Hirveä päivä tänään.
Ois pitänyt tajuta jo eilen,kun mammakoira oli illalla vähän omituinen ja pissasi sohvalle.Luulin et on mustis pennuista,jotka olivat olkkarissa matolla leikimässä.Itse tunki mun kainaloon lattialle ja oli ihmeellinen katse silmissä,jotenkin etääntynyt ja sulkeutunut.
Kaikki oli hyvin kuitenkin omasta mielestäni,kerrankin olin nukkumassa ennen puoltayötä,aamulla oli menoa tytön kans.
Poika vei koiran ulos aamulla,kun lähdin asioille,tulin tak. puolentunnin päästä ja kaikki oli ok.Klo 10 jälkeen muuttui mamma omituiseksi,ravasi paikasta toiseen ja läähätti välillä.Kun Pikku-Jäbän uudet ihmiset tulivat hetken päästä käymään,jaksoi vielä heitä vähän haukkua ja meni sit pentulaatikkoon makaamaan.
Hetken päästä alkoi ravaaminen ympäri kämppää ja pissa tuli sohvalle 'uuden' ihmisen viereen.
Silloin sanoin et joku mättää nyt.Mamma meni makkariin ja kellahti kyljelleen jalat jäykkänä 90-asteen kulmassa vartaloon nähden,kieli tuli uskomattoman pitkänä ulos suusta ja kuola valui lattialle!
Meinas mulla sydän pysähtyä!Koira ei ollut tajuton,en voinut käsittää mikä sille tuli.Koko ajan olin syöttänyt ohjeen mukaan Kalkkimonivit.-jauhetta ruuassa.Soitin heti eläinlääk. ja hän kyseli oireita puhelimitse.Epäili että on epilepsiakohtaus,johtuen stressistä tms.
Meillä oli ihmiset aivan kauhuissaan,minä kädet vapisten keittelin kahvit ja seurasin mammaa,nostin sen meidän sänkyyn.Lääkäri sanoi että menee kohta ohi jos on epilepsia,neuvoi muutenkin hyvin,epäili suuresti eklampsiaa,jota auliisti tarjosin,kun en muustakaan tiennyt.
Mamma tokeni hetken päästä läähättämästä,nousi puolittain istumaan,ei kuolannut ja katsoi vakaasti mua silmiin kuten ennenkin.
Huokasin helpotuksesta ja mietin jatkotoimenpiteitä,mies lähti kauppaan ja vieraat pois,kun meni mamma äkkiä tosi heikkoon kuntoon.Ei jalat kantaneet enää,vapisi ja itki,vinkui ja makasi kyljellään ja sydän löi tuhatta ja sataa.Soitin uudelleen EL,oli leikkaus alkamassa,puhelun aikana mamma nousi ja jäykin jaloin hyppäsi sängyltä ja köpötteli pentuja imettämään.
Sovittiin aika,leikkauksen vuoksi,1,5 h päähän,ei jaksanut mamma imettää eikä päässyt laatikon reunan yli itse.Nostin yli ja sain houkuteltua juuston avulla oloh. matolle,siihen lysähti eikä noussut enää.Ei ollut tajuton mutta kipuja oli,ja kramppasi välillä.
Oli pitkä tunti odottaa.
Vein peiton sisällä autoon,lääkäriin päästiin heti,kuume oli jo noussut ja mun mielestä koiraan oli tullut omituinen haju,huomasin autossa.Ei jaksanut kävellä perilläkään,pöydällä annettiin heti kalkkiliuosta suoraan suoneen,sydän löi täysillä (epä)tahtiin.Olin varma et koira kuolee siihen paikkaan.
Lääkäri ihmetteli oireita,ei paljoo miettinyt,konsultoi välillä toista (eläintenhoitaja?)joka tiesi heti missä mennään ja oli muutenkin mukana koko ajan.
Verikoe otettiin samantien,hetken päästä katsoivat,tulehdusarvot kohonneet,koira virkos aika hyvin siinä pöydällä.
