Oisko mahdollista, että lopetetaan kaikki tää ikuinen tappelu ja koitetaan pysyä aiheessa, eli koirissa? Toki meillä kaikilla on elämässä muutakin kuin koirat, mutta pidetään tää palsta sellasena mukavana paikkana, jonne kaikki voi kirjoittaa pelkäämättä mitä saa niskaansa.
Itse pidän koiraihmisiä suht saman henkisinä tyyppeinä, tietty hulluus löytyy varmaan jokaisesta (ei kai kukaan tervepäinen halua säällä kuin säällä rämpiä ulkona), eli kokeillaan edes pysyä sovussa.
Tsunamista taitaa olla jo niin paljon aikaa, että se on unohtunut, mutta tarvitaanko me tosiaan luonto näyttään voimiaan, jotta osataan itse olla ystävällisiä ja löydetään maailmasta niitä kivojakin juttuja.
Jos itse olisin nyt hommaamassa ekaa koiraa ja lukisin näitä juttuja, niin voin vannoo, että pysyisin koirani kanssa kaukana koiraporukoista, niin kamalan kuvan täältä nykyisin saa koiranomistajista.
Asioista voidaan olla ja kuulukin olla eri mieltä, mutta annetaan asioiden tapella, ei mennä henkilökohtaisuuksiin, koska aika harva meistä varmaan on tavannut livenä ja nettipersoona voi olla jotain ihan muuta kuin se oikea ja aito.
Itse pidän koiraihmisiä suht saman henkisinä tyyppeinä, tietty hulluus löytyy varmaan jokaisesta (ei kai kukaan tervepäinen halua säällä kuin säällä rämpiä ulkona), eli kokeillaan edes pysyä sovussa.
Tsunamista taitaa olla jo niin paljon aikaa, että se on unohtunut, mutta tarvitaanko me tosiaan luonto näyttään voimiaan, jotta osataan itse olla ystävällisiä ja löydetään maailmasta niitä kivojakin juttuja.
Jos itse olisin nyt hommaamassa ekaa koiraa ja lukisin näitä juttuja, niin voin vannoo, että pysyisin koirani kanssa kaukana koiraporukoista, niin kamalan kuvan täältä nykyisin saa koiranomistajista.
Asioista voidaan olla ja kuulukin olla eri mieltä, mutta annetaan asioiden tapella, ei mennä henkilökohtaisuuksiin, koska aika harva meistä varmaan on tavannut livenä ja nettipersoona voi olla jotain ihan muuta kuin se oikea ja aito.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mutta usein se väittely olisi mukavaa, mutta tuntuu ettei ihmiset enää osaa väitellä, sillä joka ikinen joka ei ole kanssasi samaa mieltä, on ehdottomasti sinua vastaan ja näin olleen sinun vihollisesi.
Rakentava keskustelu ainakin omasta mielestäni on juuri sitä että erilaisia näkemyksiä samaan asiaan esitetään. Täällä ovat olleet vastakkain rotukoirat/seropit. Ja siinä kun toistemme kera nahistellaan unohdetaan se tosiasia mistä ne koirat tulee. Kuka niitä pennuttaa ja taas mennään.
Ja väkisinkin tulee täällä näitä kannan ottoja lukiessa mietittyä kumman puolella olen. Ja taas tulee lisää kommentteja. Sen jälkeen alkaa lukea viestejä sillä silmällä voi ei taas tuo kirjoittaa, ei pääse ohitse vaan klikkaa auki, ja viestissä aiheena ollut hyväkin asia hukkuu jonnekkin matkan varrella.
Ja kun ne kannan otot ei menisi yleiseksi herjaamiseksi ja haistatteluksi niin vielä menettelisi.
Jos sanon tähän, että olen samaa mieltä, saanko taas ryöpyn niskaani, kuinka lietson täällä ihmisiä, voisin poistua palstalta ärsyttämästä, provoamasta, ja että minä olen ääliö joka ei ymmärrä mitään koirista?
minä en usko, että täällä palstalla kukaan voi olla oikeasti "rauhassa", niin kauan kun aina erilaisiin metodeihin, erilaisiin tapoihin suhtaudutaan niin että "sinä teet väärin".
