Kuolema on alkanut mietityttää minua

Kiitos vastauksesta! Minulla on ns. taivasikävä. En silti vielä koe saaneeni kylläkseni elämästä täällä maailmassa, vaikka olen väsynyt. Nuori ihminen olen. Sairastaminen, kärsimys ja kuolema kiinnostavat. Etsin suhtautumista niihin.

Siunausta!

"Monien katse on hämmentynyt, kysyvä."

Mistähän tämä johtuu? Näyttääkö katseen kysyvyys suuntautuvan vuoteen äärellä oleviin ihmisiin vai onko se kohteetonta vai näyttääkö se suuntautuvan johonkin persoonaan, joka ei ole luotu?

Joka tapauksessa kiitos mielenkiintoisesta vastauksestasi, jossa oli työkokemuksen tuomaa konkretiaa. Jeesuksen rauhaa.

memento.mori kirjoitti:

"Monien katse on hämmentynyt, kysyvä."

Mistähän tämä johtuu? Näyttääkö katseen kysyvyys suuntautuvan vuoteen äärellä oleviin ihmisiin vai onko se kohteetonta vai näyttääkö se suuntautuvan johonkin persoonaan, joka ei ole luotu?

Joka tapauksessa kiitos mielenkiintoisesta vastauksestasi, jossa oli työkokemuksen tuomaa konkretiaa. Jeesuksen rauhaa.

Lue lisää

Muistan tällaisen tapauksen, kyseessä oli miespotilas. Oletan tuon katseen johtuneen hämmentyneestä tietoisuudesta, siitä, että hän tiesi lähdön hetkensä koittaneen. Hän yritti keskittyä ja ymmärtää mitä oli tapahtumassa. Hän vilkuili minua huolestuneena ja kysyvänä. Olin vierellä ja pyynnöstä pidin häntä kädestä kiinni, tyynnyttelin. Taisin lyhyesti siunatakin hänet. Sitten mies alkoi tuijottaa potilashuoneen vastapäistä seinää, kuin katsoen jonnekin kaukaisuuteen. Tähän hän kuoli.

En jaa puhtaan biologista näkökulmaasi. Kiitos kuitenkin vastauksestasi, ja Jumalan johdatusta.

777777777777777 Voimia ja Taivaan Isän siunausta elämääsi.

Hyvin kuvaat uskovaisen suhdetta kuolemaan. Se tulee kuitenkin - tykätään siitä sitten tai ei. Eli parempi on turvata Jumalaan, joka osaa kyllä huolehtia meistä ja jäljelle jäävistä lähimmäisistämme. Kuolinvuoteella on hyvä paljon rukoilla elämässään tapaamien ihmisten puolesta ovatko he sitten vielä elossa tai ei. Itseäni kun vietiin ambulanssilla sairaalaan enkä tiennyt elänkö vielä huomenna, niin yllättävän levollinen olin. Jotenkin siinä vaan ihan käytännössä turvaa Jumalaan ja Hänen viisauteensa ja rakkauteensa. Kun vielä tiedostamme, että elinpäivien lukumäärä on jo määrätty, niin kapinointi on turhaa. Tietenkin siinä tilanteessa voi esiintyä pelkoa, surua ja huolta omaisten puolesta, mutta hyvä on sitten olla Jumalan edessä rukouksessa anoen että Jumala huolehtii heistä ja heidän lapsistaan.

Tuntuuko sinusta koskaan ohimenevästi siltä, että haluaisit ottaa asian omiin käsiisi eli suomeksi sanottuna tappaa itsesi (vaikka et vakavasti sitä miettisikään)? En ole vielä sairastunut (ajan kysymyshän se vain on, ellen sitten kuole tapaturmaisesti tai väkivaltaisesti sitä ennen) enkä siis tiedä kuolevani lähitulevaisuudessa, mutta mietin omatoimista kuolemaa vaihtoehtona osaltaan siksi, että en halua antaa valtaa kuolemalle. Minä haluan vallita kuolemaa.

Kun luin nimimerkin ElämäOnKuolemista kirjoitukset tästä ketjusta, tuli mieleen: ei kiitos, tahdon kuolla niin kuin elän: yksin. Haluan kuolla omilla ehdoillani, jossain hiljaisessa paikassa, valitsemallani hetkellä, enkä varsinkaan halua uteliaita mulkoilevia silmiä ympärilleni. Mutta nämä asiat tuskin toteutuvat, ellen hoida kuolemaani omatoimisesti.

(Suoraan sanottuna: nimimerkin ElämäOnKuolemista kirjoitukset tuntuvat jotenkin hävyttömiltä, melkein kuin joku olisi salaa katsellut jotakuta masturboimassa ja sitten kertoisi näkemästään toisille. Voisi melkein sanoa: tahdon kuolla niin kuin masturboin.)

En myöskään luota siihen, että minun sukupolveni ihmiset saavat vanhuudessaan Suomessa hyvää terveydenhoitoa. Itse asiassa olen jo pitkään ollut siinä ymmärryksessä, että julkinen terveydenhoito on Suomessa lakkautettu rahanpuutteen takia (sillä niin kauan kuin voin muistaa, on puhuttu, että ei ole varaa, maksaa liikaa, ei meillä ole tällaiseen varaa), ja hämmästyn joka kerta, kun kuulen, että joku on saanut hoitoa. En siis välittäisi elää vanhaksi eli joutua heitteille (eutanasia olisi kiva, ja oikeastaan pidänkin ihan mahdollisena, että eutanasia ennen pitkää osittain korvaa vanhusten terveydenhoidon: kenties jo minun sukupolveni saa nauttia tätä autuutta).

herrens_tiggare kirjoitti:

Tuntuuko sinusta koskaan ohimenevästi siltä, että haluaisit ottaa asian omiin käsiisi eli suomeksi sanottuna tappaa itsesi (vaikka et vakavasti sitä miettisikään)? En ole vielä sairastunut (ajan kysymyshän se vain on, ellen sitten kuole tapaturmaisesti tai väkivaltaisesti sitä ennen) enkä siis tiedä kuolevani lähitulevaisuudessa, mutta mietin omatoimista kuolemaa vaihtoehtona osaltaan siksi, että en halua antaa valtaa kuolemalle. Minä haluan vallita kuolemaa.

Kun luin nimimerkin ElämäOnKuolemista kirjoitukset tästä ketjusta, tuli mieleen: ei kiitos, tahdon kuolla niin kuin elän: yksin. Haluan kuolla omilla ehdoillani, jossain hiljaisessa paikassa, valitsemallani hetkellä, enkä varsinkaan halua uteliaita mulkoilevia silmiä ympärilleni. Mutta nämä asiat tuskin toteutuvat, ellen hoida kuolemaani omatoimisesti.

(Suoraan sanottuna: nimimerkin ElämäOnKuolemista kirjoitukset tuntuvat jotenkin hävyttömiltä, melkein kuin joku olisi salaa katsellut jotakuta masturboimassa ja sitten kertoisi näkemästään toisille. Voisi melkein sanoa: tahdon kuolla niin kuin masturboin.)

En myöskään luota siihen, että minun sukupolveni ihmiset saavat vanhuudessaan Suomessa hyvää terveydenhoitoa. Itse asiassa olen jo pitkään ollut siinä ymmärryksessä, että julkinen terveydenhoito on Suomessa lakkautettu rahanpuutteen takia (sillä niin kauan kuin voin muistaa, on puhuttu, että ei ole varaa, maksaa liikaa, ei meillä ole tällaiseen varaa), ja hämmästyn joka kerta, kun kuulen, että joku on saanut hoitoa. En siis välittäisi elää vanhaksi eli joutua heitteille (eutanasia olisi kiva, ja oikeastaan pidänkin ihan mahdollisena, että eutanasia ennen pitkää osittain korvaa vanhusten terveydenhoidon: kenties jo minun sukupolveni saa nauttia tätä autuutta).

Lue lisää

"Tuntuuko sinusta koskaan ohimenevästi siltä, että haluaisit ottaa asian omiin käsiisi eli suomeksi sanottuna tappaa itsesi (vaikka et vakavasti sitä miettisikään)?"

Ei ole ainakaan vielä tullut sellaista ajatusta, mutta toisina päivinä on valmiimpi kuolemaan ja toisina taas haluaisi elää vielä pitkään. Minusta tuntuu siltä (ainakin nyt), että niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa ja toisaalta en oikein usko, että minusta olisi tappamaan itseäni.

"Kun luin nimimerkin ElämäOnKuolemista kirjoitukset tästä ketjusta, tuli mieleen: ei kiitos, tahdon kuolla niin kuin elän: yksin. Haluan kuolla omilla ehdoillani, jossain hiljaisessa paikassa, valitsemallani hetkellä, enkä varsinkaan halua uteliaita mulkoilevia silmiä ympärilleni. Mutta nämä asiat tuskin toteutuvat, ellen hoida kuolemaani omatoimisesti."

