Pimeänä aikana on yötä enemmän kuin päivää.
Kovin lyhyeksi jäävät lokakuiset päivät, kun vettä sataa ja pilvet ovat taivaan peittona sateettomillakin alueilla.
Olematta maanviljelijä, minua harmittaa heidän puolestaan joilla viljasato mätänee ja itää maassa, kun sateella ei voi puimakoneella puida, eikä vanhoja hevosvetoisia niittokoneitakaan pellot kanna, eikä märkää viljaa kaadeta silläkään tavalla. Viikatehan oli ennen aikaan se väline jolla kauraa kaadettiin pieniltä peltotilkuilta. Ruista sirpillä, mutta se on taas ihan eri juttunsa. Moni on senkin taidon jo lapsuudessa oppinut, kuten lyhteen sitomiset ja kuhilaiden pystyttämiset, syksyn sadonkorjuuta ja talkoita maalaistaloissa.
Kuinka käy perunasadon?
Luonto on osoittanut voimansa maapallon eri laidoilla. Milloin suunnaton kuivuus tapaa kasvit, eläimet kuolevat janoon ja suuret metsä- ja maastopalot raivoavat ajaen ihmisiä pois kodeistansa. Hirmumyrskyt raivoavat valtamerillä, kaatosateet aiheuttavat tulvia tasaisilla alueilla ja mutavyöryt peittävät kokonaisia kaupunkeja ja kyliä.
Historia kertoo kuinka tuhansia vuosia sitten maanjäristykset ja maan vyörymiset peittivät antiikin kaupunkeja kymmenien metrien paksuisten maakerrostumien alle. Nyt niitä kaivetaan esiin osoittamaan kuinka pitkä historia ihmisellä on kaupunkirakentamisessa, marmorin ja muiden kivien käsittely on ollut ammoisina aikoina niin tarkkaa ja hienoa käsityötä, että kaivauksien alta paljastuneissa veistoksissa on edelleenkin nähtävissä ihmisen käden jälki.
Oliko niinä aikoina steita ja myrskyjä? Mikä sai aikaan suuret maanvyöryt joissa maa valui kallioilta laaksoihin, peittäen kaupungit?
Pimeinä iltoina ajatuksissa liikkuu oman elämän historiaa, lapsuuden leikit, joita ei enää kukaan leiki. Nuoruudessa on opittu sellaisia työtapoja joista ei nykynuoriso mitään tiedä, eikä niitä nykyisten koneiden ja robottien aikana tarvita, mutta aikoinaan ne olivat ainoa tapa saada jokin työ tehtyä. Koneiden aikakausi on vienyt käsityön arvon ja arvostuksen. Hirsiä ei veistetä piilukirveellä, eikä lautoja sahat kenttäsirkkelillä, eikä ole pärehöylää joka kylässä, ei pärekattojakaan.
Millaisin ajatuksin te palstan tutut kirjoittajat luette uutisia ja katsotte television näyttämää kuvaa vaikka tämän syksyn sateiden kaatamista viljapelloista?
Tiedän ja tunnen palstan lukijakuntaa ja kirjoittajia niin, että tiedän monen vain hymähtävän asialle koska " asia ei sinulle kuulu, eikä minuun vaikuta mitään " mielipiteitä näkee aiheen kuin aiheen mielipiteissä, mutta kaikilla on oikeus olla mietä mieltä tahansa ja ilmaista mielipiteensä, tai olla ilmaisematta.
Tämä ei ole kysely, halusin vain kertoa millaisia ajatuksia tämä syksy herättää ja mitä olen matkoillani nähnyt hävinneistä ja hävitetyistä, tuhoutuneesta ja tuhotusta, sekä myrskyn jäljistä ranta kaupungeissa. Myrsky tekee parhaillaan tuhoa oman maamme viljapelloilla.
Kovin lyhyeksi jäävät lokakuiset päivät, kun vettä sataa ja pilvet ovat taivaan peittona sateettomillakin alueilla.
Olematta maanviljelijä, minua harmittaa heidän puolestaan joilla viljasato mätänee ja itää maassa, kun sateella ei voi puimakoneella puida, eikä vanhoja hevosvetoisia niittokoneitakaan pellot kanna, eikä märkää viljaa kaadeta silläkään tavalla. Viikatehan oli ennen aikaan se väline jolla kauraa kaadettiin pieniltä peltotilkuilta. Ruista sirpillä, mutta se on taas ihan eri juttunsa. Moni on senkin taidon jo lapsuudessa oppinut, kuten lyhteen sitomiset ja kuhilaiden pystyttämiset, syksyn sadonkorjuuta ja talkoita maalaistaloissa.
