Kun maapallon pinta-alasta 70% on vettä, kiinnittyy huomio ilmastomuutoksen osalta elämään vedessä. Kun yhdessä teelusikallisessa jo on miljoona bakteeria, kuhisee tuo valtava alue elämää ylläpitävääkin eliötä.
Planktoneista meriajokasniittyihin, ovat elämän kasviavainlajeja. Nuo pienet yks'soluiset levät ovatkin ravintopyramiidin kivijalka. Kaikkihan jo tiedämme miten sinilevä viimeisteli maapallon ilmakehän aikanaan.
Niin yhä, nuo kasvilevät yhteyttävät auringonvaloa hiilidioksiidiin, tuottavat sokeria ja vapauttavat happea. Tuiki tärkeitä siis.
1995 selvisi niiden tarvitsevan myös rautaa ympäristöstään, joten Galapagossaarella ajettiin mereen 500 kg rautaa kokeilumielessä. Tulos oli hämmästyttävä, levä lisääntyi 30-40 kertaisesti, ja hyötysuhde oli 1 kg rautaa/5000 kg hiilidioksiidiä 😊
Uskomattomalta tuntuu, mutta on todettu eri kalalajeilla olevan geneettinen sopeutuma happamampiin vesiin, mm. hopea ruutana ui meidän Itämeren vesiin , turska sietää sitä hyvin, samoin sinisimpukka.
Tuo meriajokas on uusi tuttavuus, vedenalainen siementävä ruohoniitty, joka sukeltaessa on meren pohjassa tuttu aaltoilevana, mutta sen harvinaisuus oli yllätys.
Lajina se on harvinainen maapallolla, Skandinaaviassa sitävastoin on kolmannes koko maapallon lajista.
Suomen noin 2000 neliö km. alue on n. 1000 v. vanhaa, joten hyvin uhanalainen sekin on. Kun meriajokas hiilinieluna on tehokkaampi kuin metsä, ollen myös monien eliölajien suojapaikka, osaa sitäkin arvostaa.
Rehellisesti koin sen vain haittana ja peloittavana, sen hipoessa jalkoja uidessa. Enää en koe leväesiintymiäkään haittana, ajattelen vain niiden tuottamaa hyötyä, myrkyllisenkin lajin suojaavan vain kerran kesässä itseään.
Kaikki nämä ajatukset kertoi Atlannin valtameren tuoresillit, joita poikani toi eilen syötäväkseni, eläköön kaikki avainlajit ja plankton 🌱🌱🌱 🙂🐬🌱🐋🌱🦎🌱🌱🐠
Planktoneista meriajokasniittyihin, ovat elämän kasviavainlajeja. Nuo pienet yks'soluiset levät ovatkin ravintopyramiidin kivijalka. Kaikkihan jo tiedämme miten sinilevä viimeisteli maapallon ilmakehän aikanaan.
Niin yhä, nuo kasvilevät yhteyttävät auringonvaloa hiilidioksiidiin, tuottavat sokeria ja vapauttavat happea. Tuiki tärkeitä siis.
1995 selvisi niiden tarvitsevan myös rautaa ympäristöstään, joten Galapagossaarella ajettiin mereen 500 kg rautaa kokeilumielessä. Tulos oli hämmästyttävä, levä lisääntyi 30-40 kertaisesti, ja hyötysuhde oli 1 kg rautaa/5000 kg hiilidioksiidiä 😊
Uskomattomalta tuntuu, mutta on todettu eri kalalajeilla olevan geneettinen sopeutuma happamampiin vesiin, mm. hopea ruutana ui meidän Itämeren vesiin , turska sietää sitä hyvin, samoin sinisimpukka.
Tuo meriajokas on uusi tuttavuus, vedenalainen siementävä ruohoniitty, joka sukeltaessa on meren pohjassa tuttu aaltoilevana, mutta sen harvinaisuus oli yllätys.
Lajina se on harvinainen maapallolla, Skandinaaviassa sitävastoin on kolmannes koko maapallon lajista.
Suomen noin 2000 neliö km. alue on n. 1000 v. vanhaa, joten hyvin uhanalainen sekin on. Kun meriajokas hiilinieluna on tehokkaampi kuin metsä, ollen myös monien eliölajien suojapaikka, osaa sitäkin arvostaa.
