Mitä merkitsee sinulle.

Miksi ihminen toimisi vasten tahtoaan, silloin hän ei olisi rehellinen itselleen.
Ihmisillä on sisällään pikku piruja jotka koittavat ottaa valtaansa jos antaa sille pikkurillin se vie kohta koko käden.

Rehellisesti elämällä ei tarvitse pelätä kiinni joutumista.

Rehellisyys on kaiken a ja o. Ellei pysty olemaan rehellinen sekä itselleen että toisille on jollakin tapaa luonnevikainen. Valitettavasti näitä luonnevikaisia kulkee keskuudessamme luvattoman paljon.

Täällä joku sanoi että sellaista kuin omatunto ei ole, minulla kyllä on. En halua sitä pettää, haluan olla itseni kanssa tasapainossa.

Mikä sinun nimi ja syntymäaikasi on ja missä asut? Ja mikä on lempuruokasi?

Rehellisyys ei ole sama asia kuin avoimuus mutta usein ne sotketaan. Ihmisten keskellä, joita ei tunne, on järkevää pitää asiat ominaan, eikä se ole sama asia kuin epärehellisyys. On järkevää olla varovainen, joka ei ole sama asia kuin epäluuloisuus. Keskustelu sujuu hyvin ja rehdisti ilman että tuntee toista henkilönä ja hänen taustojaan. Jos pitää heti asiansa selvitellä muille ihmisille, on jollakin tavalla luonnevikainen, joka ei osaa rajata yksityistä elämäänsä. Luonnevikaista on myös se että näkee kaikessa luonnevikaisuutta. Eletään vain eikä luulla niin paljon kaikista, kaikkea?

Turha feikkijuttu sulle. Pidän jatkossa silmällä...

Rehellisyyttä ei muilta voi vaatia kuin ihan vain omalta itseltään.

Itseltään sitä on taas helppoa vaatia, jos haluaa elää vain omaa elämäänsä.
Toisaalta olen niin huonomuistinen, etten voi satuja kertoilla koska en muista mitä
olen satuillut. Oman elämänsä tosiasiat muistaa, jos niistä jotain haluaa kertoilla.
Elämäni on niin pientä ja pikkuruista kuviota, ja siinä tapahtuu niin vähän, että tuskin ketään edes kiinnostaa, olenpahan vain joukon jatkona.

Tuolla treffeissä ja sätissä on hauskaa käydä kun siellä useimmat herrat etsivät niin rehellistä ja ovat itse niin rehellisiä, että ihan päätä huimaa. Mutta se ei minua haittaa , jos omasta elämästään satuilee siellä tai täällä, minulla on kuitenkin valta ja vastuu uskoa, mitä tahdon ja haluan.

Elämä maistuu niin aidolta, jos elää rehellistä elämää. Kait se oli jo lapsena yksi tärkeä juttu kaikessa kanssakäymisessä.

Rehellisyys on sama kuin savolaisen kanssa keskustelu; vastuu on kuulijalla!

Se on ehdotonta. Joko / tahi. Puheissa ja teoissa.
Vaimoni väittämän mukan diplomaattinen harkinta sanallisissa ilmaisuissa ei ole rehellisyyttä vaan kohteiliaisuutta kanssaihmistä kohtaan.

Ehdoton rehellisyyteni ja tietyiltä osin moraalini ovat aiheuttaneet useita, mutta onneksi melko vaatimattomia talodellisia etuuksien saamatta jäämisiä.
Maksuttomasta kylpyläkasinon viikonloppuruokailuista 2:n viikon kiertomatkaan vaimon kanssa Ranskassa tai viikon risteilyyn Karibialla.

Palstarehellisyyteni on sitä luokkaa, että tuttavani ja muutama vaimoni tuttava, tunnistavat minut joten suurinta epärehellisyyttäni on joidenkin asioiden satunnainen "unohtaminen".
Kuntoilupalstoilla asia on vieläkin ehdottomampi. Kun mainitsen asiatietoja niin ne ovat aina totta ja tarkistettavissa.

Onkohan osa rehellisyyttäni joskus kiusan tekoa. Markettien käsikassojen aikaan käännyin parkkipaikalta takaisin kassalle sanoen, että minua on laskutettu väärin. Tietenkin kassa käsitti asian vain yhdellä tavalla. Minua oli laskutettu liian vähän ja halusin korjauksen.
Asia on vain yhdessä kohdassa oikein.
Luultavasti minullekin saattaisi jossakin tulla vastaan taloudellinen taso jossa lipsuisin periaatteestani mutta en tiedä missä se olisi.

No nyt tulee tekstiä. Kaada kupillinen niin pysyt hereillä.
Tarina ensin, vastaus sitten.

