Kotikatuni varrella on pihlajia joiden marjatertut ovat niin suuret, että lähes oksat repeytyvät rungoista.
Punerrus marjain pihlajan
häipyy jo kohta pois.
On kuni syksy pohjolan
kauneuden vienyt ois.
Mukana kuljen mä aatoksin
kauneuden kaiken luo.
sanoin, ehkäpä paatoksin,
jos elo mulle suo.
Vaiheilla säiden syksyisten
kaunista usein on.
Kun luonto syksyväreineen
koristaa puistikon.
Mukaansa mua ei ottanut
lämpöön ja kauneuteen
Paljon ois iloa tuottanut
eloni tään vaiheeseen.
Katoa värien marjojen,
kotoisen puun, pihlajan.
Suruakin tuntien,
lauluni tään rakennan.
Viettäkää hetki kanssani,
palstalla myöskin muut.
Olkaa syksyssä kumppanini,
hymyssä jokaisen suut.
Punerrus marjain pihlajan
häipyy jo kohta pois.
On kuni syksy pohjolan
kauneuden vienyt ois.
Mukana kuljen mä aatoksin
kauneuden kaiken luo.
sanoin, ehkäpä paatoksin,
jos elo mulle suo.
Vaiheilla säiden syksyisten
kaunista usein on.
Kun luonto syksyväreineen
koristaa puistikon.
Mukaansa mua ei ottanut
lämpöön ja kauneuteen
Paljon ois iloa tuottanut
eloni tään vaiheeseen.
Katoa värien marjojen,
kotoisen puun, pihlajan.
Suruakin tuntien,
lauluni tään rakennan.
Viettäkää hetki kanssani,
palstalla myöskin muut.
Olkaa syksyssä kumppanini,
hymyssä jokaisen suut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Marjoissaan hehkuu pihlajapuu
oksat maata kohti kurottuu
antiin yltää jopa sadun kettu
ei mielensä ole enää hapatettu.
Riivin marjat tertuista kattilaan
vesitilkassa keitän ja siilataan
hillosokeri saa hyytelöksi mehun
upea maku, vaikka itse kehun !
Linnutkin ruokansa tarvitsee
pakkanen kun marjoja puraisee
tilhien promilleraja ylittyy
hilpeinä veikkoina esiintyy.
Värien juhlaa on ruskan taika
haikea tämä lintujen muuttoaika.
Mutta koittaahan taas uusi kesä
kukkivassa puussa linnunpesä !
Kiitos mukanaolosta. Omani ovat sellaisia hosurunoja. Tekisi mieli joskus kirjoittaa oikein pitkään ja yksityiskohtaisesti harkittu ja stilisoitukin.
Minäpä Ruunesta unta näin
keittiössään seisoin hellaan päin
kala oli mukanain muhkea niin
pyysin sitä pienimään palasiin.
Sinä sen pienit ja minä hain pannun
voitakin siihen mätkäisin.
Kuumeni pannu ja vesikannun
toit pöytään ja kalat minä lätkäisin.
Siinä ne sihisi, jo rapea kuori
ja tuoksukin oli muhkea
salaattivatikin oli kuin vuori
kalan pinta niin kauniin ruskea.
Me syötiin kalaa eikä nälkään kuoltu
minkä naurunlta saimme syötyä
me mahaamme pideltiin oli lautaset nuoltu
kai unistakin jotakin on hyötyä ~~🐬~~
Kiitos teille runoratsut, minulla se ei laukkaa. Istuu aidalla vaan.
Runoluukusta mekin kurkitaan
mukaan me tullaan kaikki vaan.
Juhlia vietetä ei lainkaan suotta
onhan runojengi yli kymmenen vuotta.