mitä sinä odotat elämältä?
Minä toivon, että kohtaisin vielä uuden oman rakkaan, jonka kanssa voisimme jakaa monenlaisia hyviä asioita. En tiedä, voisiko se vieläkin olla mahdollista. Olen hyvilläni siitä että ole saanut antaa ja saada rakkautta elämässäni. Vieläkö...
Minä toivon, että kohtaisin vielä uuden oman rakkaan, jonka kanssa voisimme jakaa monenlaisia hyviä asioita. En tiedä, voisiko se vieläkin olla mahdollista. Olen hyvilläni siitä että ole saanut antaa ja saada rakkautta elämässäni. Vieläkö...
Vastaukset 30
Vanhimmat
Rauhallista ja mahdollisimman tervettä loppuelämää, normaalia rentoa arkea läheisten kanssa, mielenkiintoista tekemistä ja elämyksiä. Mitäpä sitä muuta.
Jokaisen päivän pyrin ottamaan vastaan niine tehtävine ja tapahtumisine jotka tulee. Ei mitään erityisiä odotuksia. Kaikki on bonusta mitä tulee.
Olet vielä nuori. Leskeksi jäätyäni olen kokenut 2 myrskyisää rakkaussuhdetta, vaikka en ollenkaan ajatellut elämäni kulkevan sellaisia polkuja. Toinen on meneillään. Olen kotona viihtyvä ja toivon ihan rauhallista koto-oloa. Matkustamiset on matkustettu. Lapset ja lapsenlapset ovat tärkeitä.
Miksi pitäisi alkaa kertoilemaan tällaisia asioita?
Tullet saamaan paljon vastauksia kaalinlehtien alta.
Onko niillä merkitystä?
Lastenlapsia :)
Terveyttä ja mahdollisuutta muutamaan reissuun nyt kun siihen vielä terveyden puolesta pystyis......matkatoveri tosin puuttuu mutta täällä kotimaassa pärjään yksinkin ja ulkomaille en edes halua
Olen onnekas kun tapasin ihmisen joka on samalla aaltopituudella.
Viihdymme kotona, riittää tekemistä, jos haluaa laiskotella, sekin käy.
Olen viikot yksin, viikonloppuisin ja hänen lomillaan nähdään.
Ehkä tärkeintä on samanlainen huumorintaju, varmaan moni ihmettelisi mille nauramme. Jos meinaa tulla erimielisyyttä ei tarvitse kun katsoa toista niin nauruksi menee.
En odota elämältä muuta kuin terveyttä pitkälle vanhuuteen asti.
Toivon löytäväni reissu- ja kalakaverin, en kuitenkaan asuinkumppania, vaan jonkun omillaan elelevän. Arjen haluan viettää itsekseni, sekä perheeni kanssa, mutta viikonloppuisin ja lomilla olisi kiva olla joku luotettava ystävä vierellä.
Mie toivosin ette vielä pääsisin näkemhän rakhaita tuntureita ja makkoilemhan niitten rintheilä ja kattomhan taivasta ja revontulia.
Onko sinulla sairautta tms. joka estää menemästä niitä tuntureita kahdestikin katsomaan. Jos ihminen joten kuten vielä on ns. kondiksessa, niin eikö toiveesi toteudu kun vain päätät ottaa ns. itseäsi niskasta kiinni ja ala mennä?
Toivottavasti toiveesi toteutuu.
Itse en oikein osaa mitään erityistä odottaa,
Tämä Elämä on niin mukava ja kiva, että tuppaa milloin mitäkin eteen ja milloin mistäkin sen rinnalla itsensä löytää, joten yritän vain pysyä sen mukana vauhdissa ja ainakin joten kuten kieppua sen helmassa kiinni.
Olisihan se hienoa, näin vanhemmilla päivilläkin, jos sitä rakkautta vielä myös saisi. Tuntuisi kuitenkin olevan tärkein asia elämässä. Vaan toiveajattelua;(
Eikö vaimosi anna rakkautta?
Miten sitä rakkautta annetaan?
