Näetkö tuon tähtitaivaan,
tuon tähden kirkkaimman
se tätä pohjoista loisteellaan hallitsee.
Sitä aina öisin etsin
en rauhaa ennen saa.
Nyt sen olen kai hiukan omakseni ominut,
tuon tähden pohjolan kirkkaimman.
Se tuolla kylmässä hiljaa loistaa
ei se koskaan himmene.
Se monta on kotiin tuonut kulkijaa
ei se ketään ole koskaan hyljännyt.
Se lohtua on tuonut sydämiin
niin monien ihmisten
se tosiaan kiitoksen ansaitsee.
Nyt sille aina seuraa silloin tällöin pidän.
Hiljaa juttelen.
tuon tähden kirkkaimman
se tätä pohjoista loisteellaan hallitsee.
Sitä aina öisin etsin
en rauhaa ennen saa.
Nyt sen olen kai hiukan omakseni ominut,
tuon tähden pohjolan kirkkaimman.
Se tuolla kylmässä hiljaa loistaa
ei se koskaan himmene.
Se monta on kotiin tuonut kulkijaa
ei se ketään ole koskaan hyljännyt.
Se lohtua on tuonut sydämiin
niin monien ihmisten
se tosiaan kiitoksen ansaitsee.
Nyt sille aina seuraa silloin tällöin pidän.
Hiljaa juttelen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Taivaan kukat kimmeltää,
katsoo jokaista kulkijaa,
välkkyy rakkautta heikolle,
ken apua vailla on,
pysäyttää rakastavaiset,
onko vielä suurempaa,
kaksi rakastavaista,
tähtien alla,
täysikuu syleilee meitä.
Tuo tähtitaivas meidät kaikki yhdistää.
En erossa ole rakkaasta koskaan.
Samoille tähdille juttelemme
ne sanamme välittää.
Ne ovat iäisyys me vain hetken viivymme.
Mitä ovat ne nähneetkään
monta sydäntä yhdessä ja erikseen kai.