Minkä ikäsenä

Kerropa oma näkemyksesi itsestäsi ensin!

Pakko myötää kun vertaa rippikuvaa, oikeeesti huvittavan näköinen hä hä voi vittu.

Ensimmäisen kerran olin kait 42. Joku hormonimyräkkä sai näyttämään riutuneelta. Taisi olla työstressiäkin. Valokuvista n. 60 v. Nyt muutama vuosi myöhemmin olen jo tottunut peilikuvaani. Katson siitä kylppärin peilistä. Siellä on pehmeämpi valaistus. Ja silmälasit eivät ole päässä.

Olen aina näyttänyt ikäiseltäni tai vähän nuoremmalta.

Vielä naiset tykkää :* 68

En ole vanhan näköinen.
Olen oikeastaan aika makeen näköinen.
Voisin jopa tehdä itseäni vieläkin nuoremman näköiseksi, vaan en tahdo.
Tahdon olla tämän ikäinen ja tahdon olla siitä ylpeä.
Olen ylpeä.

Kertokaa, minkä ikäinen ON vanha?

Lähdetään nyt siitä tosiasiasta, että täyttäessään 20 ihminen ei ole enää nuori vaan ei "vanhakaan". Mutta siitä eteenpäin jokainen vuosikymmen vanhentaa eli kypsentää ulkomuotoa.
Harvalla ihmisellä, kuten itselläni, on niin nappigeenit (ja vaikuttaa asiaan elintavatkin jossain määrin, lähinnä fyysinen toimeliaisuus), että viidestäkymmenestä eteenpäin näyttäisi yhtään vanhemmalta, on kuin olisi pysähtynyt viisikymppisiinsä.
Omat elintapani ovat kyllä kaukana terveestä kuin sairaastakin, koska sellaista raamattua en tiedä julkaistun missä on todistettu, mitä ovat (muka) terveitä tapoja?
Jää sana sanaa vastaan; "minun tavat on joidenkin omissa arvoissa myrkkyä".

Aina keväisin kun tulee valoisaa!

En ole vielä vanha.
Äitikään ei ollut vanha ennen 93-ikävuottaan.
Jos sairastuu niin on sama minkä ikäinen on, terveys on tärkeintä.
Väsyneenä näytän vanhemmalta, levänneenä ihan ok.

Aikuinen ihminen on vanha kun hän täyttää 50v.
Yleisesti ihminen on vanha, kun hänen ihonsa tarvitsee kemi-kaaleja.
Kemi-kaaleja joita eivät Teinit vielä käytä.

H.

Ilmeisesti siinä 14-15 vuotiaana, kun vanhat ukot alkoivat katsoa sillä silmällä.

Kauneus on silmiin syntymässä syntynyt omi-naisuus.
Rumuuskin on.
Kuten tiedämme, katse kuolee lasittuneeseen tuijotukseen silloin vasta, kun ruumiskin kuolee.
Jopa sokean silmät liikkuvat vilkkaan eläväisesti.
Sikäli kun ei niitä ole pois leikattu.
Ennen kirkollista sivistystä ihmiset naivat naisensa naistensa nuoruudessa.
Sieltä ajoilta lie kotoisin sanonta:
Nainen on kauneimmillaan 17v.
Tuota nuoremmilla oli yleisesti vasta pieniä rintoja.
Muistaakseni.
Minä olen kirkollisesti sivistynyt.
Ihan näkevien silmienkin kanssa.

H.

Kuvahavaintojen ja empiiristen tutkimusten tuloksena olen valitettavasti syntymähetkestä lähtien ollut aika ryppyinen, kuten sanotaan vanhan pikku-ukon näköinen. Ystävälliset sukulaiset sanoivatkin minun olleen harvinaisen ruma ja kärttyinen pikku otus. Sittemmin elinvuosien kartuttua ja nahan hieman silettyä saatoin silti useita vuosikymmeniä ilahduttaa joitakin kanssakulkijoita. Varsinkaan vastakkainen sukupuoli ei rohjennut sanoa minua kärttyisen pikku-ukon näköiseksi, koska käsivoimani naiseksi ovat varsinnhyvin kehittyneet. Niin surullista tämä nyt on.

36-vuotiaana aloin isän silmissä näyttää vanhalta. Olin tapani mukaan häntä tervehtimässä 3-4 kuukauden välein. Kerran hän katsoi minua tutkivasti ja sanoi: sinä oot aina näyttäny ihan lapselta, mutta nyt katon että sun kaulassa on ryppyjä, kyllä sinäkin näköjääv vanhenet.

Mää olen vain mää, en koskaan peiliin katsoessani ajattele, että olen sitä tai tätä, olen namaltani mikä olen. En kyttää ruttuja tai ryppyjä, en nuoruutta en vanhuutta.
Enemmän kiinnostaa onko huulissa sopivasti huulipunaa tai mites tuon kiehkuran nyt väännän, että olisi sopusan näkönen.
Aina lopuksi hymyilen naamalleni kun peilin edessä käväsen.

Muut voi olla ihan mitä mieltä vaan, en yleensä ajattele kanssaihmisiäkään, että näyttääpä vanhalta tai nuorelta. Ihmisen koko persoonallisuus kiinnostaa enemmän. On hienoa jos osaa kantaa ikänsä arvokkaasti , oli sitten minkä ikäinen tahansa.
Nuorekkuuskin on monesta muusta asiasta kiin nni kuin naaman rutuista tai rypyistä, esim ryhti kertoo paljon enemmän ja ilme myös.

