Olen lueskellut "antiikkipalstoja", ja todennut aiheiden ja esineiden olevan varsin köyhiä antiikkimielessä.siis 1. kiinnostaako nykysisustajaa ensisijassa esineen aitous ja alkuperäisyys vai onko edellämainitut seikat sivuasioita kunhan väri ja muoto sopivat sisustukseen 2.Eikö yhtään kirpaise ostaa esinettä joka on suurimmaksi osaksi uustuotantoa ja uusmaalausta ainoastaan hinta on aidon antiikkiesineen hinta.3. Tiedättekö edes että muualta pohjoismaista tuodaan suomeen tavaraa"slumppierinä", ja tavara myydään suomesa kartanohuutokaupoissa. 4.Ihmettelen vaan minne aiotte "antiikkimessu ja huutokauppalöytönne" myydä kun trendi parin vuoden kuluttua muuttuu.5.Minusta jokaisen kannattaa ostaa vain aitoja esineitä , niillä tulee pitkässäjuoksussa olemaan aina rahallinenkin arvo, ja aitoja esineitä on kiva jättää tuleville sukupolville perinnöksi.
avoin kysymys
"sisustajille"
8740
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nyt on muodissa "aito" 1930-luvun antiikki!
Tai joku muu hölmöily.
Tuossa aikaisemmin oli pitkät jutut "ruusurokokoosta". Jokainen asianharrastaja varmasti tietää, että aitoa rokokoota ei enää tavallinen pulliainen pysty ostamaan, joten kertaustyylistä siinä kiisteltiin hikipäässä.
Antiikkimessuille voi mennä myymään lähes mitä hyvänsä, itsetehdyistä tiffanylampuista vanhoihin saunakauhoihin. Ostajan on ymmärrettävä, että halpa on myös halpaa.
Pahaa ihan tekee, kun kaikenlaista tuontisälää myydään antiikkina.
Toisaalta, jos esine on mieleinen ja sopii kotiin, miksi ei sitä ostaisi, jos ei ostakaan sitä sijoitusmielessä vaan omaksi ilokseen. On kuitenkin opittava katsomaan edes, onko huonekalu puuta vai lastulevyä, sillä antiikkimielessä saattaa olla aika iso ikäero.
Todelliseksi tuntijaksi oppii vain harrastamalla vanhojen tavaroiden keräilyä ja tutkimista. Se on pitkä tie ja aloitettava nuorena.
Harmittaa, että itse kiinnostuin vasta myöhemmällä iällä vanhoihin esineisiin. Loppuu kesken rahat, tila ja aika!
Kyllähän omaksi ilokseen voi ostella mitä tahansa, mutta kai kauppiaakin pitäisi ilmoittaa onko tuote vanha vai onko esine tehty vanhan oloiseksi. Esimerkiksi lipeöity ja vahattu huonekalu näyttää vanhalta, jos se on huolellisesti tehty vanhasta puusta . Toisaalta taas nykyisin on taitavia maalareita, jotka yhdistelevät maalaamalla eripuolilta Eurooppaa koostettuja esineitä yhtenäisiksi "antiikkiesineiksi"
Vanhaa ja "vanhaa" on myynnissä.
Kauppiaan ei tarvitse mitään ilmoittaa. Sanoo vain, että vanha on.
Silloin on kyllä väärässä, jos sanoo esineelle iän, kun tietää että on vanhasta puusta tehty uustuotantoa. Ammattilainen ei sanokaan.
Metalleissa on leimamerkit, jotka eivät ole kovin vaikeat opetella, mutta huonekalut ja moni lasiesine ja porsliini olisi vain tunnettava.
Pitäisi olla vaikka työväenopistoissa tai museoissa kursseja vanhan tavaran harrastajille, jotta ihan perustieto tulisi harrastajan ulottuville.
Onhan näitä kirjoja, mutta hintavia ja jokaiselle esineryhmälle omansa!
1. kiinnostaako nykysisustajaa ensisijassa esineen aitous ja alkuperäisyys vai onko edellämainitut seikat sivuasioita kunhan väri ja muoto sopivat sisustukseen
Kyllä ja ei, molempiin.
2.Eikö yhtään kirpaise ostaa esinettä joka on suurimmaksi osaksi uustuotantoa ja uusmaalausta ainoastaan hinta on aidon antiikkiesineen hinta.
Ei ja kyllä.
3. Tiedättekö edes että muualta pohjoismaista tuodaan suomeen tavaraa"slumppierinä", ja tavara myydään suomesa kartanohuutokaupoissa.
Tiedän ja et näemmä tiedä.
4.Ihmettelen vaan minne aiotte "antiikkimessu ja huutokauppalöytönne" myydä kun trendi parin vuoden kuluttua muuttuu.
Miksi trendi muuttuisi? Miksi ostoksemme pitäisi myydä?
5.Minusta jokaisen kannattaa ostaa vain aitoja esineitä , niillä tulee pitkässäjuoksussa olemaan aina rahallinenkin arvo, ja aitoja esineitä on kiva jättää tuleville sukupolville perinnöksi.
Minusta jokaisen kannattaisi pohtia, mitä ostaa. Se, että sinä olet jotain mieltä, on vain yksi mielipide monien joukossa.
Eikös asia ole niin, että mikäli jokin esine miellyttää katsojaa ja hän haluaa ostaa sen sillä hinnalla, mitä pyydetään, niin kumpikinon tyytyväinen, niin ostaja,kuin myyjä.
Tosiasiassa tänne tuodaan keskieuroopasta paljon tavaraa, mitä joku myy aitona kotimaisena antiikkina (muutosten jälkeen) ja toinen samaa tavaraa uustuotantona ja tuontitavarana.
Käsittääkseni se on niin, että joka antiikkia menee ostamaa, on velvollinen selvittämään tavaranantiikkiarvon. Eihän se ole hölmö, joka uustuotantoa antiikkina myy, vaan se joka sitä antiikkina ostaa ja maksaa vielä antiikkiesineen hinnan. Moraalisesti se sitten onkin toinen juttu.
Jokaisella alalla on jobbareita.
Mikä sitten on aito esine, eikös kaikki ole sitä, ikä vaan vaihtelee.
Eipäsitä kannata muidenmurehtia, mihin porukka liiat rahansa lykkää ja sitä, mitä ne niille tavaroille tekee, kun buumi menee ohi. Ainaskin niitä saa kirppiksiltä sitten edullisesti.
Onko Suomessa suomalaisia aitoja 1700-luvun huonekaluja myynnissä. Arkkuja olen nähnyt, ja ne ilmeisesti olivat suomalaisia vaikka niissä lukikin ruotsia. Vanhoja 1700-luvun kaappia ei ainakaan helsinkiläisissä antiikkiliikkeessä ole näkynyt -suurin osa on tekeleitä ja harmaaksi maalattuja. Ruotsalaisia melko vieraan näköisiä olen nähnyt. Ostaisin kernaasti suomalaisen kauniin aidon kaapin, jos sellaisen sattuisin näkemään.
Kävin pari viikkoa sitten tukholman antiikkimessuilla. Tosi hyvää tavaraa vaikka kuinka paljon! ( Hymyilytti kun vertasi suomalaisiin antiikkimessuihin.)
Niistäkin osa saattaa olla uustuotntoa ja muualta ruotsiin uitettuja. Se on taito,joka tarvitaan, että hyvinpystytään huijaamaan asiakasta.