Mä kysyn nyt tyhmiä. Mä olen vähän hukassa, pahoittelen.. tää on näitä mottipääjuttuja joille te nauratte, mutta sallikaa tämä mulle.. josko saisin hiukan tukea ajatuksilleni.
Mä en ole kokenut hullaannuttavaa intohimoa ketään miestä kohtaan. Seksistä olen nauttinut miesten kanssa, mutta olenkin siinä kovin itsekäs ja otan oman nautintoni.. Miehet ärsyttää mua, kovaäänisiä, kolhoja yms. Miehen kanssa musta tuntuu liian poikamaiselta, tunnen että mun pitäisi olla enenmmän naisellinen kuin olen.. suhtaudun miehiin yleensä kaverillisesti.. Seurustellut olen pitkäänkin ja hyvältä on tuntunut, mutta kaverityyliin on meno mennyt. Tuntuu että en voi olla leikkisä itseni miehen kanssa.. tuntuu typerältä.. kaipaan sitä aitoa olemista mitä olen kokenut ystävättärieni kanssa. Heidän kanssaan en vain ikinä voisi kuvitella mitään seksuaalista.
Naisen vartalo kiihottaa mua kovasti. Fantasiassa näen kaksi naista tai useamman.
Anteeksi jos olen taas yksi näistä monista hukassa olevista jotka kyselevät tyhmiä. Kaipaan aivan hirveästi hellyyttä ja seksiä, mutta kun yritän seurustella miehen kanssa, mä ärsyynnyn että kuinka sitä voi olla noin kolho eikä tajuta näitä juttuja.. ja sitten alan ajatella miestä vain kaverina. Mä kaipaan sitä kipinää ja himoa! Kemiaa kaipaan!
Mä olen omassa lokerossani, että mulla pitää olla mies. Tunteet vaan ei käy käsikädessä tuon ajatuksen kanssa..
En ole mielestäni bi koska en ole kokenut himoa ketään miestä kohtaan.. Voiko lepakkotyttö nauttia seksistä miehen kanssa? Onko se ihan ajatuksena mahdoton.. jos vaan hakee fyysistä nautintoa, voiko l-nainen saada sen miehestä??
Puhun tässä tunnetason huumasta, eroottisesta rakkaudesta.. fyysiset himot kun voi tyydyttää niin monella tavalla.. tahtoisin niin kovin kokea nuo tunteet.. voisinko kohdata nuo tunteet itsessäni naisen kanssa?
Mä en ole kokenut hullaannuttavaa intohimoa ketään miestä kohtaan. Seksistä olen nauttinut miesten kanssa, mutta olenkin siinä kovin itsekäs ja otan oman nautintoni.. Miehet ärsyttää mua, kovaäänisiä, kolhoja yms. Miehen kanssa musta tuntuu liian poikamaiselta, tunnen että mun pitäisi olla enenmmän naisellinen kuin olen.. suhtaudun miehiin yleensä kaverillisesti.. Seurustellut olen pitkäänkin ja hyvältä on tuntunut, mutta kaverityyliin on meno mennyt. Tuntuu että en voi olla leikkisä itseni miehen kanssa.. tuntuu typerältä.. kaipaan sitä aitoa olemista mitä olen kokenut ystävättärieni kanssa. Heidän kanssaan en vain ikinä voisi kuvitella mitään seksuaalista.
Naisen vartalo kiihottaa mua kovasti. Fantasiassa näen kaksi naista tai useamman.
Anteeksi jos olen taas yksi näistä monista hukassa olevista jotka kyselevät tyhmiä. Kaipaan aivan hirveästi hellyyttä ja seksiä, mutta kun yritän seurustella miehen kanssa, mä ärsyynnyn että kuinka sitä voi olla noin kolho eikä tajuta näitä juttuja.. ja sitten alan ajatella miestä vain kaverina. Mä kaipaan sitä kipinää ja himoa! Kemiaa kaipaan!
