176- 761 antaa parhaat kommentit

Muut "analyysit" ovat pahimmillaan vihapuhetta, joiden loogisuus on täysin sekavaa ja ymmärtämätöntä.

Täss tuli mieleeni tapaus, jossa meneteltiin väärin: Karl Dönitz (Hitlerin seuraaja lyhyen ajan):

Vaikkei Dönitz koskaan liittynytkään kansallissosialistiseen puolueeseen, hän saavutti suuramiraalin arvon ja toimi sukellusvenelaivaston ylimpänä päällikkönä (Befehlshaber der Unterseeboote) ja myöhemmin itse Kriegsmarinen ylipäällikkönä (Oberbefehlshaber der Kriegsmarine).
Hänen komennossaan U-venelaivasto kamppaili Atlantin hallinnasta vuonna 1940 yrittäessään nälkiinnyttää Yhdistyneen kuningaskunnan tuhoamalla sille elintärkeitä kauppalaivoja. Sukellusveneet tuhosivat laivoja Dönitzin jo ensimmäisen maailmansodan aikana kehittämän ”susilaumataktiikan” mukaisesti.
Dönitz toimi vajaan kuukauden verran Saksan valtakunnanpresidenttinä Adolf Hitlerin kuoleman jälkeen. Hänen johtamansa niin sanottu Flensburgin hallitus hyväksyi lopulta Saksan ehdottoman antautumisen liittoutuneille 7. ja 8. toukokuuta 1945.
Nürnbergin oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Nürnbergin oikeudenkäynnit
Nürnbergin oikeudenkäynnissä Dönitz asetettiin syytteeseen sotarikoksista. Toisin kuin monia syytetyistä, häntä ei syytetty rikoksista ihmiskuntaa vastaan.
Häntä kuitenkin syytettiin osallistumisesta ”salaliittoon rauhaa vastaan” (kohta yksi), ”sodan suunnitteluun ja sytyttämiseen” (kohta kaksi) ja sotarikoksista (kohta kolme). Syytteeseen hänet lähinnä asetettiin rajoittamattoman sukellusvenesodan aloittamisesta ja Laconian tapausta seuranneesta käskystä olla pelastamatta sukellusvenehyökkäysten uhreja.
Oikeudenkäynnissä Dönitz sai apua yllättävältä taholta. Yhdysvaltain laivaston amiraali Chester Nimitz – itsekin sukellusvenemies – todisti Dönitzin puolesta, että Yhdysvallat oli myös harjoittanut rajoittamatonta sukellusvenesotaa Tyynellämerellä ja heidän sukellusveneensä eivät myöskään yrittäneet pelastaa selviytyneitä turvallisuutensa ollessa uhattuna. Useat muutkin liittoutuneiden merivoimien edustajat olivat Dönitzin tapauksen takia kiusaantuneita, sillä heidänkin tileiltään löytyi sotarikoksiksi luokiteltavia tekoja. Tästä huolimatta tuomioistuin totesi Dönitzin syyllisiksi syytekohtiin kaksi ja kolme ja hänet tuomittiin kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen, jonka hän suoritti Spandaun vankilassa.
Dönitzin tuomio oli Nürnbergin oikeudenkäynnin ehkä kiistanalaisin. Dönitz totesi toistuvasti toimineensa samoin kuten liittoutuneiden vastapelurinsa. Tuomion kiistanalaisuutta vahvistivat lukuisien liittoutuneiden upseerien Dönitzille lähettämät kirjeet, joissa paheksuttiin tuomioistuimen päätöstä.
Loppuelämä ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dönitz Saint-Nazairessa kesäkuussa 1941. Lähellä laiturissa Saksan sukellusvenelaivaston U-94.
Vanhemmalla iällä Dönitzin maine palautettiin suurelta osin. Hän yritti mahdollisuuksiensa mukaan vastata hänelle osoitettuihin kirjeisiin ja nimikirjoituspyyntöihin. Dönitz kuoli vuoden 1980 jouluaattona Aumühlessä. Kunnianosoituksena entistä suuramiraalia kohtaan useat Dönitzin entiset alaiset ja ulkomaiset laivastoupseerit saapuivat hautajaisiin.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On tuo velipoika 176-761 aika fiksu kuten me kaikki karhukoplalaiset, siinä on usein Mikki Hiiri ihmeissään ja Hessu Hopo täysin pihalla kun me touhutaan Roopen rahasäiliön kimpussa, Roope on jo vanha kääkkä joka ei osu edes omaan persukseensa sillä haulikolla jolla usein meitä uhkailee , Aku on toivoton tapaus joka asiassa eli olisi sopiva vaikka virkanilkiksi.
Onkohan tässä koneessa jokin nörttien keksimä suodatin kun en ole velipojan kirjoituksia täältä lukenut.

Ei käy kateeksi, vaan luen niitä mielelläni. Ei tänne ole tultu kukkoilemaan ja pätemään, vaan jakamaan kokemuksia ja etsimään tietoa. Mistäpä Suomessa muualta saisikaan tietoa kuin näiltä palstoilta?

Vihan omakohtainen kokeminen tuntuu olevan varsin yksilöllinen kokemus. Minä olen ollut tilanteessa, jossa toisella kaverilla oli traktorinketjunpätkä kädessään ja toisella puukko kädessään.

Eivät he kovin vihaisilta näyttäneet, mutta neuvotella siinä piti hyvän aikaa. Vihapuheita eivät edes esittäneet, vaan tulivat noilla vempeleillä yhä lähemmäksi. Näyttivät vaan vihaisilta, mutta vihapuhetta ei tullut senttiäkään.

Minulla oli oma tapani ratkaista homma ilman vihapuheita. Yleensäkin puhe oli tuosta tilanteesta hyvin kaukana.