Abbedissa, Abbedissa!!!

Menneinä aikoina laivat saattoivat viipyä merillä kuukausia, ja miehinen miehistö joutui olemaan koko tämän ajan ilman naisia. Eräs purjelaiva oli olut vastaavassa tilanteessa, eksyksissä merellä kuukausia, ja miehistön luonnolliset paineet alkoivat käydä sietämättömiksi. Kapteeni keksi kuitenkin ratkaisun ongelmaan, ja porasi suuren ja tyhjän tervatynnyrin kylkeen miehen mentävän reiän sopivalle korkeudelle.

Eipä mennyt aikaakaan, kun tynnyri oli jo täynnä. Kapteeni löi tulpan reikään, ja työnnätti sen yli laidan. Tynnyri ajelehti pian merellä oltuaan läheiseen rantaan.

Sattuipa niin että läheisestä luostarista oli nunnajoukko rannalla kävelyllä, ja he näkivät rantaan ajautuneen tynnyrin.
-Abbedissa, Abbedissa! katsokaa, mikä tuo tynnyri oikein on? Yksi sisarista huudahti
-En tiedä, avataan tynnyrin kansi ja katsotaan, Abbedissa vastasi.
Nunnat saivat tynnyrin kannen auki, ja sisältöä ihmetellessään sisar kysäisi:
-Abbedissa, Abbedissa! Mitä tuo valkoinen mönjä oikein on?
Abbedissa tökkäsi sormensa mönjään, nuuhkaisi sitä hieman ja lipaisi sitä hieman sormenpäästään kielellään.
-Sisaret, Jumala on siunannut meitä tänään lähettämällä meille tynnyrillisen steariinia rukouskynttilöiden valmistamista varten, Abbedissa riemuitsi.

Tynnyri kannettiin luostariin, ja ahkerat nunnat alkoivat valmistaa tynnyrin sisällöstä heti rukouskynttilöitä. Abbedissa määräsi jokaiselle nunnalle jaettavaksi rukouskynttilät muistutuksena Jumalan suopeudesta heitä kohtaan.

Sattuipa sitten niin, että yhdeksän kuukauden kuluttua luostarista oli tullut uskovaisten uusi pyhiinvaelluskohde, sillä sen kaikki asukkaat olivat tulleet neitseellisesti raskaiksi, ja saaneet lapsen!