Minä en muista ajatelleeni kertaakaan teistä kenestäkään, että "tekeepä tuo väärin", kun olen kuullut jonkun tavasta tehdä jotain. Lukuunottamatta niitä asioita, mitkä ovat ärsyttäneet; HUUTAMINEN ja se, että itketään täällä että "mitä teen kun koirani kouristelee enkä osaa soittaa eläinlääkärille ilman keskustelupalstan tukea".
Pitäisi aina muistaa että ihmisiä on erilaisia, koiria on erilaisia, ja erilaiset ihmiset tulevat toimeen niin halutessaan.
Muuten: minä en liiku kamalasti koiraporukoissa sen takia, että siellä aina puhutaan selän takana. Ei yleensä minusta, mutta minä en jaksa kuunnella sitäkään kun "näitkö ku sillä oli ihan karseet kengät, ei tollasilla voi ulkoilla..." Siinä on hiton paha pysyä puolueettomana. :|
Ja koiraporukoista: live-elämässä eivät oikein tahdo puhdasrotuisten tietynlaiset omistajat ymmärtää miksi joku rakastaa sekarotuistaan ihan yhtä paljon..
En ole minäkään juuri em. syystä halunnut mennä minkäänlaisiin koiraporukoihin mukaan.. Harrastan mieluummin koirani kanssa omassa porukassa ja pykään vaikka agilityesteet talkoovoimin metsään. Monet tuttavani ovat aktiivisia kisaajia ja näyttelyissä kävijöitä, eivätkä käsitä miksi minä en halua mukaan moiseen. MInullahan on hyvä koira jonka kanssa voisi päästä pitkällekin. Pah sanon minä. Annan mieluummin koirani elää koiramaista elämää.. :D
Ja noista coctaileista..aikaisemminhan tuntui etteivät rotukoirien omistajat pitäneet sekasia juuri minään. Nyt tilanne on ehkä hieman parantunut. Mistä lähtien muuten 'seropi'-nimitystä on käytetty? Turhaa sievistelyä, kyllä sitä hurttaansa voi reilusti sekarotuseksi sanoa! :P
on mielettömän hyvä asia osata. Siksi olen pystynyt olemaan niin kauan mukana koiraporukoissa. Eli Suomeksi sanottuna en ole ottanut kantaa niin sanottuihin kehän reunalla keskusteluihin, enkä muihinkaan porukoissa velloviin keskusteluihin.Omassa rodussani olen ollut koko ajan puheväleissä kaikkien kasvattajien kanssa juuri edellä mainituista syistä. Ja ehkä myös se etten ole toiminut rotuni yhdistyksessä kuin muistini mukaan yhden kauden. Kylläkin sitten paikallisessa koirakerhossa vuosikausia oli joku meiltä aina hallituksessa, myös mieheni oli vuosikausia näyttelypuolen kouluttajana. Ja se vielä että olen ollut järjestämässä näyttelyitä ja toiminut ja edelleen toimin ns.kehäsihteerinä, niin niissä hommissa harvoin tulee kamalia yhteenottoja ja touhu tuntuu mielekkäältä vielä vuosienkin jälkeen.
Ystävät harrastavat niin monia rotuja ettei tule kilpailutilanteita.
Joten kaikki mukaan koiraporukoihin. Huumorilla myös selviää todella pitkälle sekä toisten mielipiteiden kunnioittamisella.
Niin juu. Mutta meilläkin kun on kaksi sekarotuista, niin ei niihin porukoihin ole sinäänsä kamalasti hinkuakaan :)
Olisi se kiva jos olisi muutama lenkkikaveri jne, mutta mutta.. :)
seropi = sekarotuinen piski. Helpompi sanoa :P
en tiedä mistä lähtien sanottu , mutta koko minun ikäni ajan kyllä :)
Juu, minullakin on koira jonka kanssa pääsisi pitkälle varmasti jos agilitya.. mutta; ei ole autoa, ei jaksa :) Ne esteet ja muuta touhua kun saa tosiaan tehtyä kotioloissa ja omalla porukallakin :)
koskaan olisi minulle koulutuksissa sanomaan, että mitä tuo sekarotuinen täällä tekee. siellä on muutama muukin seropi meidän lisäksi. ihan koirina kohdellaan ja joka porukkaan meni minne vaan mahtuu niitä mätiä omenoita.
jos siellä koiraporukasta löytyy tollasta sakkia. Meillä kaikki sekä yksi- että monirotuset on samalla viivalla esim. tokossa ja yhdessä naureskellaan tätä ihanaa verkkaripukeutumista ym.