Ymmärrän tuon ajatuksesi uteliaista ympärillä kuoleman hetkellä. Olen itsekin sitä miettinyt. Nykyisinhän koulutetaan ihmisiä olemaan kuolevan rinnalla ja uskon, että siitä on monelle suuri apu, jos omia ihmisiä ei ole lähellä. Itse en haluaisi kuolla yksin, toivoisin, että minun lähimmäiseni olisivat siinä ympärillä. Jos he eivät jostain syystä pääsisi paikalle silloin, toivoisin, että siinä olisi joku minulle mieluinen ihminen kuitenkin. Olen ymmärtänyt, että Suomessa on hyvääkin saattohoitoa saatavilla ja siihen koulutetut sairaanhoitajat ovat varmaan ihmisiä paikallaan. Aika ikävä ajatus olisi se, että siinä olisi joku sietämätön tyyppi odottamassa, että kuolen.

"En myöskään luota siihen, että minun sukupolveni ihmiset saavat vanhuudessaan Suomessa hyvää terveydenhoitoa."

Vanhusten tilanne on monin paikoin huono eikä oikein näytä siltä, että asiat olisivat menossa parempaan suuntaan. Olen ajatellut, että toisaalta on hyvä, että luultavasti en elä niin pitkään, että joutuisin sinne pyöriteltäväksi.

Vielä tuli mieleen, kun kirjoitit, että että et halua antaa valtaa kuolemalle, että haluat vallita sitä, niin ajattelen että elämällä hyvän elämän ja tekemällä niitä asioita, joista nautit, niin et ole antanut valtaa kuolemalle. Kuulostaa ehkä vähän kliseeltä, mutta näin ajattelen nyt.

Kuolema on suuri tuntematon. Ei voi etukäteen tietää, mitä se on ja mitä sen jälkeen. Uskovana ajattelen ,että elämä jatkuu toisella tapaa kuoleman jälkeen, mutta mitä on se kuoleminen?
Saattohoitovaiheeseen on saatavilla lähimmäisiä, vapaaehtoisia, jotka tulevat vierelle, jos niin haluaa. En tiedä kuinka paljon ja missä heitä on, mutta minulla on käsitys siitä, että siihen tarpeeseen on herätty.
Kuolema on luopumista. En enää ole osa tätä läheisteni yhteisöä, en katselemassa lasteni elämää ja heidän lastensa elämää. Se on iso asia ja siihen liittyy monenlaisia tunteita.
Haluaako jonkun "katselemaan" kuolemistaan, se on yksi kysymys. Olen sitä miettinyt itsekin miten haluaisin asian olevan. Toisaalta haluaa, että läheiset ovat saattamassa, toisaalta miettii eroamisen kipeyttä ja heikkona olemista toisten edessä, kestääkö sen vai olisiko helpompi hiipiä rotkonsa rauhaan kuolemaan ....

Kuusenjuuret kirjoitti:

"Tuntuuko sinusta koskaan ohimenevästi siltä, että haluaisit ottaa asian omiin käsiisi eli suomeksi sanottuna tappaa itsesi (vaikka et vakavasti sitä miettisikään)?"

Ei ole ainakaan vielä tullut sellaista ajatusta, mutta toisina päivinä on valmiimpi kuolemaan ja toisina taas haluaisi elää vielä pitkään. Minusta tuntuu siltä (ainakin nyt), että niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa ja toisaalta en oikein usko, että minusta olisi tappamaan itseäni.

"Kun luin nimimerkin ElämäOnKuolemista kirjoitukset tästä ketjusta, tuli mieleen: ei kiitos, tahdon kuolla niin kuin elän: yksin. Haluan kuolla omilla ehdoillani, jossain hiljaisessa paikassa, valitsemallani hetkellä, enkä varsinkaan halua uteliaita mulkoilevia silmiä ympärilleni. Mutta nämä asiat tuskin toteutuvat, ellen hoida kuolemaani omatoimisesti."

Ymmärrän tuon ajatuksesi uteliaista ympärillä kuoleman hetkellä. Olen itsekin sitä miettinyt. Nykyisinhän koulutetaan ihmisiä olemaan kuolevan rinnalla ja uskon, että siitä on monelle suuri apu, jos omia ihmisiä ei ole lähellä. Itse en haluaisi kuolla yksin, toivoisin, että minun lähimmäiseni olisivat siinä ympärillä. Jos he eivät jostain syystä pääsisi paikalle silloin, toivoisin, että siinä olisi joku minulle mieluinen ihminen kuitenkin. Olen ymmärtänyt, että Suomessa on hyvääkin saattohoitoa saatavilla ja siihen koulutetut sairaanhoitajat ovat varmaan ihmisiä paikallaan. Aika ikävä ajatus olisi se, että siinä olisi joku sietämätön tyyppi odottamassa, että kuolen.

"En myöskään luota siihen, että minun sukupolveni ihmiset saavat vanhuudessaan Suomessa hyvää terveydenhoitoa."

Vanhusten tilanne on monin paikoin huono eikä oikein näytä siltä, että asiat olisivat menossa parempaan suuntaan. Olen ajatellut, että toisaalta on hyvä, että luultavasti en elä niin pitkään, että joutuisin sinne pyöriteltäväksi.

Vielä tuli mieleen, kun kirjoitit, että että et halua antaa valtaa kuolemalle, että haluat vallita sitä, niin ajattelen että elämällä hyvän elämän ja tekemällä niitä asioita, joista nautit, niin et ole antanut valtaa kuolemalle. Kuulostaa ehkä vähän kliseeltä, mutta näin ajattelen nyt.

Lue lisää

Epäily on varmasti aika luonnollista, varsinkin sinun tilanteessasi. Ja juuri tuo sama, josta mainitsit tällä palstalla, monenlainen uskon näkemys, pistää aina välillä miettimään kaikenlaista.
Usko ei kuitenkaan ole meidän käsissämme vaan Korkeimman käsissä ja hyvä niin, omien käsien voima ei riittäisi alkumetrejä pidemmälle.
Hyvä neivo on tuo Elä!
Meillä on vain tämä elämä ja sen jälkeisestä emme tiedä. Täsä muodossa elämä on tässä hetkessä.
Voimia ja siunausta sinulle Kuusenjuuret.

Eerikatässämoi kirjoitti:

Epäily on varmasti aika luonnollista, varsinkin sinun tilanteessasi. Ja juuri tuo sama, josta mainitsit tällä palstalla, monenlainen uskon näkemys, pistää aina välillä miettimään kaikenlaista.
Usko ei kuitenkaan ole meidän käsissämme vaan Korkeimman käsissä ja hyvä niin, omien käsien voima ei riittäisi alkumetrejä pidemmälle.
Hyvä neivo on tuo Elä!
Meillä on vain tämä elämä ja sen jälkeisestä emme tiedä. Täsä muodossa elämä on tässä hetkessä.
Voimia ja siunausta sinulle Kuusenjuuret.

Lue lisää

neivo on hieno sana, mutta piti olla neuvo :)

Eerikatässämoi kirjoitti:

Epäily on varmasti aika luonnollista, varsinkin sinun tilanteessasi. Ja juuri tuo sama, josta mainitsit tällä palstalla, monenlainen uskon näkemys, pistää aina välillä miettimään kaikenlaista.
Usko ei kuitenkaan ole meidän käsissämme vaan Korkeimman käsissä ja hyvä niin, omien käsien voima ei riittäisi alkumetrejä pidemmälle.
Hyvä neivo on tuo Elä!
Meillä on vain tämä elämä ja sen jälkeisestä emme tiedä. Täsä muodossa elämä on tässä hetkessä.
Voimia ja siunausta sinulle Kuusenjuuret.

Lue lisää

"Meillä on vain tämä elämä ja sen jälkeisestä emme tiedä. Täs[s]ä muodossa elämä on tässä hetkessä."

Niin, mutta tämä elämä olisi oikeastaan merkityksetöntä ilman ikuisuutta. Edes rakas ystäväni Friedrich Nietzsche ei näyttänyt löytävän elämälle merkitystä ilman ikuisuutta, niin kitkerästi kuin hän tuonpuoleisuususkontoja elämän arvon riistämisestä syyttikin. Nietzschen ikuisen paluun myytti tarkoittaa tätä: elä niin kuin jokaisella teollasi olisi ikuinen merkitys (koska ilman ajatusta ikuisuudesta on kiusaus ajatella, ettei millään ole oikeastaan mitään merkitystä).