Rehellisesti koin sen vain haittana ja peloittavana, sen hipoessa jalkoja uidessa. Enää en koe leväesiintymiäkään haittana, ajattelen vain niiden tuottamaa hyötyä, myrkyllisenkin lajin suojaavan vain kerran kesässä itseään.
Kaikki nämä ajatukset kertoi Atlannin valtameren tuoresillit, joita poikani toi eilen syötäväkseni, eläköön kaikki avainlajit ja plankton 🌱🌱🌱 🙂🐬🌱🐋🌱🦎🌱🌱🐠
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kukaan ei koskaan kerro milloin ilmaston " muutos"alkoi . Onko eka jääkausi alku vai vasta pikkujääkausi ? Kun meikä olettaa ilmaston olleen aina erilaisten muutosten vaiheessa .
Kyllä minusta on mainittu teollisen aikakauden 1800-1900 hiilen käytön lisääntyessä, aloittaneen hiilidioksiidin nousun ilmakehässä. Fossiilisten polttoaineiden, autojen päästöt ym muut metaanipäästöt sitä on lisäneet.
Ala on niin monimutkainen, etten uskalla siitä yrittääkkään tarinoida, mutta on maapallolla ollut historiansa aikana tätäkin enemmän hiilidioksiidia ilmakehässään, nyt vain vauhti on kiihtynyt. Onhan nämä meitä kaikkia koskettavia ilmiöitä.
PS. Tässä odottelen sohvapöydän kasaajaa, entinen kun hajosi.
Uuniomenat alkavat tuoksua kanelilta, olivat vain niin happamattomia, että sitruunaa jouduin puristamaan niille. Kauraryynejä päälle ja voinokareita ylinnä, ja bums uuniin,...heippa!
Vesi kielellä luen Atlantin tuoresillistäsi, kerrothan, miten sitä valmistit ja miltä maistui ! Täytyy kuitenkin tyytyä saman lajin pienempään ja vähärasvaisempaan Itämeren silakkaan. Kyllä sekin pyyntituoreena herkkua on .
Kiinnostavaa luettavaa tuo meritietous, luonnon ravintoketju on todella ihmeellinen kaikkine eliöineen.
Me odottelemme suolapulssia, joka toisi taas turskat Suomenlahden syvänteisiin. 80-luvulla kävimme lasten kanssa niitä Espoon edustalta pilkkimässä. Suolapulssi osaltaan vähensi rakkolevää, joka on eräänlainen veden puhtauden mittari, mutta rehevöityminen sen pääasiallinen vihollinen on. Rakkolevä on leväsiirojen pääasiallista ravintoa, sillä voi myös lannoittaa maata ja sitä on syöty pula-aikoina. Kaksi lastenlasta kuuluu Espoon Kivenlahden Meripartiolippukuntaan nimeltä Piilevät. Piilevät piilevät pienenä, mutta tärkeänä osana kasviplanktonia, sisältävät piioksidia. Meripartiolaiset olivat kokeilleet rakkolevää vihanneskeitossa, ei kuulemma varsinaisesti pahalta maistunut ja oli muuttunut keitettäessä ruskeasta kauniinvihreäksi. Syödäänhän merilevääkin sushin kääreenäkin, on ihan kulinaariherkku.
Telkkarissa on näytetty , miten eri puolella Suomea jokien lohikalojen kutupaikkoja kunnostetaan. K-ryhmä on mukana WWF:n talkoohankkeessa hauskalla iskulauseella : Kuteminen kuuluu kaikille !
Tuo Atlatin silli on tuontitavaraa Atlantin Kala nimiseltä firmalta. Helsingissä näkyy olevan kalakauppakin heillä, ja kotiinkuljetus myös.
No sain ehkä noin 1 1/2 kg pirteitä fileitä, väri punertava. Paistoin pari pannullista, graavasin osan ja loput suolasin laatikkoa varten.
Maku on paistettuna herkullinen tuoreudessaan, hieman lihavaselkäinen ja isompi silakkaan verraten,. Facebookissa on suvun kiittelyitä ja annoskuvia pojalleni, joten saamme ehkä hänen välityksellään lisää. Graavina en ole vielä maistanut, mutta poikani limpun kuva graavisillineen nosti veden kielelle äsken.
Kuka tahansa voi tilata ja jakaa suvun kesken, en tullut katsoneeksi oliko puh.nr mainoksessaan.