Mulla oli erittäin läheinen suhde äitini kanssa, paljon läheisempi kuin isäni kanssa. Oli sellainen fiilis että äiti pystyi luottamaan minuun ja kertomaan asioita elämästään joita monikaan ei tiennyt. Hänellä oli värikäs elämä ollut. Yhtenä vahvana tekijänä oli isäni, hän petti ja oli väkivaltainen.

Sitten hän sairastui skitsofreniaan. Se oli rankkaa meille kaikille, mutta toi mukanaan sen hienon puolen että välit isääni läheni.

Sen mukaan kun omat lapset kasvoi, aloin epäillä äidin tarinoita. En olisi itse toiminut niin kuin hän hänen tarinoiden mukaan. Niissä ei ollut järkeä. Puhuin niistä isän kanssa, joka järkyttyi. Ei ollut mitään pettämistä, ei ollut väkivaltaa.

Ensin tuli hämmennys, mikä oli totta ja mikä valetta? Sitten tuli vihaisuus. Äitiä en voinut panna vastuuseen, hän oli jo skitsomaailman tuolla puolen, hän olisi vaan paennut sinne syvemmälle jos olisin puhunut asiasta. Ja kuinka paljon yhden elämän valehtelu oli syynä hänen sairastumiseen? Kumpi tuli ensin?

Vasta hänen kuoleman jälkeen sain levon asian kanssa.

Vastaus.
Kaikki ihmiset eivät kestä tavallista elämää eikä itseään. He ovat jotenkin rikki. Jos jollain on tarve valehdella, niin ehkä se on hänen tapansa selviytyä. Mutta silloin kadottaa itseään, se tärkein elämässä. Mikään ei ole niin tärkeää kuin mielen terveys ja -rauha.

Rehellisyys on erittäin tärkeää, siihen pitää pyrkiä vaikka joskus sattuukin. Pitkässä juoksussa se kannatta, kipu kasvattaa enemmän kuin pumpuli. Elämä on tarinoita ihmeellisempää.

Eikö olisi hyvä, että joka kerran, kun palstalle kirjoittaa joutuisi ylituomarin edessä vannomaan jonkun tärkeän kirjan nimeen (raamattu/vilpittömästi teidän tms.) olevansa sanoissaan rehellinen ja totuuksia kirjoittava.
Muutenhan on ihan helkkarin samantekevää mitä täällä sanoo, kun muutama kuitenkin sinua paremmin totuutesi ja rehellisyytesi tietää ja sen usein kertoo.

Tämä on ensimmäinen viestini tänään, uskokaa tai älkää.

Tee sitä mihin uskot.

Usko siihen mitä teet.

Tee,niin kuin parhaaksi näet.

Älä usko mitä muut sanovat.

Sano,mitä itse ajattelet.

Ajattele itse.

Uskoon kuuluu epäily.

Uskoon kuuluu rohkeus.

Pahinta uskossa on sokeus.

Rohkea uskaltaa epäillä,

eikä näe niiden välillä pienintäkään ristiriitaa.

-Tommy Tabermann-

Ei kannata valehdella, kun on niin huono muisti, että seuraavalla kerralla kun kertomaansa juttua sivuaa, ei muista mitä on valehdellut. Kerron aina totta, mutta jätän toki sanomatta joitakin asioita ja nimiä.
Teen myös oikein sillä huomautuksella, että määrätty teko toiselle on oikein ja toiselle väärin. Siis oman totuuteni mukaan. Ei se kokonaan rehellisyyttä ole, sillä omaan lähes sairaalloisen syyllisyydentunteen. Jos teen väärin, se alkaa vaivata niin rankasti, että joudun mennä selvittämään asian.

Rehellisyyden perään kyselevät yleensä epärehellisimmät.

Niin. Meidän ikäluokassa tunnetaan myös sananparsi: "Totuudenpuhujalla ei ole yösijaa"...))

Minusta tuo ensimmäinen sananparsi viittaa rehellisyyteen toiminnan aluella, jonkinlaiseen
rehtiyteen, jälkimmäinen taas rehellisyyteen omaa itseä ja toisia kohtaan. eli oikein rehellinen puhuu itensä piireistä ulos...))

Rehellisyyden sijasta tavoittelisin mieluummin vilpittömyyttä, mikä mielestäni tarkoittaa sitä, ettei pelaa omaan pussiinsa eikä tahdo toiselle pahaa. Se ei satuta toista samalla tavalla kuin raaka rehellisyys, mikä voi toimia tehokkaana lyömäaseena ja keinona välttää vastuu sanoistaan.
"Minä olen vain rehellinen", voi todeta ja iskeä tahallaan toista vyön alle.

