Unta odotellessa Kokkolan lähiössä

KokkolanArtisti kirjoitti:

Täällä sitä makoillaan, sängyssä yöpyjama päällä peiton alla, kuin pesässä.
Tyynyllä pää painautuneena unta odotellessa, herätyskellon tikitys taustalla tasaisena rytminä, niin kauan kun paristossa virtaa riittää ja sitähän riittää kuukausien ajan.
Silmät nyt välillä kiinni ja hetken kuluttua taas auki.
Silmäluomi muljahtaa, silmäripset räpsähtävät, jo vain irtonainen ripsipahus on nyt silmämunaan tarttunut ja aiheuttaa kutinaa silmässä ja ärsytystä, vaikka silmää räpsyttää tiuhaan.
Alkaa silmästä vesi vuotamaan ja unen odotus keskeytyy, on lähdettävä vessaan silmään huuhtomaan.
Pimeässä osaan vessaan mennä, ei tarvitse valoja välille sytyttää.
Mahoton narina kuuluu matkatessani vessaan, kun lattialaudat natisevat.
Natina on yössä paljon suurempaa, kuin päivänvalossa.
Yö jollakin tapaa suurentaa äänen voimakkuutta.
Sytytän valot ja silmämuna muljahtaa kirkkaassa valossa, kuin sähköiskun olisi saanut.
Tutkin silmää ja huomaan silmäripsen loikoilevan valkoisen silmämunan reunamailla ja tökkään sormella, kunnes silmäripsen rietales siihen tarttuu ja imaisen silmäripisen suuhun ja nielaisen, siitäs sait silmäripsi, saan siitä hieman energiaa kehoon ja täytän kourat kylmällä vedellä ja huuhdon silmät siinä samalla.
Sammutan valot ja matka kohti sänkyä alkaa, kunnes jalkapohjassa tuntuu, kuin puinen tikku tunkeutuisi jalkapohjaan ja kipu on infernaalinen.
Klonkutan yhdellä jalalla huoneeseeni ja sytytän pöytävalon ja kas, tikkuhan se siellä törröttää.
Senverran on syvällä, että joudun nuppineulaa käyttämään ja ronkin tikun jalkapohjasta nuppineulla.
Ei meinaa tikku tulla ulos ja joutuu sitä nuppineulalla ronkkimaan, kunnes tikku viimein kimpoaa ylös ja roskakoriin heitän koko tikun.

Viimeinkin pääsen yrittämään unen päästä kiinni saamista ja valot on sammutettu.
Mikäs se sieltä loimottaa, kuun kelmeä valo hivuttautuu huoneeseen verhojen kapeasta raosta ja suoraan silmiinä alkaa kuu sieltä möllöttämään.
No voi sus sentään tämäkin vielä. Joku siellä nauttii auringon paisteesta, juuri siitä paisteesta, joka nyt kuusta silmiini heijastuu.
Pitääkö sen kuun juuri nyt sohottaa sitä valoaan juuri minun huoneeseeni.
No ajattelen, että samaan aikaan kuun valo sohottaa myös kaupungin slummikorttelin muidenkin asukkaiden silmiin ja miettivätköhän hekin samoja asioita, kuten minäkin juuri tässä hetkessä.
Käännä kylkeä ja kuu käristää nyt takaraivoa, no käristäkööt ihan rauhassa.
Makaakohan naapurin rouva myöskin samalla kyljellä, kuten minä, vai onko mahdollisesti selällään sängyssä, onko vielä unten mailla vai miettiikö juttuja syviä.
Miten mahtaa kaupungin toisella laidalla nukkuva neitonen, onko unen päästä saanut kiinni vai miettiikö ja kuunteleeko yöllisiä ääniä miettien niiden aiheuttajan mielentilaa yön pimeydessä taivaltasessaan.
Voisimme olla telepaattisessa yhteydessä kaikki toistemme kanssa.
Ajattelisimme, että telepaattisesti olisin vierelläsi, vaikka fyysisesti olenkin omassa vuoteessa, kuin vuoteen vanki, josta ei minnekään mennä, eikä sinne kukaan mistään koskaan tule.
Yöt yksinäiset saa vietää, vain ajatuksissa on joku vierellä, vaikka ei kuitenkaan ole.

Ajatelkaa, olemme maapallolla, joka on avaruus alus, kiitäen pimeässä ja äärettömässä avaruudessa 700 km sekunnissa. Ajatelkaa mitä haipakkaa kiidämme avaruuden halki ja silti nuppineula pysyy toiden nuppineulan kanssa tasapainossa horjahtamatta, että nuppineula toisensa päältä alas tipahtaisi, kun siihen on tarkoin asetettu hengitystä pidätellen suurella keskittymiskykyä vaativalla tarkkuudella mielellään istualtaan suoritettuna tukevan pöydän päällä kädet myöskin tuettuina, että tarkkuus olisi mahdollisimman vakaa näin paljon tarkkuutta vaativan operaation suorittamiseen.
Täysin hengittämättä tehtävä tarkkuus suoritus asettaa nuppineula toisen nuppineulan päälle täydelliseen tasapainobalanssin ja tasapainokohdan yhtymäkohtaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä