Kaipuu Harjamäkeen

Kyllä muistan ajan, kun Harjamäki oli toiminnassa. Oletko syntyperäisiä Siilinjärveläisiä?

Mikäli tässä tarkoitettiin Harjamäessä aikoinaan sijainnutta psykiatristen potilaiden hoitolaitosta, niin minusta se oli ulkonäöltään vähemmän kaunis. Maalattu karmealla homeen vihreällä värillä. Samanlainen kuin muutkin useimmat siihen aikaan olleet laitokset. Riippuu ehkä siitä, minkä vuosikymmenien ajoista näissä kehumisessa on kyse. Ainakin useimmiten potilaita pidettiin lapsentasolle jääneenä ja kohdeltiin sen mukaisesti. Lisäksi hoito, asennoituminen potilaisiin, potilaiden kohtelu ja olosuhteet tämäntyyppisissä laitoksissa oli ennemmin vähän nk. rangaistusvankiloissa.

Siilinjärvikin oli parhaimmillaan 1980-luvulla.

Minä en ainakaan lähde millään tavalla nostalgisoimaan, tai romatisoimaan mitään Harjamäessä ja Tarinaharjussa olleissa laitoksissa vietettyä aikaa. 1995-luvun jälkeen kaikissa psykiatrisissa laitoksissa oli sellainen potilaiden hoitamistyyli ja tavat, että ne eivät edes kestä mitään päivänvaloa.

Mutta raotan edes vähän sitä, mitä itse siellä panin merkille ja havaitsin.
Jos meni terveyskeskukseen vähänkään sanomaan omalle lääkärille, että on väsymystä, tai että masentaa, niin lähes aina oli siitä seurauksena M1-lähete ja Tarinan Sairaalaan passitus. Lääkäreille (tk) ei jostakin syystä tullut lainkaan mieleen tehdä potilaille sen enempää jatkotutkimuksia, tai tsekata veriarvoja. Tätä siis tapahtui 1995- 2010 vuosien välillä. Väsymykseen on olemassa monia myös somaattisia syitä. Esim. borrelioosi, tai krooninen väsymysoireyhtymä. Mutta jos potilaalla sattui olemaan vähänkään mt-taustaa ja aikaisemmin siltä tehty diagnoosi, niin lähes automaattisesti ja systemaattisesti potilas passitettiin psykalle.

Laitoksissa tuli ja kävi erityisen selväksi hierarkinen järjestelmä. Lääkärit olivat ylinnä, hoitajat seuraavana , mutta potilaat eivät oikeastaan olleet mitään. Hoitajat olivat käytöksessään tylyjä, kylmiä, epäasiallisia ja selkeästi asenteellisia. Sen sijaan potilailta edellyttiin aina hoitohenkilöstöä kohtaan hyvää, nöyristelevää ja heitä myötäilevää käytöstä. Jos omalle kohdalle sattui sellainen hoitaja, jonka kanssa kemiat eivät kohdanneet, tai hän käytti virkaansa näyttääkseen valtaansa, niin seurauksena oli, että potlaasta tehdyt havainnot ja lausunnot saattoivat olla myös aavistuksen liioiteltuja.

Vaikka potilailla väitettiin olevan potilasturvaan liittyviä oikeuksia, niin käytännössä niitä ei ollut. Jos oli esim. saanut tahdonvastaiseen hoitoon perustuvan päätöksen, ja siitä valitti hallinnollisiin oikeustahoihin, niin ne eivät koskaan menneet läpi. Koska lääkärien lausunnot painoivat vaa´assa eniten. Siis yhtä tyhjän kanssa kaikki valitusprosessit. Miksi sellaisia valitusmahdollisuuksia siis ylipäätään tarjottiin.

Lääkäri saattoi määrätä potilailleen tuplamäärisiä lääkeannoksia. Huomioimatta lainkaan potilaan painoa ja kokoa, sekä myöskään ilmeistä laitoksessa olemisesta johtuen syntyvää liikkumattomuutta. Sillä suurimmalla osalla tahdonvastaiseen hoitoon määrätyillä ei ollut vapaata liikkumismahdollisuutta. Käytännössä potilaat pakotettiin olemaan suljettujen seinien sisällä.

Jotkut lääketiedettä lukeneet ja graduja, eli väitöskirjoja tehneet ovat tuoneet niissä esille, että potilaiden liikunnalla ja muulla aktiviteetilla, sekä sosiaalisilla suhteilla ja elämässä balanssissa olevilla osatekijöillä ja alueilla, sekä stressitekijöillä on ratkaisevaa merkitystä ihmisen hyvinvoinnille, psyykelle, tervehtymiselle ja voinnille. Laitoksien sisällä näitä ei kuitenkaan koskaan otettu millään tavalla huomippn. Eikä graduissa tehtyjä hoitosuosituksia juuri ainakaan laitoksissa koskaan noudatettu. Sen sijaan annettiin kyllä lääkenappia kouraan ja mitä hoitomyöntyväisempi potilas oli, niin se riitti. Kun sanoi kaikkeen ja jokaiselle hoitohenkilöstöön kuuluvalle, että Kyllä ja myönsi olevansa sairas, hyväksyi vaikka miten pitkät hoitojaksot hyvänsä, niin sitten meni kaikki hyvin. Ja pääsi pois.

Lisäksi on tuotava esille se näkökohta, että mitä liikkumattomampia potilaat ovat, sitä enemmän lääkkeiden määriä kertyy ja kasautuu heidän eilmistöön. Jolloin mm. sivuvaikutusten määrä kasvoi.
Joillekin potilaille saatettiin myös määrätä lääkkeitä, joilla oli selkeitä sydän, tai verisuonistollisia vaikutuksia. Esim. pulssi saattoi takoa lepotilassa yli 100- 200 lyöntiä minuutissa. Se on kylläkin sydämelle ja sen hyvinvoinnille aivan liikaa.

Suurimmalla osalla potilaista lääkkeet ja niiden ylisuuri annostelu teki heidät lähes zombeiksi.
Eli käytännössä täysin vuodepotilaiksi.

Mutta sehän ei haitannut ketään. Ei ainakaan sairaaloissa ollutta henkilöstöä.

Potilaita ei myöskään hänen hoitonsa suhteen kuunneltu juuri koskaan. Hoitajat ja lääkärit päättivät kaikesta. Niin lääkityksestä, kuin hoidon jakson suhteen. Potilailla ei ollut käytännössä mitään mahdollisuutta vaikuttaa omaan hoitoonsa, tai hoitojakson pituuteen ja muihin niihin liittyviin asioihin.
Siinä mielessä potilaiden oikeusturva, tai hoitoa koskevat oikeudet eivät koskaan toteutuneet. Saatika sitten ihmisoikeudet, tai niihin liittyvät asiat.

Kuten sanoin, niin kovin paljon jää suuremmalta yleisöltä tietämättömiin.
Koska moni ei uskalla tuoda näitä asioita julki. Eikä uskalla lähteä ajamaan omia oikeuksiaan.
Oikeastaan olisi pitänyt.

On psykiatria noista ajoista kehittynyt ja lääkehoidot myös. Tosin vieläkin on käytössä lääkkeitä, jotka lamaavat ihmisen ja lihottavat muodottomaksi.
En ymmärrä miksi lääketiede ei voi sitä myöntää, että moni tulee sairaammaksi antipsykooteista. Asiat voisivat selvitä keskustelulla ja muunlaisella tukemisella.
Masennuslääkkeissä on ihan toimiviakin, joilla ei ole niin vaikeita haittavaikutuksia.
1980-luvulla ja ehkä myöhemminkin Harjamäessä vaikutti ylilääkäreinä ainakin Eerola, Kuha, Karvonen ja oli muitakin joiden nimiä ei tule mieleen.
Kyllä se laitos aika mahtava oli ja kätki sisälleen paljon salaista tietoa, ihmiskohtaloita ja murhetta.

Muistan kuulleeni ollessani eräällä kurssilla, että jollakin naisella oli ollut jotakin ongelmia korvansa kanssa. Oli ollut tinnitusta ja korvasta tuli jotain hajua. Meni tk:seen, jossa lääkäri aikansa tutkittuaan kysyi tältä naiselta, että onko teillä ongelmia parisuhteessa ja perheessä. Eli suoraan ja suomeksi sanottuna epäiltiin naisen mielenterveyttä. Myöhemmin paljastui, että naisen korvassa oli ollut jonkinlainen märkivä tulehdus ja reikä korvakäytävässä.

Erikoista, että tk:ssa aina ensin epäillään kaikkien vaivojen ja oireiden johtuvan mielenterveyssyistä.

Olin jotakin vuonna 2009 tietämillä Tarinan Sairaalassa. Koska tk ja siellä ollut lääkäri sinne passitti, kun valittelin jo monta vuotta kestänyttä väsymystä. Vielä siinä vaiheessa en edes tiennyt, miten moneen somaattiseen sairauteen sekin oire liittyy.

