Kannattaako ihastuminen tunnustaa?

Mielestäni ei kannata tunnustaa, itse en ainakaan haluaisi tietää, koska minua ei kiinnosta enää muunlainen kuin ystävyys kenenkään kanssa. Kertoisin rehellisesti omat ajatukseni ja jos toinen ei sitä ymmärrä niin ystävyys loppuisi siihen.

Ehkä se olisi vähän kiusallista tietää etukäteen. Jälkeenpäin voi myöntää.

Miksi ei voisi tunnustaa? Kun tunnustaa tuollaisia asioita niin toinenkin voi todeta ja havaita, että omat tuntemukset osui oikeaan. Eihän se tunnustaminen välttämättä mitään muuta muutakuin, että toinenkin sitten havaitsee tulkinneensa oikein. Muutoin voi epäillä omaa tunnistamistaan ja voi mennä aika hakoteille jatkossakin, kun epäilee tunnistavansa väärin, ts.ei voi enää luottaa lainkaan intuitioon.

Siihen meni ystävyys,tulisi kiusallinen olo.

On minunkin ystäväni ollut jo vuosia ihastunut minuun, eikä se minua haittaa.

Toisaalta siinä myös punnitaan se ystävyyden syvyys. Vaikka toinen ei vastaisikaan tunteisiin, mutta haluaa säilyttää ystävyyden, niin se kertoo kyllä siitä, että sinulla on merkitystä, mutta se myös jättää sinut huonompaan asemaan. Ystävyyttä voi jatkaa yksipuolisten tunteiden kanssakin, mutta silti se jättää ihastuneen siihen olotilaan, jossa toivoo toisen tunteiden myös heräävän tai toivoo omien tunteidensa kuolevan, mikä yleensä on vaikeaa juurikin siksi, että haluaa pitää yllä sitä ystävyyttä. Se on vaikea kehä.

Toisinaan se voi synnyttää kahden ihmisen välille yhteyden, jollaista ei ole muilla, ja toisinaan se voi myös puhdistaa pöydän. Kertomattomat tunteet kun tahtovat tunkeutua kaiken muun kanssakäymisen eteen ja ajatukset pyörivät vain koko ajan sen ympärillä, että haluaisi kertoa niistä. Silloin on myös vaikeampaa olla toiselle niin avoin kuin haluaisi.

Itse kerroin, enkä kadu. Hän ei tuntenut samoin ja seurustelee, mutta olemme säilyttäneet eräänlaisen ystävyyden, jossa näemme harvoin, mutta siinä tuntuu aikaa myöten olevan vain enemmän latausta ja tunnetta ja syvyyttä kuin aiemmin. Ehkä siksi, että paljastin itseni niin täysin hänelle henkisesti kertoessani tunteistani, en tiedä, mutta kyllä tunteista aina kannattaa puhua ja kertoa, eikä yrittää vältellä niitä. Ei ne aina mene pois, vaikka miten yrittäisi.

Taloudellisesti ei välttämättä kannata, mutta tekeekö pelkkä raha onnelliseksi? Ei kai tunteitaan viitti huorata.

Tuota asiaa olen pohtinut viimeaikoina paljon. Olen nainen ja tunnistin miespuoliselle ystävälleni kuinka tärkeä hän on minulle. Otin sen riskin, että hän ei pysty jatkamaan ystävyyttämme jatkossa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ne tunteet pitää näyttää ja lämmin, aito ja rakastava ystävyys on parasta mitä ihminen voi saavuttaa. Se on sitten sen ystävän ongelma jos ei asiaa sulata.

http://askelterveyteen.com/5-asiaa-joita-ihmiset-katuvat-kuolinvuoteellaan/

On rohkeaa kertoa ihastumisestaan. Se pitää jokaisen punnita uskaltaako tai haluaako kertoa. Itse en kertoisi vaan näyttäsin toisin. Toisaalta olen huomannut asioiden mutkistuvan kun ne pitkittyy.

Kerroin kerran, sydämeni särkyi, hänen ristiriitainen käytöksensä oli tehdä minut hulluksi. Sen jälkeen meni kauan että pääsin yli, enkä haikaile enää hänen peräänsä. Lopulta löysin enemmän kaltaiseni ihmisen, mutta luulen taas erehtyneeni, en halua kokea samaa uudestaan ja nyt näyttäisi että olin väärässä, joten hyvä että pidin asian omana tietonani ja pikku hiljaa pääsen tästäkin yli..

