Kiusaaminen ei ole pahinta heidän suustaan ja teoistaan, joiden ei oletetakaan ymmärtävän, vaan sellaisilta, joiden ainakin odottaa...
Koulukiusaamisessa odottaa opettajien ymmärtävän, eikä suinkaan alentuvan siihen samaan kiusaajien kanssa.
- Tyttö-, ja naisvihassa odottaa ainakin toisen samanlaisen ymmärtävän.
- Vanhempien kiusatessa odottaa ainakin kavereiden ymmärtävän.
- Rikos-uhri-tapauksissa odottaa Oikeuden (Yhteiskunnan) ymmärtävän.
- Pedofilia tapauksissa odottaa ainakin äidin ymmärtävän.
- Työpaikka-kiusaamisessa odottaa ainakin pomon ymmärtävän, ja pomon kiusaamana odottaa työkavereiden ymmärtävän.
- Perheväkivalta-tapauksissa odottaa ainakin Lasten ymmärtävän.
... Koko Maailman/Ihmisen hylkäämä saa sentään omalta Luojaltaan apua.
Varsin hyvin nykyään ymmärretään itse kiusaajaa, uhrin sijaan. Se tuhoaa Yhteiskuntaa itse-alkuperäistä kiusaamistakin enemmän.
Omia kokemuksiani
Ala-asteella:
Opettajalta: köyhyyden ja sukupuolen takia nuo kyseiset asenteet. Haluttiin mm. häpäistä poikien edessä (alasti pelaamaan, koska jumppavaatteet unohtui).
Oppilailta: Lievää, koska en järin edes ymmärtänyt, mitä perverssiä nämä puhuivat takapuolestani (johtui kaikesta muusta, kuin jumppatunneista ).
Hammaslääkärit: Vihasivat korkeita poskipäitäni kirouksiin asti (vaikka potilas on se, joka kärsii)
Kotona:
Ei sentään typeryydestä, mutta lyhyydestä (heidän ravinnollaan), sekä ylipainosta, jota ei ollut (soittivat jopa terkalle, josta saivat vahvistuksen ihan normaalista painosta, mutta eihän se hiljentänyt). Niin ja tietysti myös laiskuudesta, vaikka äidin jälkeen tein eniten.
Ylä-asteella:
Sain ne "viralliset" kiusaajat. Tietyt pojat ottivat silmätikuksi uudessa koulussa ja olisivat mielellään hakanneet muutakin, kuin puolustavat kädet aina sinisiksi. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa tuossa ei voi kuvailla kuin puhtaana sadismina (enkä onneksi ikinä ollut kahden noiden kanssa noiden parin vuoden aikana).
Mieluummin kuitenkin koulussa, kuin kodin viina-huuruissa väkivaltoineen.
- Sääli vain, ettei noista ensimmäisistä oikeista ystävistä ollut enempää apua, vaan katsoivat opettajienkin ohella, kiusatun mieluummin ruttona, jota -ennemmin tai myöhemmin- kiusaavat itsekin.
Eikä tähän luonnollisestikaan ole kaikkea laitettu, koska edes nykyään "kaikesta ei puhuta".
Varsin hyvin nykyään ymmärretään itse kiusaajaa, uhrin sijaan. Se tuhoaa Yhteiskuntaa itse-alkuperäistä kiusaamistakin enemmän.
Koulukiusaamisessa odottaa opettajien ymmärtävän, eikä suinkaan alentuvan siihen samaan kiusaajien kanssa.
- Tyttö-, ja naisvihassa odottaa ainakin toisen samanlaisen ymmärtävän.
- Vanhempien kiusatessa odottaa ainakin kavereiden ymmärtävän.
- Rikos-uhri-tapauksissa odottaa Oikeuden (Yhteiskunnan) ymmärtävän.
- Pedofilia tapauksissa odottaa ainakin äidin ymmärtävän.
- Työpaikka-kiusaamisessa odottaa ainakin pomon ymmärtävän, ja pomon kiusaamana odottaa työkavereiden ymmärtävän.
- Perheväkivalta-tapauksissa odottaa ainakin Lasten ymmärtävän.
... Koko Maailman/Ihmisen hylkäämä saa sentään omalta Luojaltaan apua.
Varsin hyvin nykyään ymmärretään itse kiusaajaa, uhrin sijaan. Se tuhoaa Yhteiskuntaa itse-alkuperäistä kiusaamistakin enemmän.
Omia kokemuksiani
Ala-asteella:
Opettajalta: köyhyyden ja sukupuolen takia nuo kyseiset asenteet. Haluttiin mm. häpäistä poikien edessä (alasti pelaamaan, koska jumppavaatteet unohtui).
Oppilailta: Lievää, koska en järin edes ymmärtänyt, mitä perverssiä nämä puhuivat takapuolestani (johtui kaikesta muusta, kuin jumppatunneista ).
Hammaslääkärit: Vihasivat korkeita poskipäitäni kirouksiin asti (vaikka potilas on se, joka kärsii)
Kotona:
Ei sentään typeryydestä, mutta lyhyydestä (heidän ravinnollaan), sekä ylipainosta, jota ei ollut (soittivat jopa terkalle, josta saivat vahvistuksen ihan normaalista painosta, mutta eihän se hiljentänyt). Niin ja tietysti myös laiskuudesta, vaikka äidin jälkeen tein eniten.
Ylä-asteella:
Sain ne "viralliset" kiusaajat. Tietyt pojat ottivat silmätikuksi uudessa koulussa ja olisivat mielellään hakanneet muutakin, kuin puolustavat kädet aina sinisiksi. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa tuossa ei voi kuvailla kuin puhtaana sadismina (enkä onneksi ikinä ollut kahden noiden kanssa noiden parin vuoden aikana).
Mieluummin kuitenkin koulussa, kuin kodin viina-huuruissa väkivaltoineen.
- Sääli vain, ettei noista ensimmäisistä oikeista ystävistä ollut enempää apua, vaan katsoivat opettajienkin ohella, kiusatun mieluummin ruttona, jota -ennemmin tai myöhemmin- kiusaavat itsekin.
Eikä tähän luonnollisestikaan ole kaikkea laitettu, koska edes nykyään "kaikesta ei puhuta".
Varsin hyvin nykyään ymmärretään itse kiusaajaa, uhrin sijaan. Se tuhoaa Yhteiskuntaa itse-alkuperäistä kiusaamistakin enemmän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.