Harrastus minulle?

Moi, oon 12v (05) tyttö. Haluaisin harrastuksen, koska joka päivä aina vaan kouluun ja kotiin, haluaisin tehdä myös jotain muuta. Ja olisin kiinnostunut tehdä jotain luovaa. Piirrän kyllä paljon, ja olen ihan hyvä siinä, mutta en oikeen enään tykkää piirtää, vai miten sen nyt sanoisi. Haluan tehdä jotain uutta. Pyöräilen kyllä viikonloppuisin.
Joskus puoli vuotta sitten ajattelin telinevoimistelua, ja kysyin vanhemmilta asiaa. He sanoivat, että joo se käy, syksyllä voidaan katsoa löytyykö paikkoja. Syksy tuli, paikkoja oli vähän jäljellä, ja kyselin vanhemmilta, että ostetaanko jo. Sanoivat vain, että myöhemmin. Kului vähän aikaa ja kaikki olivat jo täynnä... Into loppui sitten siihen... Vanhempani sanovat aina "kohta" tai "myöhemmin" mikä ärsyttää ihan hitosti. Siis joka asiaan.
Nyt minua kiinnostaisi pianonsoitto, mutta vanhemmat vähättelevät sitä, ja kuulemma en ole musikaalinen. Mistä sitä tietää, kun en koskaan soita mitään, koska meillä ei ole soittimia. Ja jos jotain harrastaa, ei tarvitse olla hyvä siinä, näin minulle on joskus sanottu. Ala-asteella (minun kaupungissa 12 vuotiaat ovat yläasteella) oli ihan surkea musiikinopetus, eikä päässyt näyttää taitojaan... Eikä oikeastaan missään muussakaan aineessa.
Siellä vain soitettiin nokkahuilua kuorossa, ja vihasin nokkahuilua. Toinen asia mitä tehtiin, oli että laulettiin kuorossa. Minusta aika tylsää, samaa vuodesta toiseen.
Minulla tässä uudessa koulussa ei ole vielä ollut musiikkia. En ole edes nähnyt musiikinopettajaani. Minulla on ehkä seuraavassa jaksossa musiikkia.
Olen muutenkin todella kiinnostunut musiikista, lempiartistejakin löytyy.
Minulle on sanottu, että kuuntelen musiikkia liikaa :DD
Mutta siis, asiat joita teen vapaa-ajalla:
-Kuuntelen musiikkia (tätä teen suurimman osan ajastani)
-Laulan (tätäkin teen suurimmaksi osaksi)
-Tanssin
-Piirrän (vähän)
-Leikin kissan kanssa
-Pelaan tietokoneella
-Pyörilen (viikonloppuna)
Ja tietenkin nukun, syön, jne perusjutut.
Äidilläni on tiukat säännöt, ja aina mennään hänen mukaan ja omat mielipiteet ja päätökset on tyhmiä, jos ei ole samaa mieltä hänen kanssaan. Tämän takia en uskalla yleensä sanoa enään missään mielipidettäni, tai sitten väitän olevani samaa mieltä kuin muut, ja vanhemmillani on aina koulujutut ja kokeet mielessä. Eikä heitä voisi vähempää kiinnostaa jos haluaisin harrastaa jotain...
Mitä pitäisi tehdä?