Nietzsche selittää ikuisen paluun myyttinsä lyhyesti Iloisen tieteen luvussa 341, jonka voi lukea (saksaksi) tästä: http://www.nietzschesource.org/#eKGWB/FW-341 (”Dieses Leben, wie du es jetzt lebst und gelebt hast, wirst du noch einmal und noch unzählige Male leben müssen” jne.)

Siis: jotta elämä tässä muodossa tässä hetkessä voisi olla ylipäänsä jonkin arvoista, sillä täytyy olla jossain mielessä, jossain suhteessa, jollain tavalla ikuinen merkitys.

herrens_tiggare kirjoitti:

"Meillä on vain tämä elämä ja sen jälkeisestä emme tiedä. Täs[s]ä muodossa elämä on tässä hetkessä."

Niin, mutta tämä elämä olisi oikeastaan merkityksetöntä ilman ikuisuutta. Edes rakas ystäväni Friedrich Nietzsche ei näyttänyt löytävän elämälle merkitystä ilman ikuisuutta, niin kitkerästi kuin hän tuonpuoleisuususkontoja elämän arvon riistämisestä syyttikin. Nietzschen ikuisen paluun myytti tarkoittaa tätä: elä niin kuin jokaisella teollasi olisi ikuinen merkitys (koska ilman ajatusta ikuisuudesta on kiusaus ajatella, ettei millään ole oikeastaan mitään merkitystä).

Nietzsche selittää ikuisen paluun myyttinsä lyhyesti Iloisen tieteen luvussa 341, jonka voi lukea (saksaksi) tästä: http://www.nietzschesource.org/#eKGWB/FW-341 (”Dieses Leben, wie du es jetzt lebst und gelebt hast, wirst du noch einmal und noch unzählige Male leben müssen” jne.)

Siis: jotta elämä tässä muodossa tässä hetkessä voisi olla ylipäänsä jonkin arvoista, sillä täytyy olla jossain mielessä, jossain suhteessa, jollain tavalla ikuinen merkitys.

Lue lisää

Itselleni merkityksellistä on myös tämä elämä, vaikka en ajattelisi ikuisuusnäkökulmaa. Elämän tarkoitus on elää ja olla vuorovaikutuksessa ja saada siitä vuorovaikutuksesta itselleen tärkeitä asioita. Merkityksellistä on olla osa jotakin suurempaa kokonaisuutta ja voida kokea itsensä tarpeelliseksi siinä kokonaisuudessa.
Elämän merkitys ja tarkoitus ovat asioita, joilla on merkitystä :) tämänkin elämän aikana. Jos ei löydä sitä tarkoitusta, elämä on helposti virran mukana menoa kuin lastu laineilla ilman päämäärää. Vaikka kaikki päättyisi kuolemaan, on elämällä merkitystä.

Eerikatässämoi kirjoitti:

Itselleni merkityksellistä on myös tämä elämä, vaikka en ajattelisi ikuisuusnäkökulmaa. Elämän tarkoitus on elää ja olla vuorovaikutuksessa ja saada siitä vuorovaikutuksesta itselleen tärkeitä asioita. Merkityksellistä on olla osa jotakin suurempaa kokonaisuutta ja voida kokea itsensä tarpeelliseksi siinä kokonaisuudessa.
Elämän merkitys ja tarkoitus ovat asioita, joilla on merkitystä :) tämänkin elämän aikana. Jos ei löydä sitä tarkoitusta, elämä on helposti virran mukana menoa kuin lastu laineilla ilman päämäärää. Vaikka kaikki päättyisi kuolemaan, on elämällä merkitystä.

Lue lisää

Näinpä missään ei tietääkseni kielletä sitä, etteikö matka saisi olla merkityksellinen ja antoisa.

Aloittajalle:

On tietenkin ihan normaalia, että ihminen pohtii joskus kuolemaa tai kuolemaansa. Se kun on kaikilla lopulta edessä. Ehkä kuitenkin kannattaa välillä todellakin tehdä muuta kuin katsella noita videoita jos tunnet, että se alkaa vaikuttamaan negatiivisesti psyykkeeseesi.

Eerikatässämoi kirjoitti:

Itselleni merkityksellistä on myös tämä elämä, vaikka en ajattelisi ikuisuusnäkökulmaa. Elämän tarkoitus on elää ja olla vuorovaikutuksessa ja saada siitä vuorovaikutuksesta itselleen tärkeitä asioita. Merkityksellistä on olla osa jotakin suurempaa kokonaisuutta ja voida kokea itsensä tarpeelliseksi siinä kokonaisuudessa.
Elämän merkitys ja tarkoitus ovat asioita, joilla on merkitystä :) tämänkin elämän aikana. Jos ei löydä sitä tarkoitusta, elämä on helposti virran mukana menoa kuin lastu laineilla ilman päämäärää. Vaikka kaikki päättyisi kuolemaan, on elämällä merkitystä.

Lue lisää

Ei se ole yksilön ikuisuudesta kiinni. Mutta täytyy olla jotain ikuista. Oletetaanpa, että maailmassa olisi yksi ihminen, joka elää ikuisesti. Kaikki muut lakkaisivat olemasta kuolemassa. Siinä tapauksessa kaikkien muiden elämä saisi merkityksensä ja arvonsa tuosta yhdestä ikuisesta ihmisestä.

Eerikatässämoi kirjoitti:

Itselleni merkityksellistä on myös tämä elämä, vaikka en ajattelisi ikuisuusnäkökulmaa. Elämän tarkoitus on elää ja olla vuorovaikutuksessa ja saada siitä vuorovaikutuksesta itselleen tärkeitä asioita. Merkityksellistä on olla osa jotakin suurempaa kokonaisuutta ja voida kokea itsensä tarpeelliseksi siinä kokonaisuudessa.
Elämän merkitys ja tarkoitus ovat asioita, joilla on merkitystä :) tämänkin elämän aikana. Jos ei löydä sitä tarkoitusta, elämä on helposti virran mukana menoa kuin lastu laineilla ilman päämäärää. Vaikka kaikki päättyisi kuolemaan, on elämällä merkitystä.

Lue lisää

Kaikkein hirvittävin on kuitenkin se kristinuskon ajatus, että kaikki minussa on ikuista: että joudun ikuisesti kantamaan tätä sietämätöntä elämän taakkaa kaikkine pikkumaisinekin ahdistuksineen helvetissä.

Pitäisi ikään kuin tislata elämän saastaisesta lietteestä se, mikä siinä kaikesta huolimatta on säilyttämisen arvoista, ja tälle puhtaalle tisleelle antaa ikuisuus. Muu saa mennä. Tätä voisi kutsua taivaaksi, mutta ongelma on siinä, että tuo tisle tuskin olisin "minä", toisin sanoen minä lakkaisin joka tapauksessa olemasta. Johtopäätös on siten tämä: taivas, pelastuminen, paratiisi on minuuden loppumista; helvetti on sitä, että tämä vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

herrens_tiggare kirjoitti:

Kaikkein hirvittävin on kuitenkin se kristinuskon ajatus, että kaikki minussa on ikuista: että joudun ikuisesti kantamaan tätä sietämätöntä elämän taakkaa kaikkine pikkumaisinekin ahdistuksineen helvetissä.

Pitäisi ikään kuin tislata elämän saastaisesta lietteestä se, mikä siinä kaikesta huolimatta on säilyttämisen arvoista, ja tälle puhtaalle tisleelle antaa ikuisuus. Muu saa mennä. Tätä voisi kutsua taivaaksi, mutta ongelma on siinä, että tuo tisle tuskin olisin "minä", toisin sanoen minä lakkaisin joka tapauksessa olemasta. Johtopäätös on siten tämä: taivas, pelastuminen, paratiisi on minuuden loppumista; helvetti on sitä, että tämä vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

Lue lisää

"Kaikkein hirvittävin on kuitenkin se kristinuskon ajatus, että kaikki minussa on ikuista: että joudun ikuisesti kantamaan tätä sietämätöntä elämän taakkaa kaikkine pikkumaisinekin ahdistuksineen helvetissä."

Onko tuo -kaikki minussa on ikuista- kristinuskon ajatus?
En ihan saa kiinni ajatuksistasi.

". Oletetaanpa, että maailmassa olisi yksi ihminen, joka elää ikuisesti. Kaikki muut lakkaisivat olemasta kuolemassa. Siinä tapauksessa kaikkien muiden elämä saisi merkityksensä ja arvonsa tuosta yhdestä ikuisesta ihmisestä."

Tuo ajatus menee aivan yli hilseen. Miksi pitää olla se ikuisuus, että kaikki saisi arvonsa ja merkityksensä? Sitä ajatusta en ymmärrä. Eikö arvo ja merkitys ole tässä ja nyt suhteessa tähän hetkeen ja näihin ihmisiin?