Ultraääneen,ei löytynyt mitään,pissa-astia mukaan ja ulos.
Mammassa oli tapahtunut jo uskomaton muutos,käveli ja heilutti häntää,mentiin ulos ja pissasi,uskomatonta kyllä,heti,niin että sain astian alle!
Sisään ja pissat labraan,väliin tuli pari muuta akuuttia koiraa,(yksityis)päivystyksessä kun oltiin,puhelin soi myös heillä koko ajan.
Aivan ihana 2-hengen tiimi!Odoteltiin pissatuloksia,ei löytynyt v.rakon tulehdusta,viljelyyn,uusi lääke niskaan(terkut Umalle) ja ant. kuuri mukaan heti,viljelyvastaus maanantaina valmis,antibioottia vielä eka satsi niskaan.Opettivat muuten sen niskapiikityksen ensin,ennenkuin uskalsivat antaa mukaan,annan sen huom. illalla.
Diagnoosi:Vaikea tapaus,(kuume ei kuulu) Eklampsia,vaikea,äkillinen.Tulehdusarvot koholla.
Toinen rouvista on myös pienkoirakasvattaja.Hän kertoi että ei ole ollenkaan epätavallista että emokoira saa eklampsian nyt kun pennut ovat näin isoja(32 vrk),itseasiassa se onkin juuri nyt todennäköisempää,koska pennut ovat niin isoja.
Ei siinä auta kalkkivit.valmisteet,jos ei imeydy,tulos on jokatapauksessa se mitä meidän mammakoiralle kävi.Kysyin siinä sit oisinko jotain voinut tehdä toisin,hän sanoi ettet voi,kuin korkeintaan tajuta sen että se ekl. on mahdollista juuri nyt.
Mulla meinas tosiaan tulla pAha mieli,mutta lohdutti ettei tätä moni tiedäkään(sitäpaitsi olin soittanut 3 kertaa heille,puhuin suoraan EL kanssa,joka ei myöskään uskonut eklampsiaan,ennenkuin näki).
Kaikki kokeet ja tutkimukset tehtiin,iso lasku joka maksettiin ihme kyllä käteisellä.
Kotona tuli itku.
Mamma nukkui 3 tuntia,annoin pennuille kiinteetä ruokaa,söivät ja painivat.
Laitettiin ihmisnasset yöks pois et saa mamma levätä(mun kädet tärisee vieläkin).
Jos ois tehty niinkuin aiottiin alunperin,ois jätetty koirat yksin 3-4 tunniks,ekan kerran niin pitkäks aikaa,mutta nää Pikku-Jäbän ihmiset halus tulla moikkaa kun ovat niin rakastuneita,tais pikkumies pelastaa meidät isolta surulta.
Ilman asianmukaista hoitoa meil ei ois enää huomenna mammakoiraa.Tää tarina toivottavasti auttaa jotakuta,jonkun toisen mammakoiran emäntää/isäntää,tai ainakin on esimerkkinä siitä että mikään ei ole varmaa ,syyllisyys ei poistu johtuen tietämättömyydestä.
Ei se mullakaan poistu,mutta jotain voin siitä oppiakin.
Ois pitänyt tajuta jo eilen,kun mammakoira oli illalla vähän omituinen ja pissasi sohvalle.Luulin et on mustis pennuista,jotka olivat olkkarissa matolla leikimässä.Itse tunki mun kainaloon lattialle ja oli ihmeellinen katse silmissä,jotenkin etääntynyt ja sulkeutunut.
Kaikki oli hyvin kuitenkin omasta mielestäni,kerrankin olin nukkumassa ennen puoltayötä,aamulla oli menoa tytön kans.
Poika vei koiran ulos aamulla,kun lähdin asioille,tulin tak. puolentunnin päästä ja kaikki oli ok.Klo 10 jälkeen muuttui mamma omituiseksi,ravasi paikasta toiseen ja läähätti välillä.Kun Pikku-Jäbän uudet ihmiset tulivat hetken päästä käymään,jaksoi vielä heitä vähän haukkua ja meni sit pentulaatikkoon makaamaan.