Mä olen omassa lokerossani, että mulla pitää olla mies. Tunteet vaan ei käy käsikädessä tuon ajatuksen kanssa..
En ole mielestäni bi koska en ole kokenut himoa ketään miestä kohtaan.. Voiko lepakkotyttö nauttia seksistä miehen kanssa? Onko se ihan ajatuksena mahdoton.. jos vaan hakee fyysistä nautintoa, voiko l-nainen saada sen miehestä??
Puhun tässä tunnetason huumasta, eroottisesta rakkaudesta.. fyysiset himot kun voi tyydyttää niin monella tavalla.. tahtoisin niin kovin kokea nuo tunteet.. voisinko kohdata nuo tunteet itsessäni naisen kanssa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
niin...
olen ajatellut että sitä varmaan ennemminkin ihastuu tyyppiin, ihmiseen?
joo, oman persoonallisuuden merkitys, se on varmaan avaintekijä, onko itse esim. miten 'naisellinen' (= mitä mahtaa tuokin sana tarkoittaa) tai sitten ei
olen miettinyt samaa, voiko l rakastua mieheen
kyllä mä luulen että varmaa joo? jos sattuu tapaamaan miehen johon rakastuu
ja miehiäkin on hyvin erilaisia ihmisiä
ehkä ei kannata miettiä, millainen on, mihin ryhmään kuuluu, on vaan sellainen kuin on ja elää niin kuin tuntuu olevan ok
:)
problematic question
Minä pohdin asiaa silloin kun aavistelin olevani mahdollisesti lesbo. Joskus minua kiinnostivat pojat mutta sitten huomasin että heidän kanssaan ei ole koskaan tunnetta mukana. Kerran harrastin seksiä miehen kanssa kokeillakseni miltä se tuntuu. Fyysisellä tasolla siis ihan hyvältä mutta henkisellä tasolla epämiellyttävältä. Kyllähän sitä voi tuntea kosketuksen hyvänä mutta muuten ei kiinnosta.(Jos sinut vaikkapa suljettaisiin silmät sidottuna jonnekin ja joku tulisi koskettelemaan sinua niin se voisi tuntua hyvältä mutta henkistä puolta siinä ei olisi ollenkaan) Naisen kanssa taas toimii nämä molemmat puolet joten se sai silmäni avautumaan. Nykyisin en edes kuvittele hyppääväni miehen kanssa sänkyyn kun koko ajatus tuntuu tylsältä ja vastenmieliseltä ja tympeältä:-D
Kyllä mielestäni lesbokin voi nauttia seksistä miehen kanssa. Silloin se on oikeastaan vaan itsekästä itsensä tyydyttämistä, eikä seksiä.
Jos kiihotut siitä, että mies "ottaa" sinut, itse tilanteesta, silloin olet varmaankin kiinnostunut myös miehistä.
Jos taas suljet silmäsi ja olet omissa maailmoissasi koko jutun ajan, ehkä et olekaan hetero, vaan etsit vain tyydytystä.
Jos aiot kokeilla, miltä sinusta tuntuisi olla naisen kanssa, niin neuvon sinua ottamaan asiat rauhallisesti: ei mitään yhden illan juttuja, koska niistä saat luultavasti yhtä vähän kuin seksistä miehen kanssa. Kirjoita deittipalstalle tai mene SeTan bileisiin. Tutustukaa, jutelkaa, edetkää vähitellen.
Sanoit, ettet voisi ajatella kavereitasi seksuaalisesti. Näinhän asia on melkein kaikilla! Eivät lesbot jokaista naista halua.
"Eivät lesbot jokaista naista halua."
Ei todellakaan halua, vaikka niin yleistetään, ja pelätään.
Itse olen ollut sekä miesten- että naisten kanssa, ainoan henkisen ja ruummiillisen nautinnon antaa nainen, ei tosin heistäkään kaikki, koska aina on niitä oman seksuaalisuutensa etsijöitä.
En pysty naiseni puolesta vastaamaan, miten lienee hänen laitansa on, vaikka hänkin on ollut ja elänyt molempien kanssa.
