Pii pii pikkuinen lintu,...

Meillä kävi kerran siten, että talitinttipariskunta lenteli ulko-oven lähellä, ja toinen eksyi sisään. Näimme mihin huoneeseen se meni, mutta se katosi kokonaan. Kaveri tirskutti ulko-ovella kutsuhuutoja, mutta toinen ei puhunut eikä pukahtanut piilossansa. Annoimme sen olla . ajattelimme, että se lähtee ulos, kun huomaa ettemme ole tiellä, mutta ei. Lopulta nuuskimme koko huoneen, ja löytyihän tintti verhon ja piirongin takaa lämpöpatterin putkella. Saimme sen lopulta ulos, mutta oli työlästä, kun eteisessä piti tehdä käännös ulko-ovelle. Onneksi se toinen neuvoi parhaansa mukaan. Kaveria ei jätetty!

Kauppakeskuksissa näkee ja kuulee joskus varpusia, talitiaisia ja puluja , varmaan se sisääntulon lämmin ilmavirtaus kylmällä säällä houkuttaa peremmälle. Onhan ostareissa myös kahviloita, joissa pullan ja sämpylän muruja syntyy. Ehkä kodikas lämpö ja ruuan toive pikkuvieraasi kotiisi johdattelivat. Ihmisiin tottunut ja luottavainen se oli, kun ei hädissään pyrkinyt ulos ikkunaa vasten. Mahtoiko jätöksiä jättää, saatat kokea vielä yllätyksen. :)

Olemme monasti matkustaneet Eurooppaan Finnlinesin laivoilla , ja melkein aina on vähintään yksi vapaamatkustaja kyydissä, viime keväänä pääskynen. Se oli varmaan Vuosaaressa eksynyt kannelle eikä tajunnut laivan irtauduttua satamasta lentää takaisin maihin. Se oleili koko matkan kansibaarin tuntumassa, teki välillä pienen pyrähdyksen kannen ilmatilassa , muttei lähtenyt aavalle seikkailemaan. Ilmeisesti se pysyi kyydissä Travemündeen saakka, odotti paluuvuoroa samalla laivalla Helsinkiin.

Kylmää ja sateista on juuri nyt, mutta vielä on hyönteisiä metsässä, pysykööt siellä tintit. Jätin marjoja poimimatta pensaisiin, kaikki aroniatkin, tänne talvehtimaan jääneet mustarastaat aina kaiken lopulta käyttävät. Omenia ei juurikaan tullut, eikä minun mustarastailleni kelpaa ulkomaiset omenat, pitää jotain talven tullen marjojen loputtua niille keksiä.

Uunissa hautuvat lampaanpotkat saattavat huumaavalla tuoksullaan houkuttaa isompaakin eläjää paikalle 🏇🚴‍♀️🚙🚶Olet taitava kokkailija 👩‍🍳, se on monasti täälläkin todettu, tuollainen hidas valmistustapa vapauttaa kaikki maut ja tuoksut. Tulee napatuksi kaupan hyllystä nopeasti kypsyviä ruhonosia, vaikka nyt olisi aikaa haudutella. Punaista pihvilihaa en enää syö, mutta joskus tekisi mieli kunnon lihakeittoa tai lammaskaalia oman äitini ohjeilla. Luista lihaa saa parhaiten kauppahalleista. Lapset pitävät grillatusta karitsankareesta eli kyljysrivistä, sitä on hauska syödä pitäen kiinni kylkiluusta, seremonian vuoksi minäkin yhden syön, eihän yhdessä paljon lihaa ole.

Minulla oli kerran mustikkapiirakka jäähtymässä työpöydällä avoimen ikkunan alla, kurre oli hypännyt siihen ja pieniä sieviä orvokinkukkien näköisiä jälkiä oli pitkin keittiön tasoja. Läytyi onneksi tepsivä puhdistusaine. 🐿

Tuiki tavallista ainakin mökillä miksei kaupunkissakin, joskus kauan sitten mökillä olin aamulla pukeutumasssa työhaalareihin tunsin ilkeää nipistelyä jaloissa, levitin haalaria kummissain niin sieltä lehahti lepakko jännä kokemus oli kai menny yöllä verannolla roikkuvaan työasuun.

Kiitos aloittajalle hauskasta ketjusta. Näitä toivoisi lisää.

Tulipa mieleeni toinenkin lintuepisoodi. Olenkohan sen jo aikaisemminkin kertonut, en muista.
Juhannuspäivän aamuna isäntä istui aamutuimaan kuistilla ja kuunteli kummallista linnun ääntä. Outoja kirahduksia. Haki kiikarit ja tähyili männikköön, ja mitäs - papukaija lepatteli puiden oksissa. "Joo, joo", sanoi tyttären perhe. Taisi vaari juoda yhden oluen liikaa.
Mutta uskottavahan se oli, kun lintu kuuli äänemme ja tuli lähemmäksi. Haukkakin seuraili sitä jonkin matkan päässä. Mahtoi miettiä sekin, oliko ottanut juhannuksen liian reteesti.

Harmaa papukaija, varmasti nälkäisenä. Isäntä otti auton ja ajeli naapureissa: "Onko teillä papukaija hukassa?" - Sama olutarvelu joka mökissä - mitään apua ei tullut, ennen kuin kilometrin päässä vieraileva juhannusvieras sanoi, että häneltä oli kaija karannut, lentänyt vain metsään ja huudellut "Hei hei" mennessään. Oli jo varma, että oli linnun menettänyt.
Tapaaminen oli tunteikas. Lintu lensi häkkiinsä ja syöksyi ruokakipoille. Oli ollut vapaudessa yli vuorokauden syömättä juomatta, rassukka.

Isäntä vähän mökötti sitä olutepäilyä. "Kukapa isukkia uskoo", mutisi partaansa.