Siis, onko teidän mielestä sairasta ajatella näin. Kun mä olen todella paljon kiinnostunut kaikesta sosiaali-alaan liittyen ja näitä kaikkia leikkaus kokemuksiakin on tosi kiva lukea, vaikka ne eivät olekkaan kivoja aiheita. Niin, mä toivoisin joskus että pääsisin kokeilemaan miltä tuntuisi mennä leikkaukseen missä nukutettaisiin yms... sillä haluisin tuntea sen kaiken mitä leikkaukseen liittyy ja sairaalaan yleensäkkin. Niin, onko toi teistä jotenkin sairas ajattelu tapa vai normaali?
Onko sairasta ajatella näin?
-natalie-
61011
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielestäni ei ole sairasta ajatella noin. Ehkä sinulla on empatia jotenkin tavallista "ylemmällä tasolla".
Toiveisesi toteuttaminen käytännössä on liki mahdotonta.
juuh, kiitos kommentistasi. Kyllä sitten ainakin pääsee sairaalaan jos aikoo synnyttää lapsia, mutta leikkaukseen ei välttämättä. En kyllä haluisi mitään isoja arpia, vaan haluisin vaan tietää miltä sairaala elämä tuntuu ja leikkaus. :)
Olen itsekkin ajatellut joskus samoin. Juuri tammikuussa "jouduin" tutustumaan sairaalaelämään ja sen ihanuuksiin ja kamaluuksiin. Voin kyllä sen sanoa, että käsitys sairaalassaolosta muuttui totaalisesti, kuten myös omant terveyden arvostaminen. Siellä olo ei ole mitään herkkua, mielummin vaikka "paskassa" duunissa kuin siellä, on mun mielipide.Kokoajan sai pelätä, että mitä kamalaa seuraavaksi tehdään, mitä kokeita otetaan..
Oletko ajatellut muutan hakea "sairaala-alalle" töihin tai jotain? Silloin saisit tutustua siihen laitokseen paremmin...kylläkin toiselta puolelta.
Usko pois vaan, kyllä sulle varmasti vielä tulee tilaisuus päästä/joutua sairaalaan ja sitten kyllä mieli varmasti muuttuu...
Tsemppiä sulle!
annukka vei sanat suustani...eli mä aattelin kans aiemmin et "tulis jotain" et näkisin millasta sairaalas on...sitten vuodenvaihteessa sinne jouduinkin eikä ollut mikään mukava kokemus. kaikki kokee asiat eri tavalla ja esim.nukutus tai sen jälkeinen olotila vaihtelee varmasti hyvinkin paljon mutta mulle se oli ainakin ikävä kokemus.ei siis nukutus =) vaan kun siitä heräsi...*örks* oksetti ja ihan tautisen paha olo yms. eikä olleet sairaanhoitajatkaan turhan avuliaita...
Minäkin ennen ajattelin että kun pääsisi sairaalaan vaikka vuorokaudeksi katsomaan millaista se on. Pari kertaa olin käynyt polilla erilaisten tapaturmien tms. takia mutta kiinnosti tietää millaista sairaalassa on yöpyä. Sittenpä se tapahtuikin ja mieli kanssa muuttui kertaheitolla. Lääkäri sanoi illalla viimeisinä sanoinaan että huomenna sitten tehdään ehkä se gastroskopia (jota ei onneksi sillä kertaa tehtykään), vierustoveri oksenteli ja röyhtäili koko yön ja toinen huonetoveri sonti allensa. Sainpa sitten elämäni ensimmäisen ja ainoan paniikkikohtauksen ja pian huoneeseen rynnisti lauma hoitsuja paperipussien kanssa ja tunkivat diapamia naamaani.
Pari kertaa tuon jälkeenkin olen ollut sairaalassa mutta toisella kertaa sain olla yksin huoneessa ja se helpotti yllättävän paljon kestämistä, ja kun en edes ollut kovin huonossa kunnossa. Leikkaukseenkaan en enää "halua" ellei se ole välttämätöntä; jostain syystä en meinannut nukahtaa heti vaan olin hereillä vielä kun intubaatioputki työnnettiin kurkkuuni, mutta kun lihakset olivat jo lamaantuneet, en kyennyt ilmaisemaan sitä mitenkään. Ja se nukutuksenjälkeinen pahoinvointi... siihen sain tosin erittäin tehokasta lääkettä joka vaikutti heti, mutta muuten olo oli heikko vaikka se oli ihan pieni tähystysleikkaus. Riippuu kyllä paljon siitäkin minkälaiselle osastolle menee ja miten hyvässä/huonossa kunnossa itse on.
Mulla on ihan sama juttu.
Mua kiinnostaa kamalasti kaikki tuommonen ja haluaisin its päästä joskus sairaalaan ja vaikka leikkaukseenkin. En ole koskaan ollut sairaalassa.
Minäkin luen tosi mielelläni näitä kertomuksia ja katson mielenkiinnolla kaikkia ohjelmia jotka käsittelee aihetta..