Hetken päästä alkoi ravaaminen ympäri kämppää ja pissa tuli sohvalle 'uuden' ihmisen viereen.
Silloin sanoin et joku mättää nyt.Mamma meni makkariin ja kellahti kyljelleen jalat jäykkänä 90-asteen kulmassa vartaloon nähden,kieli tuli uskomattoman pitkänä ulos suusta ja kuola valui lattialle!
Meinas mulla sydän pysähtyä!Koira ei ollut tajuton,en voinut käsittää mikä sille tuli.Koko ajan olin syöttänyt ohjeen mukaan Kalkkimonivit.-jauhetta ruuassa.Soitin heti eläinlääk. ja hän kyseli oireita puhelimitse.Epäili että on epilepsiakohtaus,johtuen stressistä tms.
Meillä oli ihmiset aivan kauhuissaan,minä kädet vapisten keittelin kahvit ja seurasin mammaa,nostin sen meidän sänkyyn.Lääkäri sanoi että menee kohta ohi jos on epilepsia,neuvoi muutenkin hyvin,epäili suuresti eklampsiaa,jota auliisti tarjosin,kun en muustakaan tiennyt.
Mamma tokeni hetken päästä läähättämästä,nousi puolittain istumaan,ei kuolannut ja katsoi vakaasti mua silmiin kuten ennenkin.
Huokasin helpotuksesta ja mietin jatkotoimenpiteitä,mies lähti kauppaan ja vieraat pois,kun meni mamma äkkiä tosi heikkoon kuntoon.Ei jalat kantaneet enää,vapisi ja itki,vinkui ja makasi kyljellään ja sydän löi tuhatta ja sataa.Soitin uudelleen EL,oli leikkaus alkamassa,puhelun aikana mamma nousi ja jäykin jaloin hyppäsi sängyltä ja köpötteli pentuja imettämään.
Sovittiin aika,leikkauksen vuoksi,1,5 h päähän,ei jaksanut mamma imettää eikä päässyt laatikon reunan yli itse.Nostin yli ja sain houkuteltua juuston avulla oloh. matolle,siihen lysähti eikä noussut enää.Ei ollut tajuton mutta kipuja oli,ja kramppasi välillä.
Oli pitkä tunti odottaa.
Vein peiton sisällä autoon,lääkäriin päästiin heti,kuume oli jo noussut ja mun mielestä koiraan oli tullut omituinen haju,huomasin autossa.Ei jaksanut kävellä perilläkään,pöydällä annettiin heti kalkkiliuosta suoraan suoneen,sydän löi täysillä (epä)tahtiin.Olin varma et koira kuolee siihen paikkaan.
Lääkäri ihmetteli oireita,ei paljoo miettinyt,konsultoi välillä toista (eläintenhoitaja?)joka tiesi heti missä mennään ja oli muutenkin mukana koko ajan.
Verikoe otettiin samantien,hetken päästä katsoivat,tulehdusarvot kohonneet,koira virkos aika hyvin siinä pöydällä.
Ultraääneen,ei löytynyt mitään,pissa-astia mukaan ja ulos.
Mammassa oli tapahtunut jo uskomaton muutos,käveli ja heilutti häntää,mentiin ulos ja pissasi,uskomatonta kyllä,heti,niin että sain astian alle!
Sisään ja pissat labraan,väliin tuli pari muuta akuuttia koiraa,(yksityis)päivystyksessä kun oltiin,puhelin soi myös heillä koko ajan.
Aivan ihana 2-hengen tiimi!Odoteltiin pissatuloksia,ei löytynyt v.rakon tulehdusta,viljelyyn,uusi lääke niskaan(terkut Umalle) ja ant. kuuri mukaan heti,viljelyvastaus maanantaina valmis,antibioottia vielä eka satsi niskaan.Opettivat muuten sen niskapiikityksen ensin,ennenkuin uskalsivat antaa mukaan,annan sen huom. illalla.