Minulle määrättiin lääkkeeksi Leponexia, eli klotsapiinia. Jota käytettiin etenkin 1970-luvulla.
Jonkina ajan kuluttua kyseinen lääke todettiin jopa vaaralliseksi potilaan terveydelle, koska sillä oli paitsi vaikutuksia veren valkosoluihin ja niiden tasoon. Kyseisellä lääkkeellä on myöskin sydämeen ja verenpaineeseen olevia vaikutuksia. Itselläni verenpaine oli noin kuukauden ajan koko ajan yläpaine lähes aina 200 ja alapaine yli sata.Pulssi oli jopa lepotilassa yli 130.
Tätät siis kesti noin kuukauden. Kunnes tuli erittäin kovia kipuja vasemman käden olkavarren puoliväliin. Olo oli jatkuvasti väsynyt ja todellakin, kuin rekan alle jääneenä.

Tuolloin vähän ennen vuotta 2010 osastoilla oli aloitettu parille, kolmelle potilaalle jostakin kumman syystä uudestaan ihmisen terveydelle vaaralliseksi todettu, jopa hengenvaarallinen lääke. Minultakaan ei kysytty ollenkaan, onko esim. suvussa sydänsairauksia, enkä muista, että olisi edes otettu EKG: kaan.

Jos tätäkin asiaa lähdettäisiin kysymään tällä kyseisellä alalla olevalta lääkäriltä, tai silloin työssä olleilta hoitajilta, niin sieltähän kuuluisi vain vastaukseksi, että kun jollakin lääkkeellä on niin hyvä hoitovaste, ja jos lääkäri niin hyväksi näkee (ts, niin päättää), niin se on hyväksyttävää! Huolimatta siitä, että kyseinen lääke teki aika monen ihmisen täysin zonbiksi, eli vuodepotilaaksi, aiheutti , sai aikaan perättäisiä sairastumisia flunssiin ja vieläpä vahingoitti sydämen toimintaa.

Just joo! Että jos hoitotaho, hoitajat ja lääkärit katsovat, että jollakin lääkkeellä on niin hyvä hoitovaste, niin sillä ei ole väliä, vaikka se olisi vaikka tappanut potilaan.
Itse asiassa kyseinen lääke. eli klotsapiini tappoi menneinä aikoina ja vuosina joitakin potilaita.
Tsekatkaa vaikka netistä, jos ette usko.

Ainakaan ihmisoikeuksia on menneinä vuosikymmeniä poljettu ja rikottu erittäin monta kertaa.

Korjauksia. Kyseinen lääke teki useasta potilaasta zombin, ei zonbia, nk. virheellisesti kirjoitettiin.
Korjaus myös viimeiseen lauseen: Ainakin ihmisoikeuksia on menneinä vuosina poljettu ja rikottu erittäin monta kertaa.

Psykiatrinen hoito ja sen laatu menneinä vuosikymmeninä ei kestä eettistä tarkastelua.

Elääköhän vielä,Seppo Kuha, Mauri Eerola tai Pentti Karvonen? Isoja pomoja aikoinaan Harjamäessä. Kyllä noita aikoja on ikävä ja paljon muistoja 1980 luvun lopulta. Varmaankin tiloja muutettu kovasti kun on toiminta siellä erilaista.

Sama täällä! Ikävöin sitä tuulahdusta jonka Harjamäki menneisyydestä heittää. Jokin siinä kiehtoo. Haluaisin elää sitä aikaa. Oli ihanat puistot, joissa laulu kaikui.
Kerran vaan kävi niin ikävästi, kun poistuin bussilla alueelta ja olimme jo päätiellä etenemässä, niin satuin vilkaisemaan laitoksen suuntaan. Siellä ilmeisesti piilossa olevansa luullut mies puistossa pyllisti bussiin päin ja kakka tipahti juuri pyllystä. Olin häkeltynyt, kun onhan WC:t olemassa! Hän oli piilossa sairaalaan nähden puun takana, mutta tielle päin ei ollut suojaa. Mutta eihän sitä kaikkea hoksaa kun ei itse taakseen näe.

Ajanjaksona vuosina 2000-2010 tk lähetti lähes systemaattisesti joitakin potilaita Tarinan Sairaalaan. Siellä sitten kyseltiin ja ihmeteltiin, että miksi ylipäätään tulet tänne.
Eipä niihin asioihin voinut itse mitenkään vaikuttaa, jos tk:ssa mentiin tietyn systeemin mukaan.

No, jos sattui omalle lääkärille vähänkään sanomaan ja valittelemaan esim. väsymystä, niin jos potilaalla sattui olemaan vähänkään aiempaa sairashistoriaa ja aiemmin määritelty diagnoosi, niin siinä kävi niin, että lähetettiin automaattisesti ja lähes systemaattisesti psykiatriselle osastolle.