Sain kyllä juuri pyyhkeitä "filosofeeraamisesta" mutta huomaan tekeväni sitä jälleen....😇

Eerikatässämoi kirjoitti:

"Kaikkein hirvittävin on kuitenkin se kristinuskon ajatus, että kaikki minussa on ikuista: että joudun ikuisesti kantamaan tätä sietämätöntä elämän taakkaa kaikkine pikkumaisinekin ahdistuksineen helvetissä."

Onko tuo -kaikki minussa on ikuista- kristinuskon ajatus?
En ihan saa kiinni ajatuksistasi.

". Oletetaanpa, että maailmassa olisi yksi ihminen, joka elää ikuisesti. Kaikki muut lakkaisivat olemasta kuolemassa. Siinä tapauksessa kaikkien muiden elämä saisi merkityksensä ja arvonsa tuosta yhdestä ikuisesta ihmisestä."

Tuo ajatus menee aivan yli hilseen. Miksi pitää olla se ikuisuus, että kaikki saisi arvonsa ja merkityksensä? Sitä ajatusta en ymmärrä. Eikö arvo ja merkitys ole tässä ja nyt suhteessa tähän hetkeen ja näihin ihmisiin?

Lue lisää

Ajattele, jos sinusta riippuisi, millainen jonkun ihmisen ikuisuudesta tulee. Jos teet sitä-ja-tätä, hän kärsii ikuisesti; mutta jos teet tätä-ja-tuota, hän on ikuisesti onnellinen.

Jos epäonnistut, kaikki on ikuisesti menetetty.

Ajattele, jos sinusta riippuisi, millainen jonkun ihmisen seuraavasta vuosituhannesta tulee. Jos teet sitä-ja-tätä, hän kärsii tuhat vuotta, mutta sen jälkeen hän kuolee ja lakkaa olemasta; mutta jos teet tätä-ja-tuota, hän on tuhat vuotta onnellinen, mutta sen hän jälkeen kuolee ja lakkaa olemasta.

Vaikka tuhat vuotta on pitkä aika, voit silti aina lohduttautua ajattelemalla näin: "Jos minä nyt epäonnistun, niin että hän minun takiani kärsii seuraavat tuhat vuotta, niin onhan se hirveätä, mutta kuitenkin: pääseehän hän lopulta kärsimyksestään, nimittäin tuhannen vuoden päästä; vaikka minä nyt epäonnistuisinkin, ei sentään kaikkea olisi ikuisesti menetetty, eikä minun teoillani siis loppujen lopuksi ole kovin suurta merkitystä."

Tuon Nietzschen Iloisen tieteen luvun 341 otsikko on "Das grösste Schwergewicht" eli "Suurin paino". Se paino on ikuisuuden paino.

herrens_tiggare kirjoitti:

Ajattele, jos sinusta riippuisi, millainen jonkun ihmisen ikuisuudesta tulee. Jos teet sitä-ja-tätä, hän kärsii ikuisesti; mutta jos teet tätä-ja-tuota, hän on ikuisesti onnellinen.

Jos epäonnistut, kaikki on ikuisesti menetetty.

Ajattele, jos sinusta riippuisi, millainen jonkun ihmisen seuraavasta vuosituhannesta tulee. Jos teet sitä-ja-tätä, hän kärsii tuhat vuotta, mutta sen jälkeen hän kuolee ja lakkaa olemasta; mutta jos teet tätä-ja-tuota, hän on tuhat vuotta onnellinen, mutta sen hän jälkeen kuolee ja lakkaa olemasta.

Vaikka tuhat vuotta on pitkä aika, voit silti aina lohduttautua ajattelemalla näin: "Jos minä nyt epäonnistun, niin että hän minun takiani kärsii seuraavat tuhat vuotta, niin onhan se hirveätä, mutta kuitenkin: pääseehän hän lopulta kärsimyksestään, nimittäin tuhannen vuoden päästä; vaikka minä nyt epäonnistuisinkin, ei sentään kaikkea olisi ikuisesti menetetty, eikä minun teoillani siis loppujen lopuksi ole kovin suurta merkitystä."

Tuon Nietzschen Iloisen tieteen luvun 341 otsikko on "Das grösste Schwergewicht" eli "Suurin paino". Se paino on ikuisuuden paino.

Lue lisää

Siis jopa "Antikristus" Nietzsche tavallaan haki elämälle merkityksen ikuisuudesta. Minusta se jos mikä on väkevä todistus ikuisuuden tarpeellisuuden puolesta.

Eerikatässämoi kirjoitti:

"Kaikkein hirvittävin on kuitenkin se kristinuskon ajatus, että kaikki minussa on ikuista: että joudun ikuisesti kantamaan tätä sietämätöntä elämän taakkaa kaikkine pikkumaisinekin ahdistuksineen helvetissä."

Onko tuo -kaikki minussa on ikuista- kristinuskon ajatus?
En ihan saa kiinni ajatuksistasi.

". Oletetaanpa, että maailmassa olisi yksi ihminen, joka elää ikuisesti. Kaikki muut lakkaisivat olemasta kuolemassa. Siinä tapauksessa kaikkien muiden elämä saisi merkityksensä ja arvonsa tuosta yhdestä ikuisesta ihmisestä."

Tuo ajatus menee aivan yli hilseen. Miksi pitää olla se ikuisuus, että kaikki saisi arvonsa ja merkityksensä? Sitä ajatusta en ymmärrä. Eikö arvo ja merkitys ole tässä ja nyt suhteessa tähän hetkeen ja näihin ihmisiin?

Lue lisää

"Onko tuo -kaikki minussa on ikuista- kristinuskon ajatus?
En ihan saa kiinni ajatuksistasi."

Se taitaa olla käsitykseni helvetistä. Helvetti on sitä, että kaikki minussa on ikuista.

herrens_tiggare kirjoitti:

"Onko tuo -kaikki minussa on ikuista- kristinuskon ajatus?
En ihan saa kiinni ajatuksistasi."

Se taitaa olla käsitykseni helvetistä. Helvetti on sitä, että kaikki minussa on ikuista.

Lue lisää

Minusta tämä on ihan johdonmukaisesti kristinuskon ajatus. Pelastuminen on pelastumista synnistä ja synnin seurauksista, siis kaikesta pahasta eli pääasiassa minusta itsestäni. Helvetti on tämän vastakohta: sitä, että minä en pääse synnistä ja sen seurauksista eli pääasiassa minusta itsestäni. Jos ajattelen pelastuksen Kristuksen kaltaisuudeksi, silloin minun pelastukseni on sitä, että Kristus ikään kuin korvaa minut. Ok. Mutta kysymys jää: kuka minä sitten olen? Onko minua sitten enää olemassakaan, kun minusta on otettu pois kaikki paha, synti, kaikki iljettävä?

herrens_tiggare kirjoitti:

Tuntuuko sinusta koskaan ohimenevästi siltä, että haluaisit ottaa asian omiin käsiisi eli suomeksi sanottuna tappaa itsesi (vaikka et vakavasti sitä miettisikään)? En ole vielä sairastunut (ajan kysymyshän se vain on, ellen sitten kuole tapaturmaisesti tai väkivaltaisesti sitä ennen) enkä siis tiedä kuolevani lähitulevaisuudessa, mutta mietin omatoimista kuolemaa vaihtoehtona osaltaan siksi, että en halua antaa valtaa kuolemalle. Minä haluan vallita kuolemaa.

Kun luin nimimerkin ElämäOnKuolemista kirjoitukset tästä ketjusta, tuli mieleen: ei kiitos, tahdon kuolla niin kuin elän: yksin. Haluan kuolla omilla ehdoillani, jossain hiljaisessa paikassa, valitsemallani hetkellä, enkä varsinkaan halua uteliaita mulkoilevia silmiä ympärilleni. Mutta nämä asiat tuskin toteutuvat, ellen hoida kuolemaani omatoimisesti.

(Suoraan sanottuna: nimimerkin ElämäOnKuolemista kirjoitukset tuntuvat jotenkin hävyttömiltä, melkein kuin joku olisi salaa katsellut jotakuta masturboimassa ja sitten kertoisi näkemästään toisille. Voisi melkein sanoa: tahdon kuolla niin kuin masturboin.)

En myöskään luota siihen, että minun sukupolveni ihmiset saavat vanhuudessaan Suomessa hyvää terveydenhoitoa. Itse asiassa olen jo pitkään ollut siinä ymmärryksessä, että julkinen terveydenhoito on Suomessa lakkautettu rahanpuutteen takia (sillä niin kauan kuin voin muistaa, on puhuttu, että ei ole varaa, maksaa liikaa, ei meillä ole tällaiseen varaa), ja hämmästyn joka kerta, kun kuulen, että joku on saanut hoitoa. En siis välittäisi elää vanhaksi eli joutua heitteille (eutanasia olisi kiva, ja oikeastaan pidänkin ihan mahdollisena, että eutanasia ennen pitkää osittain korvaa vanhusten terveydenhoidon: kenties jo minun sukupolveni saa nauttia tätä autuutta).