Toki kyllä niitä p...skan puhujia löytyy, kesällä just poistuin paikalta, kun kuulin yhden rotukoiranomistajan mollaavan seropin omistajaa, jonka koira oli voittanut mätsäreissä. Mua ei jaksa kiinnostaa noi taistelut siitä, oliko se mätsärivoittaja voittonsa ansainnut vai ei. Ja sitten nämä kaksi ovat tietty parhaat kaverit koulutuskentän ulkopuolella...
Mutta noin yleensä meillä kaikki puhaltaa täällä yhteen hiileen ja se korvien sulkeminen auttaa aina tiukan paikan tullen:) Pakko kai on nyt sanoa, että meen seurassa parhaat kisatulokset tokossa on seropilla...
Tuosta vastaamisesta on pakko sanoa, että voitas kyllä jokainen opetella vastaamista tyyliin "entä jos kokeilisikin näin..." eikä heti töksäytetä suoraan, että sun tapas on syvältä;)
En ymmärrä mistä johtuu juuri tuo mainitsemasi tyyli kysyä täältä neuvoa, kun selitysten perusteella koira olisi vietävä lääkäriin. Jostain syystä tuntuu, että hävetään sitä omaa tietämättömyyttä ja helpompi on ensin kysyä anonyyminä täältä neuvoa. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka ottaa aika herkästi puhelimen käteen ja tarkastan asian lääkäriltä, jos hiukankaan huolestuttaa. Oman paikkakunnan lääkäriä tosin ei ikinä saa kiinni ja niinpä me käännytäänkin noissa jutuissa viereisen paikkakunnan lekurin puoleen. No tosin noiden kahden touhon kanssa on jo tottunut siihenkin, ettei puuttuva kynsi tai korvasta puuttuva pala ole mailmanloppu;)
on otettu ihan maatalotohtoriin, sellaiseen, joka hoitaa työkseen vain hevosia ja isoja eläimiä, yhteyttä kun ei omaa kunnan lääkäriä / paikkakunnan yksityisiä jne saanut kiinni.
Kyllä ensin sitä ottaa yhteyttä lääkäriin, ja sitten huudellaan palstalle että aapuuva, lääkäri sanoi näin ja miuu epäilyttää.. tai jotain.
Meillä kyllä onkin, asiasta naulapyssyyn, ongelma tuo ritan lihaskunto takajaloissa. Minä itse kuvittelin että pitäisi jumppauttaa jne, mutta eläinlääkäri määräsi sille ravintolisän. arthrojotain, tuolla se purkki on. Sanoi että se voi olla vaan että kun se saa kylmää niin luita kolottaa jne, että tuo vähän verryttäisi niitä niveliä ja sitten se ehkä uskaltaisi paremmin .. En tiedä.
Jossain vaiheessa varmaan huutelen ihan kunnolla apua tuohonkin ongelmaan jossain palstalla.. Katsotaan nyt auttaako pillerit. :)
meillä paikallisessa koirakerhossa on mukana Seropeja. Niin Toko kuin Agi- puolellakin. Omistajat touhuavat kerhon hyväksi siinä kuin rotukoirienkin harrastajat. Katsaskaa paikkakuntanne eri kerhot. Hyvä paikka käydä haistelemassa ilmapiiriä ovat koulutus tilaisuudet.
olen paljon paljon suvaitsevampi seropeja kohtaan kun täällä.Mutta toisaalta en ole koskaan sanonut että vihaan seropeja,vaan niiden kasvattajia.
Meidän koiran parhaat kaverit on seropeja.
Eli minä ainakin ymmärrän, että joku voi rakastaa seropiaan hyvin paljon.
perjantaina meidän 12-vuotiaalle Fortiflex-pillerit. Eläinklinikan yksi työntekijöistä on syöttänyt omalle urokselleen, joka sattumoisiin on omani pentueveli, noita pillereitä ja kehui ne maasta taivaaseen. No meillä tuon vanhuksen takapää on huomattavasti ihan lyhyessä ajassa kangistunut, eli ylösnouseminen on ollut varsin hankalaa, mutta sitten se kyllä kipittelee ihan pois tiehensä. Vaikka onkin saanut vasta muutamana päivänä, niin ero on jo nyt huomattava. Kannattaa kokeilla, suosittelen kyllä!