Joillekin potilaille on siis lyöty leima otsaan jo alunperinkin. Mikä määritteli, määräsi ja saneli lähes kaiken terveydenhuoltoyksiköissä tekemäsi asioinnit.

Koko siinä kyseisessä systeemissä potilaan oikeusturva, asema ja ihmisoikeudet olivat käytännössä olemattomat.
Tai itse asiassa oikeastaan niitä ei käytännössä koskaan ollutkaan.

Ihmisoikeuksia on poljettu näiden kaikkien viimeisten vuosikymmenten ajan.
Ja terveydenhuollon piirissä on tapahtunut lukuisia vääryyksiä, vääryyksiä, hoitohenkilökunnan osalta potilaiden epäasiallista kohtelemista ja ihmisoikeuksien täyttä polkemista.

Hyvinvointivaltio ja hoitosysteemin ja sen oikeuttamien käytäntöjen nimissä.

Kaikki eivät saaneet oikeutta ja asiallista kohtelua terveydenhuollon eri yksiköissä koskaan viimeisten kuluneiden vuosikymmenten aikana.

Moni todella oikeasti hyvä ihminen joutui systeemin epäoikeudenmukaisuuden takia kärsimään täysin turhaan ja epäoikeutusti.

Katsoisitte itseänne kyseisissä sairaaloissa työskennelleet edes vähän itseänne peiliin.
Ja kysyisitte, että menikö kaikki todella nk. olisi pitänyt.

Perusongelma, mikä terveydenhuollossa ja sen eri yksiköissä on se, että jos jollakin on sairashistoriaa taustaa ja aiemmin diagnosoitu sairaus, niin se määrittelee kunkin potilaan kohdalla paitsi häntä kohtaan osoitetutun kohtelun, myös jatkoseuraukset ja tutkimukset.

Esim. oire väsymys liittyy moniin myös somaattisiin sairauksiin. Mutta kuten edellä sanoin, niin joidenkin potilaiden otsaan on lyöty leima koko elämän ajaksi.

Itse olen tehnyt monia huomioita ja havaintoja, kuinka vähänkään jonkinlaista mt-taustaa omaavia kohdeltiin ja kohdellaan edelleenkin.

Itse tein pari vuotta ilmoituksen oman lähiomaiseni terveydentilaan liittyvistä asioista.
Kaikki meni täysin vituralleen, kun tk:ssa käyvä vaikeaa dementiaa sairastava alkoikin pelosta joutua laitokseen satuilla yrittäen kohdistaa kaiken huomion toisiin taloudessa asuviin henkilöihin, Ja kun vielä mukana sattui olemaan nykyisin ex-miesystävä, joka oli löytänyt elämäänsä uuden ystävän ja halusi ilmeisesti päästä "eroon" minusta, niin hänkin sanoi reippaasti liioitellen asioiden todellista laitaa. Niinpä minut sotkettiin mukaan tapahtumiin ja köijättiin ensin tk:seen lääkärin eteen. Joka tutuksi tulleeseen tapaanalkaa tuijottaakin sitä tietokoneen ruutua, potilaaseen ja asianomaiseen lainkaan katsomatta, eikä myöskään yhtään kysele ja varmista ollenkaan asioiden todellista paikkansapitävyyttä kyseiseltä henkilöltä ja taloudessa muilta asuvilta henkilöiltä. Vaan passittaa taas systemaattisesti psykiatriselle osastolle.

Humoristisinta tässä kaikessa oli se, että tämä koko episodi perustui tilanteesta ja asioiden oikeasta laidasta täysin tietämättömien ihmisten turhiin, asiattomiin ja perusteettomiin lausumisiin ja tk: ssa olevien lääkäreiden ylireagointeihin.

Meidän talossa ei nimittäin ole viimeisten kuluneiden vuosien aikana, eikä koskaan ole tarvinnut yhdenkään poliisin, tai sosiaalityöntekijän koskaan käydä minkään kotihälytyksen, ilmoituksen, tai muun vastaavan takia.

Koska siihen ei ole koskaan ollut tarvetta, eikä aihettakaan.
Siinä teille on todistusaineistoa.

Sen sijaan opituksi on tullut, että terveydenhuoltoon, sen toimiviin yksiköihin ja siellä toimiviin henkilöihin ei voi koskaan luottaa.

Luottamus meni lopullisesti näiden siellä olevan selkeän asenteellisuuden, asenteiden ja turhien järjestettyjen farssien takia.