Lue lisää

Tuo potilas itse pyysi: "Hoitaja, olkaa tässä vieressä loppuun asti" ja itse tahtoi, että pidän hänen kädestään kiinni. Hän oli siis kiitollinen. Tällainen tilanne hoitotyössä on harvinainen. Yleensä potilaat kuolevat yksin, löytyvät kuolleina sängystä. Harvemmin hoitaja osuu näkemään juuri kuolinhetken, mutta tämäkin on varsin tavallista.

Itsekin haluaisin kuolla yksin, rauhassa, mieluiten omassa kodissani, omassa sängyssäni. Me olemme erilaisia.

Hoitaja ei ole "utelias ja tirkistele" mitään, vaan hoitotyöhön kuuluu tämäkin, potilaan tilan seuranta ja siitä suullinen ja kirjallinen raportoiminen. Tällainen tirkistely siis suorastaan kuuluu hoitajan velvollisuuksiin, jos nähdään, että potilaan tila huononee silmissä, laki ja sairaanhoito vaativat, että potilaan lähellä ollaan. Byrokratia vaatii jopa jotakuinkin tarkat kellonajat kuolinhetkestä. Koska kuollut alkaa nopeasti jäykistyä, hoitajan on myös oltava heti valmiina oikomaan hänet suoraksi, sitomaan kasvot, sulkemaan silmät, ym. jotta vainajan ulkonäkö on luonnollinen ennenkuin ruumis jäykistyy kovaksi kuin mallinukke. Tässä ollaan kohteliaita omaisia kohtaan.

Tätä me näemme ja teemme "päivittäin", myös tämä on hoitajien työtä.

Hävyttömästi vastaan rehellisesti aloittajan kysymykseen, siten kuin asiat ovat. Jos ihminen kysyy mitä kuollessa tapahtuu, vastaan. Ei tämä ole kivaa katseltavaa, etenkään vielä herkälle nuorelle hoitajallekaan, esim. ottaa vainaja syliään vasten kun häntä käännellään, lakanoitaan vaihdetaan paperilakanoihin, puetaan paperivaatteeseen, mutta hänen on pysyttävä tyynenä ja ammattimaisena.
.

HävytönExHoitaja kirjoitti:

Tuo potilas itse pyysi: "Hoitaja, olkaa tässä vieressä loppuun asti" ja itse tahtoi, että pidän hänen kädestään kiinni. Hän oli siis kiitollinen. Tällainen tilanne hoitotyössä on harvinainen. Yleensä potilaat kuolevat yksin, löytyvät kuolleina sängystä. Harvemmin hoitaja osuu näkemään juuri kuolinhetken, mutta tämäkin on varsin tavallista.

Itsekin haluaisin kuolla yksin, rauhassa, mieluiten omassa kodissani, omassa sängyssäni. Me olemme erilaisia.

Hoitaja ei ole "utelias ja tirkistele" mitään, vaan hoitotyöhön kuuluu tämäkin, potilaan tilan seuranta ja siitä suullinen ja kirjallinen raportoiminen. Tällainen tirkistely siis suorastaan kuuluu hoitajan velvollisuuksiin, jos nähdään, että potilaan tila huononee silmissä, laki ja sairaanhoito vaativat, että potilaan lähellä ollaan. Byrokratia vaatii jopa jotakuinkin tarkat kellonajat kuolinhetkestä. Koska kuollut alkaa nopeasti jäykistyä, hoitajan on myös oltava heti valmiina oikomaan hänet suoraksi, sitomaan kasvot, sulkemaan silmät, ym. jotta vainajan ulkonäkö on luonnollinen ennenkuin ruumis jäykistyy kovaksi kuin mallinukke. Tässä ollaan kohteliaita omaisia kohtaan.

Tätä me näemme ja teemme "päivittäin", myös tämä on hoitajien työtä.

Hävyttömästi vastaan rehellisesti aloittajan kysymykseen, siten kuin asiat ovat. Jos ihminen kysyy mitä kuollessa tapahtuu, vastaan. Ei tämä ole kivaa katseltavaa, etenkään vielä herkälle nuorelle hoitajallekaan, esim. ottaa vainaja syliään vasten kun häntä käännellään, lakanoitaan vaihdetaan paperilakanoihin, puetaan paperivaatteeseen, mutta hänen on pysyttävä tyynenä ja ammattimaisena.
.

Lue lisää

Ei sitä kommenttia ollut tarkoitettu sinänsä moitteeksi eikä varsinkaan hoitotyön moitteeksi. Minulle vain tuli noista kuolinhetkien kuvauksista sellainen tunne, että siinä jaetaan jotain intiimiä, joka ei välttämättä kuulu muille. Mutta ei siinä mitään. Mielenkiinnolla luin kommenttisi. Jos kehtaisin, kysyisin sinulta kuolevien potilaidesi mahdollisista kuolinvuodenäyistä ja kuolemanrajakokemuksista. Sen alan kirjallisuutta olen kiinnostuksella lukenut.

herrens_tiggare kirjoitti:

Minusta tämä on ihan johdonmukaisesti kristinuskon ajatus. Pelastuminen on pelastumista synnistä ja synnin seurauksista, siis kaikesta pahasta eli pääasiassa minusta itsestäni. Helvetti on tämän vastakohta: sitä, että minä en pääse synnistä ja sen seurauksista eli pääasiassa minusta itsestäni. Jos ajattelen pelastuksen Kristuksen kaltaisuudeksi, silloin minun pelastukseni on sitä, että Kristus ikään kuin korvaa minut. Ok. Mutta kysymys jää: kuka minä sitten olen? Onko minua sitten enää olemassakaan, kun minusta on otettu pois kaikki paha, synti, kaikki iljettävä?

Lue lisää

"Ajattele, jos sinusta riippuisi, millainen jonkun ihmisen ikuisuudesta tulee. Jos teet sitä-ja-tätä, hän kärsii ikuisesti; mutta jos teet tätä-ja-tuota, hän on ikuisesti onnellinen."

Jos se minusta riippuisi, se olisi kamala ajatus, mutta eihän se riipu minusta. Taidamme katsoa asiaa aivan eri vinkkeleistä.
Minulle kristinuskon sanoma ei ole pelastumista minusta vaan tulemista minuksi. Vaikka se ei tämän elämän aikana onnistukaan, on tämä elämä kuitenkin kasvamista siihen suuntaan, mikä minä olen. Kristuksen kuvan kaltaisuuteen, mutta ei Kristukseksi. Kun minun ihmiskuvani lähtee siitä, että meissä on se Jumalan kuva, ei se koskaan häviä minnekään. Vaikka se paha ja synti ja langennut luonto lähtee, jää Jumalan kuva ja ymmärrän, että meidät on yksilöiksi luotu. Ikuisuudessakin olemme yksilöitä, emme joku massa.

Eerikatässämoi kirjoitti:

"Ajattele, jos sinusta riippuisi, millainen jonkun ihmisen ikuisuudesta tulee. Jos teet sitä-ja-tätä, hän kärsii ikuisesti; mutta jos teet tätä-ja-tuota, hän on ikuisesti onnellinen."

Jos se minusta riippuisi, se olisi kamala ajatus, mutta eihän se riipu minusta. Taidamme katsoa asiaa aivan eri vinkkeleistä.
Minulle kristinuskon sanoma ei ole pelastumista minusta vaan tulemista minuksi. Vaikka se ei tämän elämän aikana onnistukaan, on tämä elämä kuitenkin kasvamista siihen suuntaan, mikä minä olen. Kristuksen kuvan kaltaisuuteen, mutta ei Kristukseksi. Kun minun ihmiskuvani lähtee siitä, että meissä on se Jumalan kuva, ei se koskaan häviä minnekään. Vaikka se paha ja synti ja langennut luonto lähtee, jää Jumalan kuva ja ymmärrän, että meidät on yksilöiksi luotu. Ikuisuudessakin olemme yksilöitä, emme joku massa.

Lue lisää

"Miksi pitää olla se ikuisuus, että kaikki saisi arvonsa ja merkityksensä? Sitä ajatusta en ymmärrä."

Näin kirjoitit ja kysyit. Yritin selittää, mitä tarkoitin sillä, että merkitys edellyttää ikuisuutta.

"Jos se minusta riippuisi, se olisi kamala ajatus, mutta eihän se riipu minusta."