Diagnoosi:Vaikea tapaus,(kuume ei kuulu) Eklampsia,vaikea,äkillinen.Tulehdusarvot koholla.
Toinen rouvista on myös pienkoirakasvattaja.Hän kertoi että ei ole ollenkaan epätavallista että emokoira saa eklampsian nyt kun pennut ovat näin isoja(32 vrk),itseasiassa se onkin juuri nyt todennäköisempää,koska pennut ovat niin isoja.
Ei siinä auta kalkkivit.valmisteet,jos ei imeydy,tulos on jokatapauksessa se mitä meidän mammakoiralle kävi.Kysyin siinä sit oisinko jotain voinut tehdä toisin,hän sanoi ettet voi,kuin korkeintaan tajuta sen että se ekl. on mahdollista juuri nyt.
Mulla meinas tosiaan tulla pAha mieli,mutta lohdutti ettei tätä moni tiedäkään(sitäpaitsi olin soittanut 3 kertaa heille,puhuin suoraan EL kanssa,joka ei myöskään uskonut eklampsiaan,ennenkuin näki).
Kaikki kokeet ja tutkimukset tehtiin,iso lasku joka maksettiin ihme kyllä käteisellä.
Kotona tuli itku.
Mamma nukkui 3 tuntia,annoin pennuille kiinteetä ruokaa,söivät ja painivat.
Laitettiin ihmisnasset yöks pois et saa mamma levätä(mun kädet tärisee vieläkin).
Jos ois tehty niinkuin aiottiin alunperin,ois jätetty koirat yksin 3-4 tunniks,ekan kerran niin pitkäks aikaa,mutta nää Pikku-Jäbän ihmiset halus tulla moikkaa kun ovat niin rakastuneita,tais pikkumies pelastaa meidät isolta surulta.
Ilman asianmukaista hoitoa meil ei ois enää huomenna mammakoiraa.Tää tarina toivottavasti auttaa jotakuta,jonkun toisen mammakoiran emäntää/isäntää,tai ainakin on esimerkkinä siitä että mikään ei ole varmaa ,syyllisyys ei poistu johtuen tietämättömyydestä.
Ei se mullakaan poistu,mutta jotain voin siitä oppiakin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toivottavasti mammakoira tulee hyvään kuntoon! Oli sillä se suojelusenkuli matkassa. rapsutuksia koko porukalle!
Kiitos,oon tosi poikki.
Ei tomi aivo,ei mikään,hukkasin alakerreakin tekstin jonnekin,tuliko perille, en tiedä.Kaikki paitsi minä voi hyvin.
Itku on kumma juttu,se tulee kun kaikki on hyvin
oli asiantunteva lääkäri saatavilla. täällä meillä, kun kerran vuosia sitten olisi tarvittu päivystävän lääkärin apua, ei vastannut puhelimeen. onneksi eräs toinen lääkäri (joka ei päivystänyt) vastasi ja auttoi rakasta koiraamme. kamala tilanne, kun ei apua meinaa saada ja tilanne vakava.
hienoa, että teidän koiranne selvisi! toipumisia teille.
kun en huomannut varoittaa sinua. Annamme aina kalkin pistoksina emälle. Silloin ensimmäisen kerran kun kohdunkaula on taatusti auki.(voimistaa polttoja)Koko imetys ajan annamme myös. Nykyään on reseptin alainen. Kääpiökoirat saavat noita helposti.
Hyvä kun sait avun. Ihmettelen kyllä eläinlääkäreitä. Kaikkien hälytyskellojen olisi pitänyt lääkärin päässä soida kun kuuli että pentuja.
Pärjäilkää
hui, oikein niskavillat nousi pystyyn tekstiä lukiessa. Parempaa vointia - rapsutuksia koko pesueelle!
onneks saitte koissun ajois lääkäriin eikä käyny sen pahemmin! ite olisin varmaan ollu kauhusta jäykkänä enkä osannu tehä mitää..