Psykiatristen sairaaloiden hoitohenkilöstön, eli siellä toimivien hoitajien ja lääkäreiden potilaita kohtaan osoittama autoritaarinen asenne ja kohtelu ovat suurimpia perusongelmia, vikoja ja ongelmia mitä siellä ilmenee. Potilailailta edellytetään ja vaaditaan aina hoitohenkilöstöä kohtaan moitteetonta ja hyvää käytöstä. Mutta se ei koskaan ainakaan viimeisten kuluneiden vuosikymmenten aikana ole toiminut toisin päin.
Toinen, mitä osastoilla ilmenee on se, että potilaiden täytyy koko ajan myötäillä kaikessa hoitajia ja lääkäreitä ja heidän tekemiään päätöksiä. Mitään sanan, ja muuta valtaa, tai vaikuttamismahdollisuutta potilailla omaan hoitoonsa liittyen ei ole. Joten se siitä potilasturvasta ja ihmisoikeuksista ja niiden olemassa olemisesta. Niitä ei todellakaan vähänkään mt-taustaa olevilla potilailla ole. Koska koko psykiatria, hoitohenkilöstön käytös perustuu autoritaariseen asenteeseen.

Hoitohenkiöstön ei ole tarvinnut kohdella potilaita asianmukaisesti. Sen sijaan heitä kytättiin, etsittiin aina sairauteen viittaavia merkkejä, kohdeltiin epäasiallisesti, höykytettiin, pompotiltiin, kyseltiin tyyliin:" Mitä sinä tänne tulet". Eipä siihen potilaat ole voineet itse mitenkään vaikuttaa, jos jokin terveysinstanssi, ja siellä toiminut omalääkäri on psykiatriselle osastolle määrännyt.
Joten sinänsä aika typerä kysymys kaiken kaikkiaan, ja typerää asennoitumista hoitohenkilökunnalta sellaista potilaalta itseltään kysellä.

Mutta kaikki tämä kertookin jo olennaisimman.

Psykiatria ei perustu ihmisten auttamiseen, eikä varsinkaan heidän ja elämäntilanteidensa ymmärtämiseen. Osoitetusta ymmärtämisestä ja empatiasta puhumattakaan. Heidän elämäntilannettaan ja siellä vallitsevia olosuhteita ei koskaan tarkemmin kartoiteta. Vaan kaikki ja koko hoito perustuu ja ainoastaan potilaiden pompottelemiseen, simputtamiseen, lääkenappien antamiseen, ja ihmisarvon täyteen mitätöimiseen.

Jos potilas suostui kaikkeen, mitä hoitohenkilöstö, siellä kaikesta hoitoon päättävien hoitajien ja lääköreiden tekemiin päätöksiin, myönsi olevansa sairas ja hoitomyöntyväinen, niin sitten pääsi nopeasti pois.

Että tällaista "hoitoa" ja sen taso on psykiatrisissa hoitolaitoksissa.

Myös yksi asia on seljennyt. Suurin osa psykiatrisissa hoitolaitoksissa työskentelevistä ovat vähän nk. leipäpapit, jotka tekevät työtänsä vain saamastaan palkasta, eli rahasta.
Se, että tekevätkö he todella työtä hyvästä sydämestä ja todellisesta auttamisenhalusta on omien kokemuksieni perusteella tullut kyseenalaistetuksi.
Ainakin syvällisempi potilaiden ymmärtäminen, heitä kohtaan osoittama empatia ja ihmisarvoa kunnioittava asenne pitäisi ainakin minun mielestäni olla aina se lähtökohta.

Riippuu hoitopaikoista ja lääkäreistä. Sydämellisiäkin ja ymmärtäviä psykiatreja nykyään on. Suhtautuvat potilaaseen ihan samanarvoisena ihmisenä, mutta puolensa joutuu pitämään.
Psyykkinen pahoinvointi ja sairastaminen lähes aina johtuu huonoista olosuhteista ja elämän ongelmien kasaantumisesta. Taustalla on aina joku järkevä syy, eikä ns. hulluus.
Kokemusta on molemmilla puolilla olemisesta.

Itse toivoisin kaikenlaiseen hoitotyöhön alalla toimivilta vähän enemmän humaanisempaa j ja inhimillisempää otetta, asennetta ja käytöstä, oli heidän kohtaamissaan potilaita ketä, mitä ja taustaltaan olevia minkalaisia potilaita tahansa.