Tämä asiahan tietysti riippuu teologiasta. Kelpo kalvinistit ovat vapaita siitä murheesta, mutta synergistit ovat pulassa. Jälkimmäiset joutuvat epäilemättä kaikki helvettiin, koska epäilemättä kukaan heistä ei ole elänyt täydellistä elämää niin, ettei ole omalla vapaalla toiminnallaan myötävaikuttanut muiden ihmisten helvettiin joutumiseen, vaikkapa vain yhden ainoan ihmisen ja vaikkapa vain aivan mitättömissä määrin, ja epäilemättä ihminen ansaitsee helvetin, jos hänen takiaan joku muu on joutunut piirunkaan verran lähemmäs helvettiä. Vai mitä?

Eerikatässämoi kirjoitti:

"Ajattele, jos sinusta riippuisi, millainen jonkun ihmisen ikuisuudesta tulee. Jos teet sitä-ja-tätä, hän kärsii ikuisesti; mutta jos teet tätä-ja-tuota, hän on ikuisesti onnellinen."

Jos se minusta riippuisi, se olisi kamala ajatus, mutta eihän se riipu minusta. Taidamme katsoa asiaa aivan eri vinkkeleistä.
Minulle kristinuskon sanoma ei ole pelastumista minusta vaan tulemista minuksi. Vaikka se ei tämän elämän aikana onnistukaan, on tämä elämä kuitenkin kasvamista siihen suuntaan, mikä minä olen. Kristuksen kuvan kaltaisuuteen, mutta ei Kristukseksi. Kun minun ihmiskuvani lähtee siitä, että meissä on se Jumalan kuva, ei se koskaan häviä minnekään. Vaikka se paha ja synti ja langennut luonto lähtee, jää Jumalan kuva ja ymmärrän, että meidät on yksilöiksi luotu. Ikuisuudessakin olemme yksilöitä, emme joku massa.

Lue lisää

Ajattele nyt, millaiset panokset tässä synergistien pelissä on. Joku synergisti esimerkiksi kirjoittaa tälle palstalle helvetinkatkuista vihaista tekstiä, pahimmassa tapauksessa jankuttaa jankuttamasta päästyäänkin mistäpä muustakaan kuin homoista, homoilusta, homoudesta, homoseksuaalisuudesta, homostelusta sekä varsinkin homottamisesta, homotuksesta ja homosaatiosta. Vähempikin riittää karkottamaan kristinuskoa varovaisesti tunnustelevan ateistinsielun. Ja niin tämä homopuhesynergisti aivan tietämättään ja ihan vahingossa typerillä kirjoituksillaan myötävaikutti siihen, että joku kituu ikuisesti helvetissä. Jos ihminen pystyy elämään tämä ajatus rinnassaan, hänen täytyy olla sydämetön, sillä tämä ajatus ja sydän eivät mahdu samaan rintaan.

herrens_tiggare kirjoitti:

Ajattele nyt, millaiset panokset tässä synergistien pelissä on. Joku synergisti esimerkiksi kirjoittaa tälle palstalle helvetinkatkuista vihaista tekstiä, pahimmassa tapauksessa jankuttaa jankuttamasta päästyäänkin mistäpä muustakaan kuin homoista, homoilusta, homoudesta, homoseksuaalisuudesta, homostelusta sekä varsinkin homottamisesta, homotuksesta ja homosaatiosta. Vähempikin riittää karkottamaan kristinuskoa varovaisesti tunnustelevan ateistinsielun. Ja niin tämä homopuhesynergisti aivan tietämättään ja ihan vahingossa typerillä kirjoituksillaan myötävaikutti siihen, että joku kituu ikuisesti helvetissä. Jos ihminen pystyy elämään tämä ajatus rinnassaan, hänen täytyy olla sydämetön, sillä tämä ajatus ja sydän eivät mahdu samaan rintaan.

Lue lisää

Se on se ikuisuuden paino, joka likistää hänen sydäntään, jos hänellä sydän on.

herrens_tiggare kirjoitti:

Ei sitä kommenttia ollut tarkoitettu sinänsä moitteeksi eikä varsinkaan hoitotyön moitteeksi. Minulle vain tuli noista kuolinhetkien kuvauksista sellainen tunne, että siinä jaetaan jotain intiimiä, joka ei välttämättä kuulu muille. Mutta ei siinä mitään. Mielenkiinnolla luin kommenttisi. Jos kehtaisin, kysyisin sinulta kuolevien potilaidesi mahdollisista kuolinvuodenäyistä ja kuolemanrajakokemuksista. Sen alan kirjallisuutta olen kiinnostuksella lukenut.

Lue lisää

Hmmm. Itselläni on ollut muutamia kuolemanrajakokemuksia, johtuen mm. heikosta terveydestäni, mutta ne eivät nyt ole sellaisia asioita, joita kannattaisi yrittää tarjota tähän. En nyt juuri muista kuin pari sairaalan kuoleviin liittyvää kuolemanraja-kertomusta.

Kuulin aikoinaan kertomuksen muist. yöhoitajasta, joka yksin kansliassa ihmetteli kun muuassa potilashuoneessa alkoi soida kello ja hän ihmetteli, että onko joku sekava potilas mennyt sinne harhailemaan, sillä huoneessa ei ollut kuin pari heikkokuntoista potilasta, joista tuskin kumpikaan kykeni hälyttämään kellolla. Kun hoitaja avasi potilashuoneen oven, hän näki toisen potilaan sängynvierellä istumassa valkean enkelin ja samalla hän näki enkelin kohoavan ja katoavan potilashuoneen ikkunan läpi ulos ja potilas itse makasi vuoteella kuolleena.

Kuulin tämän kertomuksen joskus, ehkä 1970-luvun lopulla, enkä tiedä milloin aiemmin tämä oli tapahtunut.
.

herrens_tiggare kirjoitti:

Ajattele nyt, millaiset panokset tässä synergistien pelissä on. Joku synergisti esimerkiksi kirjoittaa tälle palstalle helvetinkatkuista vihaista tekstiä, pahimmassa tapauksessa jankuttaa jankuttamasta päästyäänkin mistäpä muustakaan kuin homoista, homoilusta, homoudesta, homoseksuaalisuudesta, homostelusta sekä varsinkin homottamisesta, homotuksesta ja homosaatiosta. Vähempikin riittää karkottamaan kristinuskoa varovaisesti tunnustelevan ateistinsielun. Ja niin tämä homopuhesynergisti aivan tietämättään ja ihan vahingossa typerillä kirjoituksillaan myötävaikutti siihen, että joku kituu ikuisesti helvetissä. Jos ihminen pystyy elämään tämä ajatus rinnassaan, hänen täytyy olla sydämetön, sillä tämä ajatus ja sydän eivät mahdu samaan rintaan.

Lue lisää

Minä lähdenkin ajatuksesta, että Ramattu on se lähde, josta ammennetaan, ei jokin ryhmä tai kirkkokunta tai muu sen kaltainen. Vaikka kuuluu johonkin porukkaan, on aina tärkeää se, että on henkilökohtainen usko ja henkilökohtainen suhde Jumalan sanaan. Siksi en oikein osaa ajatella niin, että tuo tai tämä ryhmä sitä tai tätä. Uskon asioissa ainakaan , koska minun käsitykseni mukaan jokainen vastaa itsestään. On ihan varmaa sekin, että oemme taitamattomia ja emme aina ymmärrä karkoittavamme pois niitä, jotka janoavat sanaa, koska olemme kovasydämisiä. Turhaan ei Raamattu varoita siitä.
Vastaamme kerran kaikesta siitä mitä olemme tehneet ja jättäneet tekemättä lähimmäiselle. Jokainen omalla kohdallaan vastaa siitä.

Eerikatässämoi kirjoitti:

Minä lähdenkin ajatuksesta, että Ramattu on se lähde, josta ammennetaan, ei jokin ryhmä tai kirkkokunta tai muu sen kaltainen. Vaikka kuuluu johonkin porukkaan, on aina tärkeää se, että on henkilökohtainen usko ja henkilökohtainen suhde Jumalan sanaan. Siksi en oikein osaa ajatella niin, että tuo tai tämä ryhmä sitä tai tätä. Uskon asioissa ainakaan , koska minun käsitykseni mukaan jokainen vastaa itsestään. On ihan varmaa sekin, että oemme taitamattomia ja emme aina ymmärrä karkoittavamme pois niitä, jotka janoavat sanaa, koska olemme kovasydämisiä. Turhaan ei Raamattu varoita siitä.
Vastaamme kerran kaikesta siitä mitä olemme tehneet ja jättäneet tekemättä lähimmäiselle. Jokainen omalla kohdallaan vastaa siitä.