Just tän saman asian kanssa painiskelen, kun pelkään että toinen osapuoli alkaa vältellä mua, jos hän ei olekaan kiinnostunut samassa mielessä. Vähän luulen, että hän pelkää samaa ja kun kumpikin pelkää, homma ei etene ikinä. Ei auta kuin katsoa, johtaako yksi asia jonain päivänä toiseen vai mennäänkö näillä ja jatketaan järkyttävän epäsuoran suoraa flirttiä. Sekin tekee mut hulluksi, mutta on samalla äärimmäisen kiihottavaa...

Ei ehkä suoraan sanoilla. Mutta vihjeillä ja teoilla kyllä voi ihastumisen tunnustaa. Flirttailusta tehdä henkilökohtaisempaa. Itsellä juuri se vaihe menossa että olisin valmis etenemään vaan miehen tunteista ei saa varmuutta. Joten ei auta kuin vihjailla suoremmin. Jos vihjailuun ei saa mitään vastakaikua milloinkaan johtunee se siitä että mies ei ole kiinnostunut. Pitää myös olla hienotunteinen ja ajatella toisen tilannetta.

Ei kannata. Siitä ei seuraa mitään hyvää kuitenkaan. Petyt ennemmin tai myöhemmin ja samoin käy myös sille toiselle.

Sanoisin omakohtaisten kokemusten perusteella, että kyllä kannattaa. Olin nimittäin kerran aikuiskoulussa kivuliaasti ihastunut yhteen nuoreen naiseen - ja se kipu oli pahimmillaan ihan fysioloogista, oikeesti, ilmeni pistoksen tunteina rinnassa. Lisäksi kiukuttelevana käytöksenä lähiomaisia kohtaan. Tunnetta jatkui viikosta toiseen, enkä mä lopulta nähnyt enää muuta mahdollisuutta päättää sitä ikävää kitumista kuin tunnustaa mun tunteet hänelle. No täytyy myöntää ettei hän varsinaisesti mitenkään iloiten ottanut vastaan ilmoitustani, mutta ihan hyvissä fiiliksissä saatiin puhuttua asiat halki. Tuskin kukaan koskaan tekee tietoista päätöstä ihastua johonkuhun. Luonnonlait kaiketi niistä asioista päättävät.

Kaikesta kivuliaisuudesta huolimatta olen sitä mieltä, että kokemus/koettelemus oli sen arvoinen. Se vahvisti minua ihmisenä ja sai minut oivaltamaan muutamia uusia asioita elämästä.

Ei kannata, sillä koskaan ei tiedä millainen se toinen sisimmässään on. Mulle on monet tunnustaneet ihastuksensa ja omasta mielestä oon ollu korrekti mutta itelle on joskus aikoja sitten käynyt niinkin, että oon tykkäämisestä kertonut, toinen ei oo samoin reagoinut ja sit tietty yritin päästä tunteista eroon mm.välttelemällä toista niin toinen alkokin kiusaan. Mutta tunteet voi aikaa myöten tietty kasvaa isoiksi, enemmän kuin ihastuminen ja se on tietty harmi jos on huonoja kokemuksia eikä tunteista voi kertoa. Mutta ite en enää koskaan kellekään kertois, vaikka olis mimmoset tunteet ja niin en uskokaan sellaisiin tuntemisilla syntyviin rakkausjuttuihin. Kyllä ne lähestymiset tarvii tapahtia esim.baarissa tai vaikka neton välityksellä. En mä usko, että silleen mitään isompaa rakkautta löytyy, mutta mun kohtalo on joku jonka kanssa vaan on sitten kiva olla ja sellanen varmaan löytyy. Suuremmusta tunteista ja ihastuksesta puhuisin korkeentaan älyttömässä kännissä.

Itse olen 9vuatias ja olen salaa ihastunnut yhteen minun luakkalaiseen tyttöön. Mutta en uskalla kertoa sitä mutta mulla on suunnitelma mikä saattaa toimi: jos sulla on hänen puhelin numeronsa siirru seuraavaan tämmöseen merkkiin: kirjoita hänelle kirje jossa on sinun puhelin numero ja pyydä hänen soittamaan sinulle tallenna sen numero: nyt voit laittaa hänelle viestejä niin kukaan muu ei saa vielä kuulla asiasta. Viestin kautta minäkin tulen kertomaan hänelle sanon et ootsä ihastunnu muhun ja alan kysellä lisää. Tämä varmasti toimii

Ei kai ihastumisessa mitään väärää ole! Miksei siitä voisi kertoa? Saammehan me kaikki myös kielteistä palautetta muilta ihmisiltä. Ihastuneen ei vain pidä vaatia tai odottaa mitään kohteelta. Nuorena koin tilanteita, joissa minuun ihastuneet, eivät jättäneet rauhaan vaan lähes vainosivat, sellainen sai lähes pelkäämään!