Niin totta tuo on. Haluaisin tietää vieläkö lääkärit Kuha, Eerola ja Karvonen elävät? Vai ovatko jo menneet edes? Kuka tietää? On niitä aikoja niin kovin ikävä.

Tottakai kaipaa keskusteluseuraa ja muiden muisteloita myös. Eikös tämä ole keskusteluja varten, eikä jonkun nenäkkään naljailua varten. Ei kai tässä ole mitään rikollista oltu tekemässä. Itsekullakin saa olla omat mielipiteensä ja tunteensa. Suomessa sananvapaus? Mikä olet nimeämään toisia trolleiksi, itse vaikutat olevan kyttä. Miksi luet jos ärsyttää?

Meni perille.

Kyllä, olet oikeassa, omien mielipiteiden ilmaisemisessa ei ole mitään rikollista.
Koska Suomessa on sanan ja mielipiteen ilmaisun vapaus.

Jos joku tänne kirjoittanut väittää, ettei ole trolli, niin ok.
Mutta tälläkin palstalla on nähty tahallaan provosoivasti, toisia haukkuvia ja nimitteleviä kirjoituksia.

Sellaisiakin löytyy, lähinnä paremman tekemisen puutteessa olevia, jotka ns. keksivät päästään juttuja ja laittavat niitä sitten tänne. Heitä kutusutaan trolleiksi. Mutta aina ei voi olla varma kenenkään tänne kirjoittavan motiiveista. Suurin osa kirjoittanee aivan tosissaan ja vakavalla asenteella. Myös yhteiskunnallisista päivänpolttavista asioista.

Ok, kiitos!

Eilinen MOT-ohjelma olikin oikein valaisevaa katsottavaa. Moni asia jää pimentoon, jotka eivät tule esille julkisuuteen. Psykiatrissa hoitolaitoksissa potilaille ei tarjottu koskaan kognitiivista, tai muuta keskusteluterapiaa. Samoin kenenkään potilaan kohdalla ei koskaan tehdä elämän ja ongelmatilannekartoitusta. Nämä tekijät on kokonaan unohdettu ja jätetty pois psykiatriassa. ja hoitotyössä. Kaikki hoito perustui lähes ja vain ainoastaan lääkkeiden määräämiseen. Joistakin ihmisistä tehtiin ns."hulluja". Potilaiden kertomuksia käytettiin hyväksi, joiden perusteella "keksittiin", eli tekaistiin jokin oireiden perusteella sopiva diagnoosi, ja itse asiassa kummallista kyllä moniin eri sairauksiin on yhdistetty samoja oireita. Lääkärin tekemän diagnoosin perusteella voitiin potilaalle määrätä joko yhtä, tai useampaa lääkettä.

Masennuslääkkeiden, etenkin SSRI-lääkkeiden hyöty potilaille on ollut monelle olematonta, tai niistä ei ollut mitään hyötyä. Aluksi ne tuntuivat auttavan, jonkin ajan päästä, eivät. Sivu, ja haittavaikutukset tulevat enemmän esille.
Lisäksi nuorille ihmisille ei pitäisi koskaan edes mennä määräämään mitään masennuslääkkeitä, ainakaan SSRI-lääkkeitä. Se on edesvastuutonta, koska niiden on todettu useissa myös kansainvälisissä tutkimuksissa aiheuttavan potilaille aggressioita ja masennusoireiden pahenemista. Mm. takavuosina tapahtuneissa kouluampumisissa on epäilty näiden lääkkeiden olleen yhtenä joko osa, tai laukaisevana tekijänä.

Kuten eilisessä MOT-ohjelmassa tuotiin myös esille useiden johtavien ja muidenkin lääkäreiden liian läheiset kytkökset ja yhteistyö eri lääkeyhtiöiden ja tehtaiden kanssa, se ainakin herättää ainakin aiheelliset epäilykset toiminnan eettisyydestä.

Tätä asiaa on tosin epäilty myös potilaiden keskuudessa jo pitkän aikaa.

Hippkrateen vala ei myöskään toteudu aina käytännössä. Juhlallisista vakuutteluista huolimatta. Etenkin, jos kyseessä on voitontavoittelu, ja sen maksimointi. Nk.näiden lääketehtaiden ja sen kanssa läheisessä yhteistyössä toimivilla tahoilla tuppaa käymään. Psyykelääkkeissä nimittäin pyörii aika iso ja paljon rahaa tuova bisnes.

Lääkkeiden haittavaikutuksista ja muista seurauksista pitkäaikaiskäytössä ei ole olemassa mitään perusteellisia ja kaikenkattavia tutkimuksia. Ei edes pienimpiäkään sellaisia. Ja jos aletaan tehdä lääketehtaiden itsensä tekemänä, puolueettomuus on ainakin kyseenalaistettavissa. Kaikki lääkkeitä koskevat tutkimukset pitäisi tehdä jokin muu puolueeton taho ja instannsi.