Juu, meillä ei ylösnousu (kuulostipa uskonnolliselta..) tuota ongelmia. Lähinnä se että nuo tärisee takajalat, kun se yrittää seistä niillä niin että ne ovat alempana kuin etutassut. Lääkäri vaan sanoi että se sitten olisi sitä "kangistelua", vaikka minä olen kovastikin eri mieltä, ja olen sitä mieltä että ritalla tuntuu vaan takapää olevan samanmallinen kun hiilillä, että etupää on se voimakas ja takapää surkastuu kokonaan :(
tärinä kertoo myöskin jännittämisestä, mutta vaikka nuo "pelletit" ovatkin jokseenkin kalliita, niin kokeile niitä ihan oikeasti! Siis ovat oikeasti varsin isoja, puolet meikäläisen peukusta, mutta ilmeisesti ovat varsin hyvän makuisia, kun meillä vanhus jopa jonottaa annostaan ;)
Niin, jännittämistä on kahdenlaista. Tuo on siis sitä lihasjännitystä.
Kokeilen nyt ensin tuolla mitä lääkäri antoi, katotaan sitten tehoaako vai ei..
mutta varsin pitkään koirien kanssa toimineena pakko sanoa, että jos koira jännittää toden teolla, niin se heijastuu/kohdistuu sen lähes jokaiseen lihakseen nimenomaan tärinänä, jos muista lihaksiin liittyvistä jutuista ei ole kyse!
Onko sitä koiraa kuvattu? lähinnä tuli vaan mieleen,että voipi tuo täristely johtua myös selkäongelmasta.
SAkemanneilla aika tyypillinen vika on lannerangan nikamien yhteen luutuminen,mikä voi aiheuttaa just tärinöitä ja lihasheikkoutta.
Aattelin vaan,kun eikös siinä sun koirassa sakemannia ollu puolet tai jotain sinne päin.
Hyppääkö se koira mielellään?
Pentuna ei mitään ollut, mutta kai tuo on katsottava uudestaan.
hyppää mielellään liiankin kanssa.. Mutta sillä on aiemmin ollut noita lihasrevähdyksiä, siitä lääkäri sitten ajatteli tuon kuurin antaa.
Niin mielenkiinnolla olen lukenut näitä keskustelupalstoja.Meinasi iskeä turhautuminen,kun olen tämmöinen tavallinen muija bastardi koirani kanssa.Niinhän se täytyy ottaa,että asiat riitelevät eivät ihmiset.Kaikki me koiriamme rakastamme ja se nostattaa intohimoja.Joskus on ollut se vaikutelma,että joillakin on ollut meidän hienot koirat hienosti kasvatettuna ja naapurin paskantavat räksyttävät kouluttamattomat luonnevikaiset rakit.
Meidän narttu kun ei tarvi muuta kuin rusakon hajun, niin koko koira tärrää. Viikko sitten äitini soitti hädissään, kun luuli koiran saaneen sairaskohtauksen pellolla, mutta kyseessä olikin taas jokin riista;) En ihmettele, että säikähtivät, aika ikävältä neiti aina välillä näyttää, kun on ihan täpinöissään.
Tuota vapinaa näkee muuten aina välillä näyttelyissä, kun koira käy hieman ylikierroksilla. Eräälle tutulle koiralle oli lääkäri suositellut b-vitamiinia säännöllisesti, auttaa kuulemma...
Aivan asiaa tuossa ylhäällä!!!!
Näinhän sen pitäisi mennä, kaikki sovussa. No katotaan nyt, mihinpäin tässä mennään... :)?
se olisi, että tuo ikuinen tappelu loppuisi mutta viimeaikaisia maratonkeskusteluja luettua on pakosta hieman kyyninen tässä asiassa.
Riitapukareiden pitäisi sopia riitansa, pyytää anteeksi ja antaa anteeksi, unohtaa vihanpito ja aloittaa ikäänkuin puhtaalta pöydältä omista ja toistenkin virheistä oppineena.
Asioista todella voidaan olla montaa mieltä, mutta joskus on aihetta myös kritiikkiin. Kritiikkiä voidaan esittää myös asiallisesti ja sitä pitäisi myös osata ottaa vastaan asiallisesti vetämättä herneitä nenään.
Tappeluun tarvitaan vähintään kaksi osapuolta. Jos joku esiintyy provosoivasti, ei siihen ole aina pakko lähteä mukaan.