Jos ei sitä tähän ikään tiedä, turha kysyäkkään.
Minusta jokainen uusi päivä on seikkailu, yllätyksiä ja ihmeitä täynnä. En oikeastaan osaa unelmoida sen kummempaa ja en odota edes suurta rakkautta, koska silloin joutuisin luopumaan jo saavutetuista eduista. No jos sellainen tulisi, niin sen pitäisi olla sitten lisäbonus tähän nykyisyyteen. Uusi ihmissuhde toisi mukanaan sopeutumista, asumisen ja elämisen muutosta ja arjen jakamista toisen kanssa. Ja tietenkin edessä voisi olla että kaveri sairastuu, joutuu laitokseen tai lähtee äkkiä rinnalta tai sitten hän päätyisi rinnallani sellaiseen ja sitä en halua.
Tottakai sitä toivoo, että nykyinen terveys, kunto ja omatoimisuus säilyisi mahdollisimman pitkään jotta jaksaisi kokea tätä jännää elämää.
Ei uusi rakkaus edellytä suurta elämänmuutosta paitsi sen, että on joku joka on aina mukana - läsnä tai ajatuksissa. Voi asua omassa kodissaan. Edesmennyt miesystäväni ei olettanut, että hoitaisin häntä. Luultavasti ei edes olisi hyväksynyt sitä. Olisin tietysti käynyt hänen luonaan, mutta hoito olisi järjestynyt muulla tavoin. Olen ajatellut paljon esim. sitä, miten suhtautuminen kuolemaan on muuttunut kokemusten myötä. Nyt suhtaudun melko realistisesti, kun olen kokenut kahden puolison äkillisen lähdön. Elämä vaan loppuu, se on väistämätöntä. Toivon, että itsekin saisin lähteä saappaat jalassa. Jokainen päivä on lahja.
"Jokainen päivä on lahja."
Millaisessa paketissa se lahja on päivittäin? Onko erilaisenpi aamulla kuin illalla?
Elon-päiviä minä odotan.
Ne ovat ennenkin tuoneet usein mukanaan mukavaa.
Jos myös vähäistäkin.
Jos eivät tuo, niin onpa ainakin päiviä.
H.
Jumalaa voi kiusata omalla rakkaudella.
Ihastukaa ja rakastukaa ! Siinä saatte virtaa itseenne ja jaatte sitä myös toiselle . Elämä kun kuitenkin on ainutkertainen jakso .
Jostakin syystä rakastuminen loppui siinä viidenkympin tietämissä. En tiedä mistä johtuu, vaihdevuosista kenties. Seksuaalisuus ei loppunut, seksi maittaa yhä, mutta tunteet ovat poissa. No, johan noita rakastumisia yli 40 vuoden ajan ehti olla jo liiankin kanssa, siinä jäi moni muu tärkeä elämän polku kokonaan kulkematta kun aina oli johonkuhun rakastunut...mutta se oli sitä, ja tämä on nyt tätä.
En todellakaan yhtään mitään, ellei sitten terveyttä oteta lukuun.
Olisin ihan onnellinen, jos saisin elää rauhassa, ja ettei omaisilleni tapahtui mitään pahaa.
Aloittajalle, en usko että löytyy rakkautta tässä iässä. Sitä on liian järkevä. Mutta mukavan yhdessä olijan kuten nimim. osa-aika-kumppanuutta toivoo, on täysin mahdollista löytää. Olen itse löytänyt, ei siinä rakkaudesta lauleta, mutta yhteisiä menoja häärätään, soitellaan ja viikonloppuina yhdessä toteutetaan, muuten kumpikin omassa pesässään.