Lisäksi on todettava, että terveys ja hyvinvointi lähtee aina jokaisesta potilaasta itsestään ja hänen lähipiiristään. Terveellisillä ja säännöllisillä elämäntavoilla, kuten ruokatottomuksilla, riittävällä aktiviteetilla, elämään iloa ja merkitystä tuovilla harrasteilla, liikunnalla, riittävällä levolla ja ihmisuhteilla ja niiden laadulla on paitsi meille jokaiselle, myös sairautta poteville huomattavasti enemmän hyötyä, apua ja parantavia ominaisuuksia.

Näihin asioihin toivoisi psykiatriassa keskittyvän jatkossa ja tulevaisuudessa lääkehoitopainotteisuutta enemmän. Samoin oman tieteen alan kriittiselle tarkastelullekin on oma paikkansa. Oman tieteen kehittymisen, eteenpäin menemisen ja edistymisen takia.

ai että sellasta meininkiä?

"Mikäli tässä tarkoitettiin Harjamäessä aikoinaan sijainnutta psykiatristen potilaiden hoitolaitosta, niin minusta se oli ulkonäöltään vähemmän kaunis. Maalattu karmealla homeen vihreällä värillä. Samanlainen kuin muutkin useimmat siihen aikaan olleet laitokset. Riippuu ehkä siitä, minkä vuosikymmenien ajoista näissä kehumisessa on kyse. Ainakin useimmiten potilaita pidettiin lapsentasolle jääneenä ja kohdeltiin sen mukaisesti. Lisäksi hoito, asennoituminen potilaisiin, potilaiden kohtelu ja olosuhteet tämäntyyppisissä laitoksissa oli ennemmin vähän nk. rangaistusvankiloissa. "

Eri mieltä osittain nimimerkin "En_samaa_mieltä " kanssa: Tai no, mutta näitä ns.asiantuntijoita on monet nettipalstat täynnä, jotka tietää tämänkin. Kiinnostavaa olisi vaan kuulla, että miten sitten potilaita pitäisi hoitaa jotka on uupuneita, tai monet jopa itselleen vaaraksi.
Vihreähän on nimenomaan rahoittava väri, ja siellä oli puistoakin ympärillä, jossa potilaat saivat käydä rauhoittumassa ja kävelyllä. Ok, onhan aikonaan käytetty kyseenalaisiakin keinoja kun koetettu "parantaa" potilaita, nyt ollaan kai enimmäkseen kotihoidossa syrjäytymässä ja lääkkeitä popsimassa. Liekö tulokset sitten yhtään parempia, ainakin on menty siihen, että monet sairaalat pistivät luukut kiinni, ja mitä hoitoja nykyään suosivatkaan, ne jotka vielä on paikoillaan.
Mutta kiinnostavaa vaan olisi joltakin "asiantuntijalta" kuulla joskus että millä tavoin näitä ongelmia sitten ihmisien hoitaa ja minkälaisessa ympäristössä?! Onko tosiaan parempi kun jokainen istuu yksin kotona ja popsii tosiaan pillerikuurin toisensa jälkeen?!

Sivustot eivät tällä suomi24:lla oikein toimi. Vai onko säännöt muuttuneet viime aikoina, haloo?

Nimimerkkivaihtohdoksi tulee aina anomyymi -Aeo.

Hei haloo, teidän varkkosivuillanne on jotakin pahasti vialla ja mätässä.

- Ei tällaisia ennen ainakaan ollut....

Näin joskus pentuna 70-80-luvun vaihteessa kun eräs henkilö vietiin valkotakkisten toimesta väkisin harjamäkeen, hänellä ei ainakaan ollut minkäänlaista hinkua sinne. Se näky ei ole haihtunut mielestäni vieläkään.

"Lisäksi on todettava, että terveys ja hyvinvointi lähtee aina jokaisesta potilaasta itsestään ja hänen lähipiiristään. Terveellisillä ja säännöllisillä elämäntavoilla, kuten ruokatottomuksilla, riittävällä aktiviteetilla, elämään iloa ja merkitystä tuovilla harrasteilla, liikunnalla, riittävällä levolla ja ihmisuhteilla ja niiden laadulla on paitsi meille jokaiselle, myös sairautta poteville huomattavasti enemmän hyötyä, apua ja parantavia ominaisuuksia."