Mie olen aina niin nuori ku haluan. Tähän ikhän en ole tuntenu vielä vanha olevanni. Aivan ihmettelen ittekki että olenko ollenkhan elossa ku kaikki oman ikäset on niin kurttusia ja kärttysiä, mutta mie aina yhtä nuori. Ja se on tosi ko vesi. Joku kauhean ruma ja harmaja tyyppi on kyllä muuttanu minun kamarhin ja se kulkee aina sillon ko mie hiivin peilin ohi. En ole sille sanonu mithän eikä sekhän minua huomioi ku vahtaa itteänsä siitä peilistä. Mie annan sen mummun olla omissa oloissana, eikä sitä juuri muuloin näy. Hiljanen se on ja liika vanhan näkönen. Mie se kyllä itte en ikinä vanhene. Kumma vain ko vaathet on kutistunu pesussa, huonoja nuo uuet pulverit.

Niinkuin kenen, minkä ikäisen silmin katsottuna vanhan näköinen?
Vai omasta mielestään ...?

En tiedä vielä. Pikapuoliin, ehkä.

Tässä ketjussa itsepetos on huipussaan.. Haluaisin nähdä plus 60-vuotiaan täysin rypyttömän naisen. Jos sellainen löytyy, lähikuva profiiliin, kiitos.

Olin kerran luennolla ja luennoitsija heitti kysymyksen että milloin ihminen on vanha? No oli monenlaista vastaajaa. Sitten hän esitti ajatuksen että silloin alkaa olla merkkejä iänpatinasta kun saa hyvätahtoisia huomautuksia että oletpa sinä nuorekas, ja sinä et vanhene ollenkaan ja arvaillaan ikä rutkasti alakanttiin tai jos sanoo ikänsä niin tulee, no ei sitä kyllä millään uskoisi.
Ikä tulee monesti esteeksi. Jos 50-kymppinen nainen haluaa tulla raskaaksi, on vanha, eipä taida olla enää mahiksia lentäjäksi, armeijaan, poliisiopistoon, balleriinaksi siinä iässä.

Vielä en näytä vanhalta, ehkä jo ylihuomenna.
Hyvää yötä, nukkukaa hyvin.
https://www.youtube.com/watch?v=p4dODzhjMfw

Olen mielestäni vanhan näköinen rippikuvissani. Vanhan rouvan kampaus, jakkupuku, vanhan näköinen ja oloinen. Siitä lähtien olen tullut vain nuoremmaksi koko ajan, siihen saakka kun sain sydäninfarktin 47-vuotiaana. Vanhenemiseni alkoi siitä, vaikkakin uusi rakkaus ja painon pudottaminen on tuonut uutta puhtia ulkonäköönikin. Kuulun myös niihin jotka ovat saaneet perimänä "hyvät geenit" eli ikäni ei näy rypyissä vaan elimistön vanhenemisessa, kuten esim insuliiniresistenssissä ja verisuonien tukoksissa jotka eivät näy päällepäin. Mammanikin oli siloposkinen vielä paljon yli kahdeksankymppisenä.

Minkä ikäisenä? 40. Vanhannäköinen, Oh well:) life goes on!!

Olen ikäiseni näköinen, eli pian 70 ntä , hohhoijjaa kaikkea sitä kysytäänkin.

Syntymästä saakka - en nuori tai laps koskaan ollut
- kaks klloa ja risat - varmaan puuttui vielä kehost ne somat rasvakudoksetkin - äiti-ressun äpäräinen
- ei varmaatietoa kuka raskahaks polkaisi.
Sotien jälkehe synnyttäneillä äideilläkin puutetta varmaan ravinnostakin kaiken muun raskahan työn lisäksi - sitkeähenkinen kuiteski koko ikäni vaikka kuinka hulluuttani huutais niin lähipiiri kuin kun sisaruskatraan nuorimmatkin jälkeläisineen - ajoittain ylikuormituksesta kyllä riutumiskausia täälläkin jos kirkkaaasti yli voimien menevää kuormitusta kertyy liikaa.

Ihan ikälopuksi, vanhan ja raihnaisen näköiseksi, tunsin itseni jotain pari kolme viikkoa sitten, kun yksi (ulkonäöltään ei varmaan minua paljon nuorempi) naisihminen tarjosi minulle paikkansa bussissa.
Eipä silti, kyllä minä jo mielelläni istuinkin, kun olin sellaiset kahdeksan tuntia ollut jalkojen päällä, kulkea runttassut kaupungilla ja seisonut, hyppinyt ja riehunut eri konserteissa.

Kun kerroin siitä likalle, niin hän sanoi, että just tuon takia hän ei uskalla tarjota paikkaansa itseään paljon vanhemmille naisille, ettei toinen tuntisi itseään vanhan näköiseksi.

*Onpa isänsä näköinen tyttö*, totesivat hoitajat synnytyslaitoksella, kun isäni tuli ensimmäistä kertaa sinne minua katsomaan.
Tästä voi päätellä, että näytin paljon ikäistäni vanhemmalta jo silloin.
Kestämistä se on ollut - voitte uskoa.