No itse en ole kertonut mutta aijon ehkä ja aloin ajatella että asiaa kannattaa ehkä lähestyä miettimällä miltä omasta mielestä tuntuisi jos joku ystävitäsi tulisi kertomaan tunteistaan sinulle vaikkei sinulla tätä tunnustajaa kohtaan tunteita olisikaan aikoisitko suuttua tai lopettaa ystävyyden? Vai kertoisitko vain olevasi pahoillasi siitä ettet tunne samoin? Siitä saa ainakin omasta mielestäni itseluottamusta sillä jos tämä ihastuksen kohde joka on ystäväsi ei ymmärtäisi niin tuskin hän mikään paras ystäväkään on.
Toivottavasti tää mun teksti ei oo muuten sekava😅

Olen sitä mieltä ettei kannata kertoa.

Mulla itellä kävi niin että eka koulussa mulle ja mun ihastukselle (ollaan eri luokilla eikä tunneta toisiamme) tuli sellasii lyhyitä kivoja katsekontakteja. Sitte lisäsin sen snp ja snäpättii ehkä kuukaus ku lopulta kerroin et tykkään siitä. Sit se vaa laitto "ok" ja sen jälkee se vähensi mulle snäppäämistä?.. Esim. saatto jättää avatul viikoks ja sit laitoin uude snäpi ni sit se vaa vastas jollai kattokuvalla.
Eräänä päivänä, kun olin kaupassa mun siskon kaa, ni se mun ihastuskin oli siellä ja sitte olin iha sellasseessa "ihastuksen huumassa" joten tyhminä mentii mun siskon kaa sillee että tultas sitä niinku mahdollisimman monta kertaa vastaan eri hyllyillä. No, se ei ollu hyvä idea, koska seuraavana päivänä se poisti mut snäpissä ja en oo uskaltanu lisää uudestaa... Koulus tulee välil sellassii katsekontaktei vieläki ja toivon et se näkis mussa ees jonain päivänä jotain hyvää :((

No kaverisuhde muuttui ainakin vähän paremmaksi

Mä arvostan ihmisissä rehellisyyttä ja ystävissäkin se on tärkeä piirre. Mun mielestä tuommoisesta pitää puhua. Toki, jos olet aivan varma että tunteesi pystyt pitämään vain ominasi ja olemaan puhtaasti ystävä niin asia toinen, väittäisin kuitenkin että loppujen lopuksi harva jos kukaan pystyy olemaan tunteiden edessä neutraali ja monesti sitten jonkinmoinen mustasukkaisuus ym. kaivautuu sitten esiin ja sinusta voi jopa kuoriutua ilkeä hänelle. Ehdottomasti puhut.

Mun on pakko varmaan pian kertoo tunteistani ystävälleni. En jaksa enää pitää tätä tunnetta salassa. Pelottaa vaan, jos hän tuntee olonsa sit kiusalliseksi, kun hänellä on muutenkin nyt vähän vaikea elämäntilanne. Mut toisaalta uskon, että hän ymmärtää, koska hän on niin upea ja lämminsydäminen tyyppi.

Jos Haluat Menettää Ystävyyden, Ilman Muuta Voit Tunteesi Tunustaa.Kannataako Mieti Ihan itse!

Kemian huomaa kyllä jo ennen kuin tunteista puhutaan. Tunnustamisen saa suosiolla unohtaa, ellei käydä mitään viestinvaihtoa elekielellä. Yleensä kaverisuhde sotkeentuu, jos menee tunnustamaan yksipuolisesti tunteitaan.

Ihastuin eilen... olen ollut hänen kanssaan muutama v sitten vähän aikaa mut homma loppui vähäiseen ja harvaan yhdessäoloon.. hain siis netistä uutta tyyppiä ja löysinkin, olen ollut hänen kanssaan jo yli vuoden... tapaamme yllätys kyllä harvoin kun hän asuu eri kunnassa ja käy vielä töissä... no ihastuin tähän ns entiseen hän on upean näköinen suht omanikäiseni, tämä nykyiseni on mua 29 v nuorempi tummaihoinen irakista kotoisin... no toivottavasti tää häiriötila menee ohi... kevät kai keppostelee mulle...

Minulla on yksi ihastus mutta en viitsi kertoa mutta minun pitää kerätä rohkeutta että voin tehdä sen

Omg! Oon ollu samaan tyyppiin RAKASTUNUT jo 5 vuotta! En uskalla kertoo sille! ❤🥺