Näin se menee, hyvin tiivistetysti kerrottuna !

"Psyykkinen pahoinvointi ja sairastaminen lähes aina johtuu huonoista olosuhteista ja elämän ongelmien kasaantumisesta. Taustalla on aina joku järkevä syy, eikä ns. hulluus.
Kokemusta on molemmilla puolilla olemisesta. "

Totta tämäkin. Eikö esim.keskusteluterapian tarkoituksia ole se, että potilas saisi omaa elämäänsä paremmin määritellyksi. Näkisi ne kohdat mitkä on hyödyllisiä ja mitkä ovat vähemmän hyödyllisiä, jopa väärään suuntaan kuljettavia.
Ne "ongelmathan" elämässä tuppaavat kasaantua monesti vähitellen ja huomaamatta. Jossain tilanteessa jokainen voi kokea eriasteisia kriisejä, toiset osaa niitä vastaanottaa, ja käsitellä paremmin, ovat kenties niihin paremmin osanneet valmistautuakin. Monesti myöskin elämän ulkoiset muutokset (vaikka muuttaminen omilleen, lapsien lähtö pois kotoa, työpaikan vaihdos tai eläkkeelle jääminen) voivat laukaista kriisin.
Kaikki johtuu ihmiselämässäkin siis jostakin, ja jonkinlaista ympyrää elämä kulkee. Itsetuntemusta kannattaa kehittää, kun tuntee itsensä ja osaa olla sinut itsensä kanssa, niin niitä kriisejäkin on usein sitten helpompi hallita. Jokaiselle niitä elämässä tosiaan tulee. Toisille ne tulevat kovemmin päälle, joko on herkempi ihminen, tai ulkoset vaikutteet on niin kovat, tai sitten on kieltänyt ne kriisit/ongelmat/itsensä liian pitkään, joka on ehkä se kaikkein kovin paikka. Elämä on laiffii ...

Joku on tainnut tämän kyseisen keskustelunaiheen kylläkin laittaa joskus silloin aikoinaan alunperin ihan silkassa trollaustarkoituksessa.

Nk. näyttää aika moni muukin näin nykyään tekevän.

Joten erittäin hyvä ja aiheellinen kysymys onkin, miksi hrömm, tätä palstaa ylipäätään enää edes ylläpidetäänkään?

Koska mitään järkevää, todella vuorovaikutteista, positiivista ja asiallista keskustelua täällä ei koskaan kuitenkaan synny. Jos joku vaikka laittaakin ja nostaa tänne esille ihan aiheellisen keskustelun, niin joku aina laittaa ihan typeriä kommentteja, tai nostaa esille sellaisia vanhoja teemoja, tai what ever.

En näe tällä foorumilla mitään muuta, kuin joidenkin trollausajanviettopaikan.

Tämä on nykyisin enää vain pelkästään pellefoorumi.
Laadun tason takia.

"Joku on tainnut tämän kyseisen keskustelunaiheen kylläkin laittaa joskus silloin aikoinaan alunperin ihan silkassa trollaustarkoituksessa."

Ihan sama millä perusteella on aloittanut. Aihehan on ihan tärkeä tänä päivänä ja vielä huomennakin kuumaa kamaa taatusti on. Sillä eihän nuo mielenterveysongelmat ole minnekään täältä kadonneet siinä suhteessa kun ne laitospaikat on kadonneet. Nyt vaan painotetaan sitä, että mahdollisimman monet pistää kotoaan käsin niitä lääkekuurejaan nassukkaansa.

Eli jos hoitotavat olikin niitä vanhentuneita, niin ei se nyt se sairaalamiljöön hienoutta ja kauneutta siitä poista. Eikä uusia hoitomuotoja nyt ainakaan missään mullistavassa mielessä ole vielä senkään jälkeen keksitty. Nykyaika villitsee nuorisomainen levottomuus, joka ennen olisi tulkittu yleensä ylivilkkaudeksi, nyt joskus kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi, johon riittää ne kotona popsittavat pilleripurkki taikka pari. Mutta onko ne itse ongelmat kadonneet tai tehoaako nykysysteemillä ne hoidot jotenkin paremmin?! Tuskinpa, kun mitään mullistavaa ei rauhoittavien sairaalamiljööiden tilalle ole tosiaankaan käsittääkseni keksitty ...

Harjamäki heti takas. Mielisairaala oli Siilinjärven tunnusmerkki .

Minnehän hoitajat ja lääkärit siirtyivät kun sairaalan osastot suljettiin? Vai jäivätkö eläkkeelle?
Minulle seutu on tuttu lapsuudesta.