Kaipaan naista

Mulla on samanlaisia fiiliksiä. En myöskään ole ikinä seurustellut vakavasti (niin pitkään, että nimittäisin sitä vakavaksi). Varmaan osaksi syynä on ollut oma epävarmuus. Osaltaan syytän myös biseksuaalisuutta, kun en ole ollut varma että mihin päin olen kallellaan, ja vakiintuuko joku sukupuoli minulle lopulta "siksi ainoaksi" ( tähän vielä lisänä sotkemaan tuttavien tarjoamat heteronormatiiviset ajatusmallit). No, ei näytä vakiintuneen :D Viihdyn myös yksin, tai sanotaanko, että olen oppinut selviytymään myös yksin. Olisihan se varmasti kivempi jakaa elämä tärkeän ihmisen kanssa.

Jäin miettimään tuota, kun sanoit, että tuntuu ettet pysty rakastamaan miestä... Minulla on käynyt aika usein niin, että ihastun mieheen, mutta alkukiinnostuksen jälkeen intoni lopahtaa aika nopeasti ja suorastaan yllättäen. Naisiin en ole ikinä ihastunut samalla tavalla päätä pahkaa, vaan se on tapahtunut hitaammin, kunnes yhtäkkiä olen tajunnut, että tunteeni ovat jotain enemmän kuin ystävyttä. Olen myös pohtinut sitä, että tulisikohan suhteesta naisen kanssa jollain tavalla syvällisempi...

Toisaalta olen pitkästä aikaa juuri löytänyt yhden miehen, jota kohtaan kiinnostus on jatkunut vähän kauemmin ja myös kemia tuntuu osuvan kohdalleen. Ehkäpä tällä kertaa tärppäisi x)