Moi. Oon 12 v poika, ja en ehkä enää kestä tätä. Meillä on ollut perheessä koira jo 9 vuotta, ja 1 puol vuotta sitten hankimme uuden, saman rotuisen koiran (tämä oli äitini idea). Ensimmäinen koira on aina ollut huonosti muihin koiriin suhtautuva, ei siis pidä muista koirista, paitsi harvoista. Toisen koiran tultua taloon, alku oli nihkeä, mutta sen jälkeen ne jo leikkivätkin. Nuoremman kasvaessa hän alkoi uhittelemaan johtajuutta vanhemmalta. Hän kasvoi paljon isommaksi, koska vanhempi on todella pieni. He alkoivat hieman tappelemaan (siis nuorempi aloittaa, vanhempi puolustaa itseään). Vanhempi sairastui, en tiedä tarkalleen, mutta nuorempi aisti tämän heikkouden, ja alkoi tappelemaan vielä enemmän. Koiria pidetään eri huoneissa nyt koko ajan. Vanhemman tilanne vain pahentuu kun joutuu stressaamaan, että milloin se nyt taas tulee hyökkäämään. Vanhempaa ei saa nostaa, mahdollisesri tervehtiä tai pitää ahtaassa paikassa samaan aikaan.
No, nyt äitini on antamassa nuorempaa pois. Tämä on minun mielestä väärin. Meidän pitäisi osata ne opettaa niin ettei tappelisi. Tuntuu kun tämä olisi vain luovutus, kun ei me parempaa pystytä. Siskoni (18 v) ja minä, ollaan jo kiinnytty todella nuorempaan, en todellakaan halua sitä pois. Haluan myös, että vanhemmalla olisi kaikki hyvin. Tämä kuullostaa siltä vaan, että haluun kaiken, mut ONHAN TÄÄ IHAN JÄRJETÖNTÄ. Äitinikään ei kuuntele minua, edes halua puhua asiasta. Mitä tehdä? Oikeesti HELP!
No, nyt äitini on antamassa nuorempaa pois. Tämä on minun mielestä väärin. Meidän pitäisi osata ne opettaa niin ettei tappelisi. Tuntuu kun tämä olisi vain luovutus, kun ei me parempaa pystytä. Siskoni (18 v) ja minä, ollaan jo kiinnytty todella nuorempaan, en todellakaan halua sitä pois. Haluan myös, että vanhemmalla olisi kaikki hyvin. Tämä kuullostaa siltä vaan, että haluun kaiken, mut ONHAN TÄÄ IHAN JÄRJETÖNTÄ. Äitinikään ei kuuntele minua, edes halua puhua asiasta. Mitä tehdä? Oikeesti HELP!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juttele siskosi kanssa, ja kerro huolestasi,ehkä se auttaa.Hän on sinua vanhempi,ja varma saatte asian sovitua äitinne kanssa parhain päin.
Niin. Tähän on varsin vaikea puutua netin kautta kun ei voida tilannetta tai koiria nähdä. Lisäksi juuri tuollaiset tilanteet ovat pahimpia. Koiran vietin, sisäisen ymmärryksen, mukaan nuoremman olisi aika ottaa terveempänä ja vahvempana johtajan paikka. Meillä on joskus onnistettu viivästyttämään tätä vain sanomalla nuorelle ehdoton EI, ja ängetä niiden kahden väliin, esittäen että vanhempi koira on sinun suojeluksessasi, AINA kun alkaa näyttämään minkään näköisiä merkkejä pomottelusta, (kuten hännän nosto ilman heilutusta, vanhemman niskan ylle pyrkiminen).
Ennen kaikkea siitä hyökkäily tavasta olisi pakko päästä pois, jos tätä kautta yritetään, eli koiria olisi vahdittava varsinkin alussa kokoajan, ja mieluusti pitää nuorempaa hihnassa aluksi jolloin siihen saa heti yhteyden ja näyttettyä milloin ette pidä sen toiminnasta.
Tämä vaatii sitten kärsivälisyyttä vahtia niitä hihnassa, mitä pitempiä aikoja sen parempi. Nuorempaa ei kannata päästää edes lenkillä vapaaksi jos vanhempi on mukana. Lisäksi kannattaa väsyttää nuorempaa koiraa lenkeillä esim. pyörällä ja muilla aktiviteeteillä. Enegrinen koira on aina tavalla tai toisella turhautuva.
Sen jälkeen pitää koittaa tehdä nuorelle selväksi se, että vanhempi on sen yläpuollella sinun mielestäsi ruokkimalla se ensin, tervettimällä ensin, ja aina, heti estämällä sitä pentua jos se yrittää mustasukkaisuuttaan näyttää ärtymyksensä vahemmalle. Yöksi ne kannattaa sitten erottaa vielä pitemmäksikin aikaa, vaikka alkaisvatkin tulla toimeen.
Mieti aina toimiessasi, että yritä edetä mahdollisimman hitaasti. Yksikintappelukerta on aina paluu alkuun.
Lisäksi yksi keino toimi tässä kohtaa meillä kuin vahingossa. Sterilointi. Pallit tai munasarjat pois vahemmalta. Tämä lopettaa koiran hormoonitoiminnan, eli se lakkaa olemasta lisääntymiskykyinen, ja näin ollen se ei itse välitä hierarkiapaikastaan tai nuorempikaan ei enää välitä, huomattuaan ensin että se on vahemmalle ihan sama. Leikkauksella pysyy luonteeltaan kuitenkin suhteellisen samanlaisena (saattaa olla hieman laiskempi, eikä ihan niin toisten koirien perään)
Nämä siis toimivat meillä, ja kullakin on olleet omat keinonsa näissä tilanteissa.
Onnea yritykseen!! Ja kerrohan toki miten teillä menee.
Et kertonut koirien rotua etkä sukupuolta, mutta sen nuoremman leikkauttaminen saattaisi auttaa. Se tosin on vaan pieni todennäköisyys, ja vaikka se lopettaisikin sen vanhemman kiusaamisen, pysyvä vahinko on jo saattanut tapahtua eikä se vanhempi välttämättä enää ikinä hyväksi sitä nuorempaa.
Tilanne on tosi ikävä, mutta tuossa tilanteessa ehkä olisi koirille parasta etsiä sille nuoremmalle uusi koti, ehkä lähipiiristä niin näette sitä vielä. Tuo ihan turhaan vaan stressaa sitä vanhempaa, eikä tilanteeseen välttämättä tule koskaan muutosta. Ikävää se on, mutta tulisi ajatella koirien parasta, varsinkin sen vanhemman