Kylvin sanan, panin kaksi
ettei jäisi niin matalaksi.
Yks oli ilo, toinen oli suru
niistä se syntyi palstamuru.
Kasvatin iloa, leikin ja nauroin
hoitelin niinkuin vatsaani kauroin.
Kookkaks se varttui tukia vailla
iloiten katselin: sillä lailla!
Surukin versoi ja mukaan tuli
viestin jos kuuli niin kyyneliin suli.
Nyyhkiä antoi ja lisää vaan tarjos
nythän on ilo jo jäänyt sun varjoos!
Talikolla väänsin ja surukasvun käänsin
ei tässä kyynelin kastella sua.
Kuka nyt surussa rypeä viitsis
sanoin, ja niin oli kylvös taas siisti.
Tarkkaan ois harkittava siementen laatua, rikkaruohot kintuissa kurja ois kaatua.
ettei jäisi niin matalaksi.
Yks oli ilo, toinen oli suru
niistä se syntyi palstamuru.
Kasvatin iloa, leikin ja nauroin
hoitelin niinkuin vatsaani kauroin.
Kookkaks se varttui tukia vailla
iloiten katselin: sillä lailla!
Surukin versoi ja mukaan tuli
viestin jos kuuli niin kyyneliin suli.
Nyyhkiä antoi ja lisää vaan tarjos
nythän on ilo jo jäänyt sun varjoos!
Talikolla väänsin ja surukasvun käänsin
ei tässä kyynelin kastella sua.
Kuka nyt surussa rypeä viitsis
sanoin, ja niin oli kylvös taas siisti.
Tarkkaan ois harkittava siementen laatua, rikkaruohot kintuissa kurja ois kaatua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ilon purossa lipui mun purteni pieni
ohi kiisivät kauniit rannat
vesi välkkyi ja tuulonen raikas
oli oloni huoleton.
Oli päiviä jolloin airoihin tartuin
miten raskas on soutajan työ,
kun lietteessä vene niin syvällä ui
ja mutaa vain silmille lyö.
Silloin veneeni kuivalle maalle nostin
ja karistin lietteet pois,
kun veneeni jälleen keikkuen sousi
ja vaivatonta oli meno
niin ilo jälleen mieleeni nousi
kunpa aina näin olla vois.