Rauhoittava Hautausmaa.

Olen usein kesäisin kiertänyt hautuumaalla, mutta en ole tuntenut elämän rajallisuutta, koska näin meille vaan käy. Rauhoittuu siellä tosin hyvin kun liikenne on hiljaista eikä äänetkään häiritse. Muistuu monet asiat mieleen, kun näkee tuttujen leposijan - viimeisen. Jotkut haudat on hyvin hoidettu, mutta on niitäkin paljon, ettei hautaa ole hoidettu vuosikymmeniin.

Ristitroikaa sanoi piru kun hautuumaata tammallakynti.

Hiljaista sakkia siellä makaa. Minä tykkään erityisesti Vanhasta hautausmaasta. Minusta on vaikuttavaa, ruostuneet ristit, sammaloituneet tiilirisit, osassa ei enää näy, kuka paikalla lepää. Kun lähdetään, niin alussa muistetaan kukkasin, kynttilöin, enkelein. Vuosikymmenet vierivät, kukkaset harvenevat, ei enää pala kynttilät ... kun kuluu aikaa, paasikin alkaa rappautua, maaperä pettää ja linja vääristyy ja kivi nyököttää tai puinen kaatuu, maatuu. Kiitävi aika vierähtävät vuodet, miespuolvet vaipuvat unholaan. .. Onneksi nimeni on elämänkirjassa ja vaikka aika jättää, muistot hiipuu, niin joka uskoo Jeesukseen elää vaikka olisi kuollut.

Ovat haudassa turvassa tulevaisuutta varten.

Kyllä sitä itsekukin rauhoittuu hautuumaalla kun maanvetovoima voittaa ristivedon.