Rehellisyydessä on myös tuo pointti, minkä Ancelina mainitsi. Vaikka itse pitäisi itseään rehellisenä, joku toinen ei pidä. Kenen sana silloin painaa ? Yleensä kai sen toisen..))
Ja oman rehellisyyden vakuuttelu on aina jotenkin epäilyttävää...

Pyrin olemaan rehellinen. Tuttavien mielestä olen sitä liiankin kanssa joskus. Rehellisyys voi olla hyvinkin loukkaavaa varsinkin, jos sillä tempoillaan kuin norsu posliinikaupassa huomioimatta mitään tai ketään ja selitetään, että " olin vain rehellinen" tai "tämä oli vitsi." Rehellisenä oleminen aina ja kaikkialla ei aina onnistu, jos haluaa säilyttää joitakin sosiaalisia suhteita ja ystäviä, mutta usein voi vaieta, kaikkeen ei tarvitse vastata. Viimeksimainittu pätee myös nettiyhteisöön.

Verottajalle olen aina rehellinen, samoin poliisille, vaikka en sieltä ole muuta hakenut kuin passia.

Livessä rehellisyys tärkeää, paitsi jos tietää loukkaavansa toista rehellisyydellään niin silloin on parempi olla mieluummin hiljaa ellei hänelle koidu sanomatta jättämisestä jotain huonoa.

Täällä on ihan sama mitä tuubaa porukka suoltaa, kunhan on viihdyttävää luettavaa. Ei ole mitään merkitystä onko totta jos kerron vaikka pitäväni uimisesta tai naivistisesta taiteesta.

Pienet lapset ovat niin ihanan rehellisiä ....tai ainakin avoimia ...sanomaan oman mielipiteensä.... Huvitti kun puhuin puhelimessa pikkumiehen 4vee kanssa...puhuttiin uimahallissa käymisestä ja muusta...hän sanoi ..."mä en jaksa nyt enempää puhua sun kanssa"....oli juuri koonnut uuden Legoauton isänsä kanssa ja sormet ja silmät paloivat leikkiin.... Varmaan aikuisten kesken jos sanoo noin kun muutaman sanan on puhunut... voi loukkaantua aivan varmasti...

Arvostan rehellisyyttä yli kaiken siihen olen itse pyrkinyt aina niin työelämässä kuin vapaalla viihteellä. Olen saanut siitä myöteistä palautetta eri tahoilta. Mikään ei ole pirullisempi kuin valehtelava ihminen johon ei luottamista.

Kaiken A ja O rehellisyydessä on, että oppii itseään tutkiskelemalla olemaan rehellinen itselleen.
Kun oppii tuntemaan ja hyväksymään omat puutteensa ja vahvuutensa, voi olla sinut itsensä kanssa. Se on ainoa tie saavuttaa mielenrauha.
Itseään pakoon ei koskaan pääse.

Mitä toisten rehellisyyten tulee, niin lyhyesti totean, että kun huomaan heidän olevan epärehellisiä, minun luottamukseni heihin murenee ja sitä on vaikea palauttaa entiselleen. Usein se on täysin mahdotonta.

Oli aika, kun vastasin epärehellisyyteen epärehellisyydellä. Onneksi löysin elämän, jossa en halua valehdella - en edes pystyisi eikä tarvitse - loukkaisin itseäni enemmän. Kiitos, rakas mieheni!
Muitten valheet ovat minulle Mika Waltarin sanoin - kärpästen surinaa :)

En tiedä mitään typerämpää kuin itselleen valehtelu. Siksi en ole oppinut narraamaan muitakaan.

Sanonta - Kun puhuu totta,ei tarvitse valehdella-pitää paikkansa.Muuta ei tarvitse.

- raamattuja ja testamenttejakin niin monenlaisia - entäp' - jos menetti uskonsa niihinkin ihmiselon ainuina auktoriteetteinä - paonovirhepaholaosoakin on xiinä missä rehellisia kieptomanjaakin harrastelevia erilaisten kaappausten muodossa.
Aikaa- ikää-tapahtumia-ihmskohtaloita-sattumia-iankaikkisuusteemaakin- kaupankäyntikohteena tms-kaikella silti hintansa maailmssa -oravannahkakauppa kirppuineen enmpikin hygieniapuolen ongelmia. Eikä metsästys ja saalistus mun juttu.
Eilen Areenalla aivan upea maakuntahjelma - sata kauneinta kuorolaulua -kiitos esittäjille ja ohjelman järjestäneille - iloa joskus meille kaikille vammaisihmisille joskus
kotikatsomoissa kuuntelijan paikalla.