Hymyilyttää vielä siskonmies, joka illalla jutteli tunnin puhelimessa. Minä kun tiedustelin miten hän niin juttutuulella oli, niin kertoi lääkärin sanoneen että pitää selkää lepuuttaa. Mettätöitä ei suositellut jatkaa 84 vuotiaan, joten siskonmies oli maannut koko päivän yksikseen, ja oli siksi niin juttutuulella.
Jäi huvittamaan tuo: "mukavahan tässä on luvalla maata, valmiissa maailmassa"😋
Niinpä, valmistahan meidän kannalta onkin, paljon voiman koetuksia joihon ei enää paneudu. Sittenkin sitä tuntee tyytyväisyyttä suorittaessaan tuttuja pienempiä töitään!
Positiivistä ajattelua toivottelen,...iloitaan mekin sentään valmiissa maailmassa!
Jäi huvittamaan tuo: "mukavahan tässä on luvalla maata, valmiissa maailmassa"😋
Niinpä, valmistahan meidän kannalta onkin, paljon voiman koetuksia joihon ei enää paneudu. Sittenkin sitä tuntee tyytyväisyyttä suorittaessaan tuttuja pienempiä töitään!
Positiivistä ajattelua toivottelen,...iloitaan mekin sentään valmiissa maailmassa!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se tahtoo olla tuon ikäluokan ihmisillä, että lupa pitää saada lepopäivään. Eivät osaa hellittää ja ottaa iisisti. Kerran eräs vanhus sanoi, että on sitä sitten aikaa haudassa maata. Nyt on vielä työnaika.
Se tahtoo olla tuon ikäluokan ihmisillä, että lupa pitää saada lepopäivään. Eivät osaa hellittää ja ottaa iisisti. Kerran eräs vanhus sanoi, että on sitä sitten aikaa haudassa maata. Nyt on vielä työnaika.
Ikäpolvemme nuoruudessa Suomessa oli paljon aloittamatonta, keskeneräistä ja parannettavaa, ja miten hauskaa olikin nuorten unelmin yhdessä parantaa myös koko maailmaa ! Ei arveluttanut ottaa opintolainaa eikä asuntolainaa, tosin silloin inflaatio auttoi velanmaksussa ja töitä riitti. Vanhempien unelma lasten paremmasta elämästä oli toteutumassa. Nyt eletään monin tavoin holhotussa ja säännellyssä yhteiskunnassa, ihmiset saatetaan auttaa avuttomiksi, yhteiskunta ottaa turhaakin vastuuta, silti hyvinvointi ei ole lsääntynyt. Katto on kaikilla pään päällä, on ruokaa, koulutus ja terveydenhoito, mutta silti voidaan yhä huonommin...ainakin tällaisen kuvan media ja muutkin tahot haluavat antaa. On myös niinsanottua curling-vanhemmuutta, lasten tieltä halutaan lakaista kaikki esteet, vastukset ja pettymykset, hyvää tarkoittaen. Onko maailmastamme tullut yhtäkkiä liian valmis ja haasteeton , pitäisikö joutua yhteisen suuren koettelemuksen eteen, että osaisimme puhaltaa yhteen hiileen ja olla kiitollisia tästä, mitä on aikaansaatu.
Olen tuttavapiiristä huomannut, että varsinkin urakeskeiset miehet ovat kuin eksyksissä eläkkeelle jäätyään. Naisille riittää aina kodin askareita, voi keskittyä kiireettä asioihin, joista nauttii. Vaikka koti olisi valmis ja viimeistelty, aina on siivousta ja ruuanlaittoa. Eläkeläinen saa hyvällä omallatunnolla lähteä valmismatkalle, valita mutkia oikovia valmistuotteita, vihannekset pataan valmiiksi pilkottuina pakasteina. Mutta onhan punasipuli upean muotoinen ja värinen kuorittavaksi , ja kun sen halkaisee, renkaat tulevat esiin , ja entäs omintakeinen aromi !
Maailma tuskin valmiiksi tulee , ja amerikkalaiset luxuskaalitkin myrsky hetkessä pyyhkii tieltään romukasoiksi. Mutta onhan maailma kaunis , niin paljon täydellistä Luojan luomaa ja ihmisenkin käden jälkeä ! Epätäydellisyys on kaunista myös .
Irwinilla oli herkkä puolensa, tämä laulu puhukoon asian puolesta :
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille. Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus ...
https://www.youtube.com/watch?v=lLjW6W-AFo4
Tosi on että näemme erilailla maailman, mitä joku pitää hyvänä, saattaa jollekin toiselle olla mitättömyys.
Hämmästyin aikoinaan pojantyttäreni mielipiteitä vihannestarjonnasta kaupoissamme, aivan vakavissaan hän harmitteli tarjonnan vähyyttä.
Minä taas iloitsin niinkuin Ramoona lajien sekä kauneudesta, että runsaudesta.
Sitten valkeni pojantyttären aika Thaimaaassa ja Filippiineillä, missä exotisten hedelmien ja vihannesten määrä ylittää mielikuvitukseni rajat, ja kotimaan tarjonta oli hänelle vaatimattomampaa.
Sittenkin koen itse iloa runsaudesta, katsellessani vihanneshyllyjen väriloistoa, muutenkin koen eläväni aikaa josta esivanhempani vain unelmoivat.
Siksi yhdyn mielelläni siskonmiehen hyväntuuliseen toteamukseen: Mikäpä tässä on ollessa!
