Talvikalastuksesta

Pumpulissa kasvatetut yrittävät maksimoida mukavuutensa.
Käyhän ihmiset talvella hiihtämässä liikunnan ja ulkona olemisen takia eikai pilkkiminen ole sen kummempaa.

Pilkkiminen on kiva harrastus. Saa raitista ilmaa, jännitystä ja kalaakin jos sattuu nälkäisiä kaloja olemaan ja ennenkaikkea sopiva pilkki mikä sattuu kaloja kiinnostamaan.

Kivaa ajankulua talvisin ja ennenkaikkea keväisin kun alkaa päivällä aurinko lämmittämään. Kevättalvella on jää varmaan jo niin paksua että ei ole hukkumisvaaraa jos ei mene virtapaikkoihin.

Syksyisin kannattaa varoen kulkea ja kokeilla jään paksuuttan ennenkuin astuu rannalta jäälle. Joskus on ollut kiva katsella jään alla uivia kaloja ottavatko pilkkiin vai uivatko ohi. Tietenkin jään pitää olla kestävää pilkkijän alla.

Onkohan aloittajasta kalastamaan muutenkaan?

Hän joutuisi aina soittamaan poliisit ampumaan sen kalan, jos onnistuisi saamaan. Ei kai mitään eläintä itse mennä nuijimaan hengiltä?

Olen ollut nuottausta näkemässä, talvella tietysti talvinuottausta mutta samaisella nuotalla kesäaikaan kahdella moottoriveneellä tapahtuvaa nuotanvetoa myös. Kyseessä oli lähinnä ahvenen, hauen yms. pyynti isolla nuotalla. Ei kuitenkaan aivan sellaisella jättinuotalla millä Turunmaan saaristossa aikanaan silakkaa kalastettiin. Mieleenpainuvin saalis oli varmaan aivan laajan saariston miltei sisimmästä ja vain 2- 4- metriä syvästä lahdesta talvella nuotalla saatu noin 5 kg meritaimen.

Oletko seurannut yhtään vaateöhvoisiko sanoa -teknologiaa? Viimeiset 10 vuotta on menty niin paljon eteenpäin, en usko että pilkkijä palelee kovin paljon.

Lisäksi, keho suojelee itsensä kasvattamalla ruskeaa rasvaa. Se, paitsi että parantaa sokeriaineenvaihduntaa, lämmittää ihan eri tavalla kuin valkoinen läski. Sen saa kun altistaa kehonsa säännölisesti kylmälle.

En pilki, en saa kalaa hengiltä, mutta jokunen vuosi ollut avantouimarina.

Pilkkiminen on ihan ok
parasta siinä kun keväällä aurinko paistaa ja on muutenkin lupsakka keli.
Kyllä siellä olen tavallisilla ulkoiluvaatteillakin pärjännyt, en ole pilkkihaalaria päälleni pukenut.

Kerran talvessa, jos sillä järvellä sattuu olemaan pilkkikelit, käyn perinteisessä pilkkitapahtumassa, tiukka kilpailu se aina on ollut, siinä on kalansaaliin ja ulkoilman lisäksi yhteinen ruokailu ja jopa sauna kaupanpäälliseksi. Isoimman kalan saanut palkitaan ja määrällisesti hyvän saaliin saanut myös.

Kovin pieniä ovat kalat olleet, ei ole ahvenen selkäevä kairatun reijän seinämiä pahemmin karhinnut.

Kyllä talvikalastus Cittarin kalatiskillä voi olla haastava kokemus. Kysyä lajikkeita kun melkein kaikki kalat on lohkottu, tiedä vaikka myisivät silakkaa siikana jne.
Minuahan ei heikoille eikä vahvemmille jäille saa reessä vetämälläkään. Paleltuuhan sinne.

Nuorina aikuisina kalastimme ystävien kanssa aina välillä - myös talvella. Minäkin opin laskemaan verkkoja sekä soutamaan ja ohjaamaan venettä verkkoja laskettaessa.

Talvella laskettiin verkot jään alle. En tiedä/muista, miten ne verkot ensimmäisellä kertaa jään alle kahdesta avannosta viriteltiin. Narun/paksun siiman avulla vedettiin verkot jäälle ja saman narun avulla laskettiin samat tai toiset verkot avannoista jään alle.

Kesäaikaan olimme useammin kalastelemassa järvellä kuin talvella jäällä. Herkkuja saimme, verkon silmäkoon mukaan määräytyi, minkä kokoisia kaloja pyysimme. Harvemmin tuli perhoja heiteltyä, mutta verkko- ja pitkäsiimapyyntiä harrastimme useammin. Välillä heitettiin katiskojakin järveen. Muikut, ahvenet ja siiat maistuivat herkkuina kaikille, vaikka söimme tietysti välillä muitakin kaloja, lahnaa, kuhaa, haukea ym.

Lauttasaaren sillan alla virtaa vesi ja sillalla on kiva onkia talvellakin. Kalaa tulee.

Aiemmin en juuri pilkillä ole ollut, mutta nyt ajattelin sitä kokeilla, mies on meillä ollut se kalaeemeli. Talviverkoilla olen ollut mukana, ja vetouistelu, sekä pohja ongella kalastus on mukavaa.

Käyn paljon jääpilkillä, joten muutama sana asiasta. Turvallisuudesta huolehtiminen on ykkösasia. AINA jäänaskalit mukana. Turvallisillakin jäillä naru kaulassa, vaikka naskalit ovatkin pois tieltä takin rintataskussa, mutta käsillä kuitenkin. Selvitä itsellesi vaaralliset paikat. Näistä pahimpia ovat lumen peittämät railot, joita voi esiintyä isommilla selillä. Älä mene vaaranpaikkoihin, ennen kuin olet kokenut jäällä kulkija, ja jos menet ole varustautunut vajoamisen varalle.
Talvipilkinnän voi ottaa monelta kannalta. Nautinnollisimmillaan se on keväällä tyynellä auringin paistaessa. Tällöin vanhat reiät pysyvät auki eikä kairaa juuri tarvitse. Kuntoilun puolesta voi lähteä kahlaamaan puolimetriseen hankeen, jossa on alla vesisohjoa. Tällöin sadan metrin päässä pulssi on 190. Tyypillinen pilkkikala, ja helpoin tavoittaa, on ahven. Kalakukkokokoa löytää kyllä, mutta mörököllien eteen joutuu tekemään töitä, eikä niitä kokeneetkaan aina löydä. Parhaiten pääset alkuun, jos pääset jonkun kokeneen opastushaluisen matkaan. Vaatetukseksi kunnon lämpimät puolivarrelliset jalkineet tai pilkkisaappaat (esimPowerboots). Itse suosin kerrospukeutumista, eli aina päällimmäisenä on kuorivaate, hengittävä ja veden- ja tuulenpitävä kalastusasu. Tämän alla sitten sään mukaan.