellanikin suurin syy ulkomailla Irlannissa opiskeluun oli itse kielen kunnollinen oppiminen, maailman nakeminen - niin, ja opiskelu. En tieda jaanko tanne, palaanko Suomeen, mita teen, mutta talla hetkella olen tyytyvainen ja nauran puheille joiden mukaan vain suomessa saa kunnon koulutuksen.
Toki opintotuen saa ulkomaillekin, tarkoitin, että ei monissa maissa jaella opiskelijoille tukea siihen malliin kuin Suomessa. Eli täällä ulkomailla jako niihin, joilla on varaa opiskella ja niihin, joilla ei ole, on selvempi.
Mitä suurimalla todennäköisyydellä en palaa Suomeen. Sillä asenteella myös lähdin ja eipä se siitä ole miksikään muuttunut. Ehkä kielenkääntäjänä saisin työtä Suomestakin, mutta ei pienet ympyrät enää kiinnosta, vaikka arki onkin aika samanlaista missäpäin maailmaa tahansa. Ne pienet erot Suomen ja jonkin toisen maan välillä ratkaisevat, viihdyn siis paremmin muualla.
Tosin en mene mitään vannomaan lopullisesti, kun nuo ajatukset jatko-opinnoista ja työnhausta vaihtelevat päivittäin:)
KIITOS ensimmäisestä viestistäsi! Se oli todellakin asiaa!!
Olen itse suorittanut ulkomailla kandin tutkinnon ja menossa suorittamaan vielä maisterin tutkinnon. Tähtään todellakin työelämään ulkomaille, mikä on ollut tavoitteenani alusta alkaen. Olen myös työskennellyt Suomessa ja usein työhaastatteluissa sanonut, etten ole pyrkimässä Suomen työmarkkinoille (vaikka kovasti KELA:n papereihin kirjoitankin, että olen tulossa kiltisti takaisin). Kyllä, tähän mennessä olenkin tullut, mutta epäilen,
että MA-tutkinnon jälkeen en enää palaa.
Mutta, kiitos Ciel sulle tästä keskustelunavauksesta. Se sisälsi monia pointteja, joita jokaisen ulkomaille lähtijän kannattaa miettiä! On ikävää, että samanlaista tekstiä ei lue esim. CIMON:n sivuilla.
Kiitos. Hieman nihkeää tämä keskustelu täällä, mutta ajattelin vain niitä, jotka minulta kyselivät, että onko helppo päästä kouluun ulkomailla ja eihän yo-arvosanoilla ole merkitystä yms. Siitä tuli mieleeni, että kaikkien motiivit eivät ole kohdallaan. Toki kaikenlaisia syitä ulkomaille lähtöön löytyy, mutta "helppous" ei pitäisi olla mikään syy, sillä loppupeleissä tämä on jopa vaikeampaa. Siis ei välttämättä itse opiskelu, vaan kaikki muu mikä ulkomaille muuttamiseen liittyy. Byrokratia, vieras kulttuuri, kateus ym. ym.
Allekirjoitan viestisi täysin, minullakaan ei Suomi kuulu suunnitelmiin valmistumisen jälkeen.
kiitos viesteistänne!
oon itse ollut lukion jälkeen ulkomailla töissä, viime vuonna olin suomessa yht.2,5 kuukautta, ja aina on vaikeampi palata...nyt oon jo pitkällä hakuprosessissa ulkomaiseen yliopistoon ja tyytyväinen.
suomessa suurin osa ystävistä ym.siteistä on johonkin hukkunut ulkomaillaolon takia tai ne on korvaantunut ystävillä ulkomailla...
puhuitte asiaa suomen pienistä ja kansallismielisistä piireistä.jopa korkeastikoulutetuilta henkilöiltä kuulee ties mitä sammakkoja miten Suomi on maailman paras maa.muualla en tälläisiä omakehuja omasta maasta (kuten täällä)ole kuullut...