Olemme kuitenkin suhteellisen normaali ja arkea elävä lesbopari, lapsiakin on. Enkä vaikeuksista ja ympäristöstä huolimatta hänestä luopuisi mistään hinnasta.
Uskon kuitenkin,että puolisoni pystyy minulta salaamaan asioita kun niin haluaa, mutta uskottelen etten tiedä siitä, jos hän haluaa muita ja menee heidän kanssaan ja tekee sen mitä haluaa.
Lesbous on mielestäni muutakin kuin ehdoton vain vaihto-ehto.
Ihan, kertakaikkiaan IHAN kuin minun tarinani!
.. eli elän onnellisessa parisuhteessa naisen kanssa. Enkä aio asiaa muuksi muuttaa koskaan, mikäli se minusta on kiinni. Mutta... ja nyt menee monimutkaiseksi... itse asiassa haluaisin seksuaalisesti miestä (hyvää sellaista ;) - mutta toisaalta henkisesti sytyttää enemmän nainen. Hmm - en oikeastaan itsekään osaa ihan tarkaan määritellä MITÄ varsinasesti haluankaan - oman naiseni kanssa saan ihanaa leikkisyyttä, mutta akti sinänsä luonnistuu helpommin miehen kanssa tyyliin "raakaa seksiä". Kehittelemisen varaa siis.
Ite oon aikasemmin "nuoruudessani" seurustellu miesten kans, koska niinhän tytöt tekee. Jossain vaihees kyl tajusin, et piru vie noi mimmit kyl vetoo paljo enemmän. Julistauduin lesboks. Nykyään oon vahvasti sitä mieltä, etten vois kiinnostua miehistä.
Hyvin usein olen kuullut kaveripiirissäni lauseen: "En ihastu sukupuoleen, vaan persoonaan." Oon kavereitteni suhteen samaa mieltä. Ne tosissaan näyttää ihastuvan persooniin. Se ehkä selittää sen, miks hyvin iso osa tyttöystävistäni on alunperin ollu heteroita. ;)
Persooniin ihastuvat kaverit kiristelee, ku ihmiset on niin ahdasmielisiä, ettei voi myöntää sellasta mahdollistuutta, että EHKÄ joskus vois käydä sillee, et ihastuis saman sukupuolen edustajaan. Toisaalta ite on sitä mieltä, etten vois enää ihastua mieheen. Ristiriitasta?
ristiriitaista. Kun nykyään(kin) puhutaan paljon siitä miten lokerointi on väärin ja pitäisi olla avoin ja että seksualisuus on persoonakysymys ei fyysinen.
Onhan se aivan ihmeellistä olla muka sitä mieltä pitäisi lesbona sanoa että jos tulee joku ihana mies jonka persoonasta pidän niin miksiei.
Mä rakastan koko pakettia, en mä voisi naisissakaan rakastua vain ihanaan persoonaan jos fyysinen vetovoima ei ole kohdallaan.
Mun elämään ei vain voisi ilmestyä miestä johon tuntisin vetovoimaa fyysisetikkin koska mä en pidä miehen fyysisestä rakenteeesta lainkaan.
Joo olen kanssa törmännyt näihin "ihminen rakastuu persoonaan" - ihmisiä, mutta mulle se sukupuoli on kyllä kanssa yhtä tärkeä asia kuin persoonakin.
Ahdasmielisyyttäkö se on että tietää mistä pitää, en usko.
Jos se on nyt muotia olla avoin jokapuolelle, mutta jos aletaan puhua siitä että sana ehkä alkaa nousta tärkeäksi perusteeksi ajatusmaailmalle niin me ehkä kohta ollaan kaikki ehkä hiukan sekaisin.
Mun elämä ei ole "ehkä" mitään, vaan mä tiedän, ja jos se on ahdasmielistä kun ei pohdi ehkiä niin mulla ei ole mitään sitä vastaan että leimaudun ahdasmieliseksi. Mulla on hyvä näin.