Ylellä juttu Laura Hagertista, jota pahat syrjineet nimensä ja perimänsä vuoksi, vaikka onkin kasvatettu ihan rehdissä suomalaisperheessä.
Itsehän lapsena ja nuorena ihailin romaneja. Olin suorastaan rakastunut romanikulttuuriin, tosin kokemukset olivat vain etäältä katsomista ja vähän hihhulipiireissä kauniin musiikkinsa kuuntelua.
Sitten kasvoin aikuiseksi ja kokemuksia alkoi kertymään yö- ja työelämästä, kuten myös tuli perehdyttyä tilastoihin. Nuorena mm. ajoin taksia ja aluksi tietenkin kuittasin vanhojen taksiukkojen rasistiset jutut romaneista höpöksi. No, sitten sain ihan omia kokemuksia ja nyt ymmärrän varsin hyvin, miksei Hagert saa asuntoa, työpaikkaa tai taksia. En anna itsekään. Tiedän, tai ainakin uskon ja toivon, että romaneissa on upeita, rehellisiä ihmisiä, ainakin huostaanotetuissa, mutta ei minulla ole arkielämän kohtaamisissa mahdollisuutta tehdä vastaantulevasta romanista niin täydellistä luonneanalyysia, että olisi varaa altistaa itseni petokselle tai puukolle. Niinpä suojelen itseäni ja turvaudun rasismiin. Ikävää niitä mahdollisia upeita romaneja kohtaan, mutta olen maksanut hyväuskoisuudestani jo liian monta kertaa.
Periaatteessa mahdollisuuden yhä edelleen anna romanille voittaa luottamukseni, mutta se vaatii moninverroin enemmän kuin Virtaselta. Minkään työhaastattelun tms. lyhyen tapaamisen perusteella luottamustani ei voi voittaa.
Tavallaan nyt olen siis osa ongelmaa, kun syrjinnälläni myös syrjäytän romaneja ja niin ajan heitä lain ja moraalin väärälle puolelle. Olen vaan hintani jo maksanut, enempää ei tipu ainakaan ilman pakottamista.
Ratkaisuina ehdotan:
1. Tiukempaa puuttumista romanirikollisuuteen. Painotus romanien omassa suhtautumisessa heimoveljiensä rikollisuuteen. Toinen painopistealue suvakkihuorien hyssyttelyn lopettamisessa. Ongelma on myönnettävä, eikä vain väitettävä rasistien valehteluksi.
2. Siirtymäkaudelle rehelliset romanit voivat vaikka perustaa rahaston, josta rikollisten heimoveljiensä uhrit saavat korvausta. Ehkä minäkin taas uskaltaisin ottaa riskin ja luottaa romaniin, jos se ei tulisi itselleni niin kalliiksi.
Itsehän lapsena ja nuorena ihailin romaneja. Olin suorastaan rakastunut romanikulttuuriin, tosin kokemukset olivat vain etäältä katsomista ja vähän hihhulipiireissä kauniin musiikkinsa kuuntelua.
Sitten kasvoin aikuiseksi ja kokemuksia alkoi kertymään yö- ja työelämästä, kuten myös tuli perehdyttyä tilastoihin. Nuorena mm. ajoin taksia ja aluksi tietenkin kuittasin vanhojen taksiukkojen rasistiset jutut romaneista höpöksi. No, sitten sain ihan omia kokemuksia ja nyt ymmärrän varsin hyvin, miksei Hagert saa asuntoa, työpaikkaa tai taksia. En anna itsekään. Tiedän, tai ainakin uskon ja toivon, että romaneissa on upeita, rehellisiä ihmisiä, ainakin huostaanotetuissa, mutta ei minulla ole arkielämän kohtaamisissa mahdollisuutta tehdä vastaantulevasta romanista niin täydellistä luonneanalyysia, että olisi varaa altistaa itseni petokselle tai puukolle. Niinpä suojelen itseäni ja turvaudun rasismiin. Ikävää niitä mahdollisia upeita romaneja kohtaan, mutta olen maksanut hyväuskoisuudestani jo liian monta kertaa.
Periaatteessa mahdollisuuden yhä edelleen anna romanille voittaa luottamukseni, mutta se vaatii moninverroin enemmän kuin Virtaselta. Minkään työhaastattelun tms. lyhyen tapaamisen perusteella luottamustani ei voi voittaa.
Tavallaan nyt olen siis osa ongelmaa, kun syrjinnälläni myös syrjäytän romaneja ja niin ajan heitä lain ja moraalin väärälle puolelle. Olen vaan hintani jo maksanut, enempää ei tipu ainakaan ilman pakottamista.
Ratkaisuina ehdotan:
1. Tiukempaa puuttumista romanirikollisuuteen. Painotus romanien omassa suhtautumisessa heimoveljiensä rikollisuuteen. Toinen painopistealue suvakkihuorien hyssyttelyn lopettamisessa. Ongelma on myönnettävä, eikä vain väitettävä rasistien valehteluksi.
2. Siirtymäkaudelle rehelliset romanit voivat vaikka perustaa rahaston, josta rikollisten heimoveljiensä uhrit saavat korvausta. Ehkä minäkin taas uskaltaisin ottaa riskin ja luottaa romaniin, jos se ei tulisi itselleni niin kalliiksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En voisi olla enempää samaa mieltä. Hieno kirjoitus.