Itse toivon että vielä löytäisin mielekkäät eläkepäivät. Hyväntekeväisyyttä on nyt vähän liikaa, liikuntaa, kaikenlaisia menoja. Menokavereitakin on. Kun vielä keksisi mikä antaa yhtä suuren tyydytyksen kuin onnistuminen työssä. Sellainen mistä voisi itseään palkita. Kaikenlaisia neuvojia on, mutta heillä on vähemmän energiaa ja enemmän taitoa laiskotella tekemättä mitään. Yhteen yhteiskunnalliseen vaikuttajapaikkaan olen ehdolla ja toiseen mietin asettuvani, mutta en ovat pääsyn ja suosion varassa. Tiedän että onnistuminen niissä antaisi paljon, epäonnistuminen harmittaisi ja taas pitäisi pähkiä jotakin muuta.
Monenlaisia vapaaehtoistyökuvioita on varmaan kaikilla paikkakunnilla ja jokainen voi myös halutessaan käynnistää sellaisia.
Ehkä kotona ja naapurissa tai tuttavilla voi olla jotain konkreettista työtä, jolla voi parantaa elämän laatua, ehkä seka toisten että omaa.
Opiskeleminenkin voisi tarjota monenlaista...
Voisit tulla luokseni siivoamaan, järjestelemään tavaroita, pesemään mattoja tai pyykkiä, etsimään muutamalle taululle hyvän paikan seinällä, ym, ym.
Moni tässä iässä oleva on ihan tarpeeksi hoitanut omaisiaan tai muita läheisiään. Ihan hyvällä omatunnolla voi suoda itselleen vapaata ja nauttia elämästä. Varsinkin yksinelelevältä naiselta odotetaan, että auttelee siellä sun täällä. Ripustautujia riittää, itse pitää vetää raja.
Se on totta, että naiselta odotetaan hirveesti joustoa ja apua.
Siitäköhän johtuu, että on alkanut äklöttää takakenossa kävelevät, ihramahat törröllään olevat äijänturjakkeet.
TekemistäTarjollaOn, et tainnut huomata, että mainitsin: hyväntekeväisyyttä on nyt vähän liikaa. Olen satavarma että ehkä viisi prosenttia ihmisistä tekee saman verran sitä kuin minä. Ei riitä voimat monellakaan. Fysiikkaakin tarvitaan rutosti ja henkistä puolta myös. Keväällä nääntymisen partaalla toiselle tarjoamani elämänlaadun takia, nyt olen siihen tottunut. Näillä menen, mutta yhtään enempään en repeä.
Opiskeluja on riittävästi ja monelta alalta, korkeakoulututkintoon asti. En tiedä yhtään itseäni kiinnostavaa eläkeläiselle tarkoitettua tehtävää, jossa koulutukseni ei riittäisi. Se on eri asia kelpaanko, kun nuoria on tarjolla. En ole vielä sentään työpaikkaa hakenut. Mutta tiedä häntä mitä keksin. Uskon selviäväni tästä hapuilusta. Just sitä toivon kuin aloittaja odotuksista kysyi.
Juuri ulko-ministeri kertoo jossain uutisia.
Köyhien rovoilla koulutettu surkimus kaapattiin Afganistanissa.
Neito-ressu ei ymmärtänyt mihin maahan oli lähtenyt toisten rahoilla lomailemaan.
Ministeri-uutinen ei varmaankaan kerro ihan kaikkea totuutta asiasta.
Etenkään sitä, että köyhien veroilla ovat tyttösen lunnaat maksettu.
Aika törkeetä prostituointia sanoisin.
Aivan kuin SPR:in tyttöset.
H.
Odotan tälläisiä aamuja, päiviä, viikonloppuja, kunpa nämä jatkuisivat pitkään.
Päiviä, jolloin elämä riehuu ympärillä.
Mistä sen tiedän,
tavallisesti vain yhdet kengät ja saappaat ovat eteisessä, sukkakori täynnä sukkia,
Tänä aamuna ja viikonloppuna kymmenet kengät taas potkaistaan pitkin eteisen lattiaa, isoja yli nelikymppisiä, siroja nuorten naisten korkkareita ja kaiken kruununa pieniä pikkuruisia kenkiä ja vilkkuvia lenkkareita.
Sukkakorikin melkein tyhjä.
Senkin tiedän,
kohta taas vain ne tutut, yhdet ja saappaat ja sukkakori täynnä sukkia.