Lue lisää

Niinpä. Jos me olemme vastuussa ja jos helvetti on olemassa, siinä tapauksessa minä voin hyvinkin olla osavastuussa siitä, että joku kituu helvetissä ikuisesti. Ja tämä ajatus jo riittää viemään taivaan minultakin. En ole kuin kirkkoisä Tertullianus, joka kertoi, miten hän aikoo nauraa ja riemuita saadessaan nähdä maan mahtavat helvetissä voihkimassa.

herrens_tiggare kirjoitti:

Niinpä. Jos me olemme vastuussa ja jos helvetti on olemassa, siinä tapauksessa minä voin hyvinkin olla osavastuussa siitä, että joku kituu helvetissä ikuisesti. Ja tämä ajatus jo riittää viemään taivaan minultakin. En ole kuin kirkkoisä Tertullianus, joka kertoi, miten hän aikoo nauraa ja riemuita saadessaan nähdä maan mahtavat helvetissä voihkimassa.

Lue lisää

" En ole kuin kirkkoisä Tertullianus, joka kertoi, miten hän aikoo nauraa ja riemuita saadessaan nähdä maan mahtavat helvetissä voihkimassa."

No sinä oletkin tuota parasta aaa-luokkaa! Et ollenkaan niinkuin nuo muut.

Eerikatässämoi kirjoitti:

Minä lähdenkin ajatuksesta, että Ramattu on se lähde, josta ammennetaan, ei jokin ryhmä tai kirkkokunta tai muu sen kaltainen. Vaikka kuuluu johonkin porukkaan, on aina tärkeää se, että on henkilökohtainen usko ja henkilökohtainen suhde Jumalan sanaan. Siksi en oikein osaa ajatella niin, että tuo tai tämä ryhmä sitä tai tätä. Uskon asioissa ainakaan , koska minun käsitykseni mukaan jokainen vastaa itsestään. On ihan varmaa sekin, että oemme taitamattomia ja emme aina ymmärrä karkoittavamme pois niitä, jotka janoavat sanaa, koska olemme kovasydämisiä. Turhaan ei Raamattu varoita siitä.
Vastaamme kerran kaikesta siitä mitä olemme tehneet ja jättäneet tekemättä lähimmäiselle. Jokainen omalla kohdallaan vastaa siitä.

Lue lisää

"Minä lähdenkin ajatuksesta, että Ramattu on se lähde, josta ammennetaan, ei jokin ryhmä tai kirkkokunta tai muu sen kaltainen."

No et kyllä kokonaan lähde tuosta ajatuksesta!

herrens_tiggare kirjoitti:

Niinpä. Jos me olemme vastuussa ja jos helvetti on olemassa, siinä tapauksessa minä voin hyvinkin olla osavastuussa siitä, että joku kituu helvetissä ikuisesti. Ja tämä ajatus jo riittää viemään taivaan minultakin. En ole kuin kirkkoisä Tertullianus, joka kertoi, miten hän aikoo nauraa ja riemuita saadessaan nähdä maan mahtavat helvetissä voihkimassa.

Lue lisää

Tähän sitten tulee se armo ja oivallus siitä, että me emme ole täydellisiä. Ja sen anteeksi antaminen itselle on aika iso juttu. Kun tekee parhaansa, se riittää. Tietysti me olemme vastuussa tekemisistämme, mutta on syytä muistaa, ettemme ole täydellisisä ja turvata armoon ja luottaa, että Jumala kyllä kykenee korjaamaan sen, minkä me rikomme.
Taivas ei ole paikka ,jossa ikuisesti muistelemme syyllisyyttämme siitä tai tästä asiasta, mikä taivas se olisi.?

Eerikatässämoi kirjoitti:

Tähän sitten tulee se armo ja oivallus siitä, että me emme ole täydellisiä. Ja sen anteeksi antaminen itselle on aika iso juttu. Kun tekee parhaansa, se riittää. Tietysti me olemme vastuussa tekemisistämme, mutta on syytä muistaa, ettemme ole täydellisisä ja turvata armoon ja luottaa, että Jumala kyllä kykenee korjaamaan sen, minkä me rikomme.
Taivas ei ole paikka ,jossa ikuisesti muistelemme syyllisyyttämme siitä tai tästä asiasta, mikä taivas se olisi.?

Lue lisää

Jos minulla on taivaassa muisti ja muistot, miten voisin olla muistelematta? Jos taas minulla ei taivaassa ole muistoja tästä elämästä, niin kuka minä sitten olen siellä? Jos pääni tyhjennettäisiin kaikista muistoistani, lakkaisin olemasta minä. Tämä juuri liittyy siihen, että tästä elämästä pitäisi tislata se hyvä, mitä tässä kaikesta huolimatta on (ja on paljonkin), ja sille antaa ikuisuus. Mutta siinä on minun pelastumiseni kannalta se ongelma, että minä tuskin olen mukana tuossa ikuisessa tisleessä, koska jos minusta otetaan pois kaikki synti ja paha, ja myös kaikki tuska ja ahdistus, niin juuri mitään ei jää jäljelle.

herrens_tiggare kirjoitti:

Jos minulla on taivaassa muisti ja muistot, miten voisin olla muistelematta? Jos taas minulla ei taivaassa ole muistoja tästä elämästä, niin kuka minä sitten olen siellä? Jos pääni tyhjennettäisiin kaikista muistoistani, lakkaisin olemasta minä. Tämä juuri liittyy siihen, että tästä elämästä pitäisi tislata se hyvä, mitä tässä kaikesta huolimatta on (ja on paljonkin), ja sille antaa ikuisuus. Mutta siinä on minun pelastumiseni kannalta se ongelma, että minä tuskin olen mukana tuossa ikuisessa tisleessä, koska jos minusta otetaan pois kaikki synti ja paha, ja myös kaikki tuska ja ahdistus, niin juuri mitään ei jää jäljelle.

Lue lisää

". Mutta siinä on minun pelastumiseni kannalta se ongelma, että minä tuskin olen mukana tuossa ikuisessa tisleessä, koska jos minusta otetaan pois kaikki synti ja paha, ja myös kaikki tuska ja ahdistus, niin juuri mitään ei jää jäljelle."

Tuo ajatus ettei juuri mitään jää jäljelle,jos synti ja paha riisutaan pois, on minulle vieras.Itse ajattelen juuri niin päin, että kun se synti ja paha riisutaan pois, jää se ,mikä minä olen.
Taivaassa ei voi olla sellaista kuin on tässä ajassa. meillä ei voi olla muistoja siinä mielessä kuin nyt muistot ajattelemme. Näin olen itse ymmärtänyt, koska jos olisi, ei se olisi taivas, jossa iloitaan ja jossa ei enää ole kyyneleitä. Jotain muuta se on kuin mitä me voimme käsittää.
Tuska ja ahdistus ovat asioita, jotka kuuluvat elämään. Ne ovat asioita, joita emme voi karistaa pois tässä ajassa.
En nyt tiedä millaista tuskaa ja ahdistusta tarkoitat, mutta tuskan ja ahdistuksen kautta voi oppia jotain uuttaa itsestään ja toisista.

Eerikatässämoi kirjoitti:

". Mutta siinä on minun pelastumiseni kannalta se ongelma, että minä tuskin olen mukana tuossa ikuisessa tisleessä, koska jos minusta otetaan pois kaikki synti ja paha, ja myös kaikki tuska ja ahdistus, niin juuri mitään ei jää jäljelle."

Tuo ajatus ettei juuri mitään jää jäljelle,jos synti ja paha riisutaan pois, on minulle vieras.Itse ajattelen juuri niin päin, että kun se synti ja paha riisutaan pois, jää se ,mikä minä olen.
Taivaassa ei voi olla sellaista kuin on tässä ajassa. meillä ei voi olla muistoja siinä mielessä kuin nyt muistot ajattelemme. Näin olen itse ymmärtänyt, koska jos olisi, ei se olisi taivas, jossa iloitaan ja jossa ei enää ole kyyneleitä. Jotain muuta se on kuin mitä me voimme käsittää.
Tuska ja ahdistus ovat asioita, jotka kuuluvat elämään. Ne ovat asioita, joita emme voi karistaa pois tässä ajassa.
En nyt tiedä millaista tuskaa ja ahdistusta tarkoitat, mutta tuskan ja ahdistuksen kautta voi oppia jotain uuttaa itsestään ja toisista.

Lue lisää

"Tuo ajatus ettei juuri mitään jää jäljelle,jos synti ja paha riisutaan pois, on minulle vieras.Itse ajattelen juuri niin päin, että kun se synti ja paha riisutaan pois, jää se ,mikä minä olen."

Olet siis mystikko etkä mikään kristitty. On väärin ja valheellista, että pyrit täällä leikkimään uskovaista kristittyä, mutta kuitenkin suvaitset kaikenlaisia syntejä ihmisissä etkä tippaakaan välitä heidän iankaikkisuudestaan ja pelastuksestaan muuta kuin sanoilla leikkien.

