on kauneimmillaan. Erilaiset lehtipuut värittävät metsien reunoja ja näyttävät kauniilta vihreiden havupuiden tehostamana. Viljapellot kultaavat maiseman joko puituina tai puimattomina keltaisen eri sävyissä. Niitä tehostavat kirkkaan vihreät nurmet tai oraspellot. Koska metsiä on melko vähän, maisema avartuu kauas.
Ruska Etelä-Suomessa
ihaanaa
358
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aina yhä aikaisemmin maisemaan levittäytyvä pimeys yllättää ehdottomuudellaan. Ei sitä muista ennenkuin sen päivä päivältä elää.
Lasetan päivä montako enää talvipäivänseisaukseen. Niin monta kaamosaikaa on jo takana. Raharikkailla on aina niin halutessaan kevät ja kesä jossakin maailmankolkassa.
En kuitenkaan haluaisi pilata ja tuhota omaa rakasta kaamostani matkustamalla jonkun hyvän ihmisen siivellä Thaimaaseen, tai muun ikuisen kesän vyöhykkeelle.
sentakia jos sieltä joutuu kumminkin tulemaan takas Pohjolaan.
Luonto riisuu lehtipuut tulevina viikkoina mutta ei se mitään.
Villiherukkapensaissa kaupungin puiston laitamalla näkyi jo uuden kevään silmuja. Luonto on mahtava uudistusvoimassaan.
Voisimme paljon enemmän suosia metsissäkin jaloja lehtipuita, varsinkin kun ilmasto on lämpenemässä, eikä vain komean ruskavärityksen takia. Vaahtera on värikungatar, mutta kaikilla puilla on omat latvuksen muotonsa ja kasvutapansa. Tammi, metsälehmus, saarni, hevoskastanja ... niitä vaan metsiinkin istuttamaan ! Pihlaja on upea kaunotar syksyn punakirjavissaan, liuskalehdissään ja marjoissaan, haapa loistaa heleän keltaisena , havisuttaa lehtiään kuin kultakolikoita. Havumetsien tummuus on hyvä kontrasti, ja havupuiden joukossa yllättää lehtikuusen syysväri, kirkas kelta. Maaruskaakin meillä on, saniaiset, mustikanvarvut, kielonlehdet...Rantojen ruovikot ovat luopuneet kesän vihreydestään sävykkäisiin lämpimänruskeisiin ja harmaisiin.
Taivaan kuulas avaruus puitujen viljapeltojen yllä, muuttavien myöhäisten lintuaurojen jäähyväistervehdykset, syksyn kauneus ja haikeus on tässä ja nyt.
Tässä taannoin hoidossani oli jyrkähkö rinne, jossa oli päätehakkuu. Rinne näkyy vähän vilkkaammalle tielle, joten ajattelin kuusien lomaan istuttaa väripilkkuja. Sinne tulikin lehtikuusta, mutta peurat tuhosivat suuren osan. Pihlajakaan ei suureksi pääse, hirvi nakertaa latvuksen. Haapa olisi kaunis, mutta siinä on omat ongelmansa, hirvet kynivät senkin. Nyt rinteessä kasvaa pääosin kuusta ja koivua, siellä täällä säilynyt lehtikuusi.