Hehh, toivomus toteutui näin pian, kiva kun kirjoittelette.
Onhan kaunis sää näin syyskuussa, puuthan vielä viheriöi, ei paljon merkkejä tulevasta ole.
Käväisin postissa noutamassa tilaamani lähetyksen. Olen innostunut tilaamaan käsinkudottuja polvenpituisia villasukkia joululahjoiksi.
Nämä on niitä iloisempia väreiltään, tilasin tänään reijitettyjä nahkapohjallisia, jotka liitän pakettiin. Saavat itse ommella jos haluavat ne sukkaansa.
Facebookissa on ryhmä kutojia, jotka myyvät kohtuuhintaan tuotteitaan, sieltä nämä viimeiset ovat.
Vein yhdet villasukat Alexsanterin nimipäiväksi toissa iltana, oli vanha mies niin iloinen, kun kokeili niitä jalkaansa. Vietimme mukavan hetken yhdessä, vaimonsa on lapsuudenystäväni, ja Alenkin olen tuntenut 15 vuotiaasta jo.
Aurinkoista päivänjatkoa 😊
On kyllä mukavaa kun sain traktorin jarrut kuntoon, ajelee nyt ihan huvikseen. Tuollaisella 1102:sella ei ole kiva ilman jarruja, eli joutui etukauhalla jarruttamaan.
Voi hyvänen aika, muistuipa mieleen Sipoon ajat, jolloin heinätöiden jälkeen isäntä kuljetti meidät (lastenlapset ja minut) traktorin kauhassa istuen Ollilan lammelle uimaan. Olihan siinä kiva keikkua heinäkasan päällä, jarrut toki maatieajossa oli kunnossa.
Ihmeen kylmä vesi vaan, oli tuossa metsäisessä lammessa, ihan hämmästyin kun sukelsin kalliolta suoraa veteen. Ennen tilatankkia sieltä sahattiin talvella suuria jäälohkoja sahanpuruihin, jotka säilyivät pitkään kesällä.
Hevospelillä silloin kaikki kuljetettiin, vielä meilläkin oli hevonen vuoteen - 85 Töitä sille ei kesäisin paljon riittänyt, talvella toki metsätyöt, mutta turhautuu nuori hevonen tallissa seisoskellessaan. Isäntä vaan ei luottanut aitauksiinsa, että Kössi olisi voinut olla edes laitumella.
Mutta jokaiseen maatilatauluuni maalasin hevosen laitumelle, niin kuin lehmät lampaat ja vasikatkin.
Kanatkin vapaina pihalle, ja eräässä valtakunnallisessa kilpailussa voittaneessa työssäni Kössi tanssi pihalla, kissakellojen ja apilankukkien seassa. Taulun nimikin oli Kesäillan valssi🐎💞
Sanoma Oy osti sittenmmin tuon isokokoisen maalauksen.
Hevosen Kesäillan valssi on varmasti riemastuttava taulu ! Siitä tulee mieleen vasikantanssi eli ternimaidosta tehty uunijuusto. Cittarissa nuori maitotilan emäntä Mustiolta maistatti sitä , ja pitihän minunkin ostaa ternimaitoa pakastettuna litra, sain ihanan perinnejälkiruuan lakkahillon kera tarjottavaksi esikoisen perheelle. Tyttärelleni ruoka oli tuttu, vävylle ja nuorisolle ihan uutta, joku arveli sen olevan lämmintä creme brúleetä, olisi vielä voinut hitsausliekillä polttaa rapean sokerikerroksen pintaan.
Innostuin oitis sukkiin ommeltavista nahkapohjista, tarkistinkin netistä, mistä niitä saa vielä - vanhat kunnon sukkasiinit ! Sukkasiinit korvaavat sisätossut, ja hienojen kuviosukkien pohjat säilyvät ehjinä. Olen neulonut eri maakuntien perinnelapasia lahjoiksi, anopin opettama malli on mieheni kotiseudun Virtain (Pirkanmaa) lämmin lapanen, jossa on ryijynukat nurjalla puolella, ja nyt löysin Kainuun komeitten lapasten kuviolla tehdyt sukatkin. Niissä on punaiset pihlajanmarjatertut (kukka-aihe se kyllä taitaa virallisesti olla ), inspiroiduin nähdessäni metsäkävelyllä syksyn uhkeat marjaoksat. Kirjoneuleisia polvisukkamittaisia joskus ovat tytöt "tilanneet" minulta, ja olen joutunut niitä terittämään uudelleen, parsimistakin pitäisi mummin opettaa. Muistelin myös äidin lukunuttua, lyhyttä viittamaista hartianlämmitintä, joka solmittiin silkkinauhoilla. Arkisempi malli oli suorakaide, joka lämmitti selkää ja oli ommeltu päistään hihoiksi, sellaisia oli meillä tytöilläkin. Vuoteessa lukiessa sitä oli tarkoitus pitää.
Lämmin aurinkoinen syyspäivä tänään, ei vielä sukkalangat houkuta, mutta onhan ideoita valmiina, kun syyskylmät alkavat.
Laitoin profiilikuvaani tuon Kössin tanssin, koko taulua ei saa noin pieneen tilaan, Facebookiin se toki käy. Ennen sai Galleriassakin pitää kuvia, nyt se on poistettu sekin.
Lähes kaikki on estäneet kirjoitustensa lukemisenkin, minusta sääli, kuin pansaroituna olla siellä. Minä en ole osanut sulkea, heippa!
Hieno kuva Kössistä :)