ÄläValehtele kirjoitti:

"Tuo ajatus ettei juuri mitään jää jäljelle,jos synti ja paha riisutaan pois, on minulle vieras.Itse ajattelen juuri niin päin, että kun se synti ja paha riisutaan pois, jää se ,mikä minä olen."

Olet siis mystikko etkä mikään kristitty. On väärin ja valheellista, että pyrit täällä leikkimään uskovaista kristittyä, mutta kuitenkin suvaitset kaikenlaisia syntejä ihmisissä etkä tippaakaan välitä heidän iankaikkisuudestaan ja pelastuksestaan muuta kuin sanoilla leikkien.

Lue lisää

Äläpäs viitsi taas "tietää" mistä minä välitän ja mistä en. Ja mielelläni pidätän itselläni oikeuden myös tietää mitä syntejä hyväksyn ja mitä en.
Voit määritellä minut miten haluat, mutta haluaisin kuitenkin yksinoikeuden ajatuksiini ja käsityksiini.

Eerikatässämoi kirjoitti:

". Mutta siinä on minun pelastumiseni kannalta se ongelma, että minä tuskin olen mukana tuossa ikuisessa tisleessä, koska jos minusta otetaan pois kaikki synti ja paha, ja myös kaikki tuska ja ahdistus, niin juuri mitään ei jää jäljelle."

Tuo ajatus ettei juuri mitään jää jäljelle,jos synti ja paha riisutaan pois, on minulle vieras.Itse ajattelen juuri niin päin, että kun se synti ja paha riisutaan pois, jää se ,mikä minä olen.
Taivaassa ei voi olla sellaista kuin on tässä ajassa. meillä ei voi olla muistoja siinä mielessä kuin nyt muistot ajattelemme. Näin olen itse ymmärtänyt, koska jos olisi, ei se olisi taivas, jossa iloitaan ja jossa ei enää ole kyyneleitä. Jotain muuta se on kuin mitä me voimme käsittää.
Tuska ja ahdistus ovat asioita, jotka kuuluvat elämään. Ne ovat asioita, joita emme voi karistaa pois tässä ajassa.
En nyt tiedä millaista tuskaa ja ahdistusta tarkoitat, mutta tuskan ja ahdistuksen kautta voi oppia jotain uuttaa itsestään ja toisista.

Lue lisää

En toki kuvittelekaan tietäväni saati ymmärtäväni tuonpuoleisesta tai taivaasta mitään. Epäilemättä kaiken täytyy loppua hyvyyteen, jos kaikki on alkanut hyvyydestä. Alku hyvin, loppu hyvin. Ei minulla viime kädessä muuta uskoa ole kuin se, että kaiken takana on kaikesta huolimatta ääretön ja mittaamaton hyvyys, joka on ilmestynyt äärellisesti ja mitattavasti Kristuksessa. Jos tähän pystyy luottamaan, kaikki muu seuraa siitä.

herrens_tiggare kirjoitti:

En toki kuvittelekaan tietäväni saati ymmärtäväni tuonpuoleisesta tai taivaasta mitään. Epäilemättä kaiken täytyy loppua hyvyyteen, jos kaikki on alkanut hyvyydestä. Alku hyvin, loppu hyvin. Ei minulla viime kädessä muuta uskoa ole kuin se, että kaiken takana on kaikesta huolimatta ääretön ja mittaamaton hyvyys, joka on ilmestynyt äärellisesti ja mitattavasti Kristuksessa. Jos tähän pystyy luottamaan, kaikki muu seuraa siitä.

Lue lisää

" Ei minulla viime kädessä muuta uskoa ole kuin se, että kaiken takana on kaikesta huolimatta ääretön ja mittaamaton hyvyys, joka on ilmestynyt äärellisesti ja mitattavasti Kristuksessa. Jos tähän pystyy luottamaan, kaikki muu seuraa siitä."

--Olipa hienosti sanottu.

Eerikatässämoi kirjoitti:

". Mutta siinä on minun pelastumiseni kannalta se ongelma, että minä tuskin olen mukana tuossa ikuisessa tisleessä, koska jos minusta otetaan pois kaikki synti ja paha, ja myös kaikki tuska ja ahdistus, niin juuri mitään ei jää jäljelle."

Tuo ajatus ettei juuri mitään jää jäljelle,jos synti ja paha riisutaan pois, on minulle vieras.Itse ajattelen juuri niin päin, että kun se synti ja paha riisutaan pois, jää se ,mikä minä olen.
Taivaassa ei voi olla sellaista kuin on tässä ajassa. meillä ei voi olla muistoja siinä mielessä kuin nyt muistot ajattelemme. Näin olen itse ymmärtänyt, koska jos olisi, ei se olisi taivas, jossa iloitaan ja jossa ei enää ole kyyneleitä. Jotain muuta se on kuin mitä me voimme käsittää.
Tuska ja ahdistus ovat asioita, jotka kuuluvat elämään. Ne ovat asioita, joita emme voi karistaa pois tässä ajassa.
En nyt tiedä millaista tuskaa ja ahdistusta tarkoitat, mutta tuskan ja ahdistuksen kautta voi oppia jotain uuttaa itsestään ja toisista.

Lue lisää

"Tuo ajatus ettei juuri mitään jää jäljelle,jos synti ja paha riisutaan pois, on minulle vieras.Itse ajattelen juuri niin päin, että kun se synti ja paha riisutaan pois, jää se ,mikä minä olen."

Jos Jumala on luonut kaiken, onko pahuus sitten vain hyvyyden puutetta (koska Jumalahan ei luo pahaa)? Siinä tapauksessa läpeensä pahasta ihmisestä puuttuisi kaikki eli häntä ei olisi edes olemassa. Siis minun pahuuteni ei olisi sitä, että minussa on jotain, kuten esimerkiksi vihaa, vaan sitä, että minusta puuttuu jotain, kuten esimerkiksi rakkautta. Pelastumiseni ei olisi sitä, että minusta otetaan jotain pois, vaan sitä, että minulle annetaan jotain lisää, minkä myötä se, mitä minussa jo on ja mitä minä nimitän pahaksi, jollain tavalla paljastuu siksi, mitä se oikeasti on, nimittäin hyvää. Kaikki on siis hyvää, vika on vain siinä, että kun hyvät palaset pannaan väärään järjestykseen tai kun joukosta puuttuu muutama palanen, hyvät palaset alkavatkin näyttää pahoilta.

herrens_tiggare kirjoitti:

"Tuo ajatus ettei juuri mitään jää jäljelle,jos synti ja paha riisutaan pois, on minulle vieras.Itse ajattelen juuri niin päin, että kun se synti ja paha riisutaan pois, jää se ,mikä minä olen."

Jos Jumala on luonut kaiken, onko pahuus sitten vain hyvyyden puutetta (koska Jumalahan ei luo pahaa)? Siinä tapauksessa läpeensä pahasta ihmisestä puuttuisi kaikki eli häntä ei olisi edes olemassa. Siis minun pahuuteni ei olisi sitä, että minussa on jotain, kuten esimerkiksi vihaa, vaan sitä, että minusta puuttuu jotain, kuten esimerkiksi rakkautta. Pelastumiseni ei olisi sitä, että minusta otetaan jotain pois, vaan sitä, että minulle annetaan jotain lisää, minkä myötä se, mitä minussa jo on ja mitä minä nimitän pahaksi, jollain tavalla paljastuu siksi, mitä se oikeasti on, nimittäin hyvää. Kaikki on siis hyvää, vika on vain siinä, että kun hyvät palaset pannaan väärään järjestykseen tai kun joukosta puuttuu muutama palanen, hyvät palaset alkavatkin näyttää pahoilta.

Lue lisää

Minä katson asiaa siitä kulmasta, että ensin oli hyvä, Jumala loi ihmisen ja totesi ihmisen olevan hyvän.
Sitten tuli lankeemus ja kuvaan tuli se lisä, joka on paha, se riippuu kiinni meissä, siinä mikä on edelleen se hyvä.
Kun se paha sekoittuu hyvään, hyvän esille tulo voi olla joskus vaikeaa. Näin ajattelen olevan esim. kaikilla mittareilla mitatussa pahassa ihmisessä. Se hyvä on siellä jossakin, mutta ei ehkä enää tavoitettavissa, vaikka Jumalalle toki mikään ei ole mahdotonta.

Kiitos että vastasit ja jaoit ajatuksiasi, Kuusenjuuret. Annoit paljon mietittävää. Rukoilen puolestasi. Jeesuksen rauhaa ja voimaa sekä siunausta!

memento.mori kirjoitti:

Kiitos että vastasit ja jaoit ajatuksiasi, Kuusenjuuret. Annoit paljon mietittävää. Rukoilen puolestasi. Jeesuksen rauhaa ja voimaa sekä siunausta!

Kiitos, rukouksia aina tarvitaan.