Kuinka käy perunasadon?
Luonto on osoittanut voimansa maapallon eri laidoilla. Milloin suunnaton kuivuus tapaa kasvit, eläimet kuolevat janoon ja suuret metsä- ja maastopalot raivoavat ajaen ihmisiä pois kodeistansa. Hirmumyrskyt raivoavat valtamerillä, kaatosateet aiheuttavat tulvia tasaisilla alueilla ja mutavyöryt peittävät kokonaisia kaupunkeja ja kyliä.
Historia kertoo kuinka tuhansia vuosia sitten maanjäristykset ja maan vyörymiset peittivät antiikin kaupunkeja kymmenien metrien paksuisten maakerrostumien alle. Nyt niitä kaivetaan esiin osoittamaan kuinka pitkä historia ihmisellä on kaupunkirakentamisessa, marmorin ja muiden kivien käsittely on ollut ammoisina aikoina niin tarkkaa ja hienoa käsityötä, että kaivauksien alta paljastuneissa veistoksissa on edelleenkin nähtävissä ihmisen käden jälki.
Oliko niinä aikoina steita ja myrskyjä? Mikä sai aikaan suuret maanvyöryt joissa maa valui kallioilta laaksoihin, peittäen kaupungit?
Pimeinä iltoina ajatuksissa liikkuu oman elämän historiaa, lapsuuden leikit, joita ei enää kukaan leiki. Nuoruudessa on opittu sellaisia työtapoja joista ei nykynuoriso mitään tiedä, eikä niitä nykyisten koneiden ja robottien aikana tarvita, mutta aikoinaan ne olivat ainoa tapa saada jokin työ tehtyä. Koneiden aikakausi on vienyt käsityön arvon ja arvostuksen. Hirsiä ei veistetä piilukirveellä, eikä lautoja sahat kenttäsirkkelillä, eikä ole pärehöylää joka kylässä, ei pärekattojakaan.
Millaisin ajatuksin te palstan tutut kirjoittajat luette uutisia ja katsotte television näyttämää kuvaa vaikka tämän syksyn sateiden kaatamista viljapelloista?
Tiedän ja tunnen palstan lukijakuntaa ja kirjoittajia niin, että tiedän monen vain hymähtävän asialle koska " asia ei sinulle kuulu, eikä minuun vaikuta mitään " mielipiteitä näkee aiheen kuin aiheen mielipiteissä, mutta kaikilla on oikeus olla mietä mieltä tahansa ja ilmaista mielipiteensä, tai olla ilmaisematta.
Tämä ei ole kysely, halusin vain kertoa millaisia ajatuksia tämä syksy herättää ja mitä olen matkoillani nähnyt hävinneistä ja hävitetyistä, tuhoutuneesta ja tuhotusta, sekä myrskyn jäljistä ranta kaupungeissa. Myrsky tekee parhaillaan tuhoa oman maamme viljapelloilla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voinhan kertoa ajatuksiani, vaikka tuntuu vaikealta vastata kirjoittajalle, joka tuntee palstakirjoittajia noin hyvin, silti salaten itsensä!
En koe mitään maailmanlopun tunnelmia nähdessäni tv:ssä myrskyjen tuhoja, saati tästä pidemmästä sadekaudesta omassa maassamme. Maamme pohjoisen sijainnin piikkiin menee tuo lyhyt korjuuaikammekin.
Nuo ihmiskunnan historian ajan eri työskentelytavat ovat kiinnostavia minusta. En sure kampakeramiikka-ajasta siirtymistä, en nauhamenetelmällä tehtyjen ruukkujen häviämistä, teräsastioihin siirtymistä entisistä puisista tarvekaluista.
Ihminen on keksinyt koneissaan helpotuksia raatamiseensa, mutta yhdyn Esko Valtaojan eiliseen haastatteluun: ettei ihmiskunnalla ole koskaan ollut niin hyviä aikoja kuin nyt.
Tuntuu olevan kuin sisäänrakennettuna meissä, tuo pyrkimys parempaan, löytää epäkohtia asioissa, pelkoja tulevasta, vaikka taaksepäin edeltäjiämme katsoen, elämme hyvinvoinnin runsauden keskellä!
Voinhan kertoa ajatuksiani, vaikka tuntuu vaikealta vastata kirjoittajalle, joka tuntee palstakirjoittajia noin hyvin, silti salaten itsensä!
En koe mitään maailmanlopun tunnelmia nähdessäni tv:ssä myrskyjen tuhoja, saati tästä pidemmästä sadekaudesta omassa maassamme. Maamme pohjoisen sijainnin piikkiin menee tuo lyhyt korjuuaikammekin.
Nuo ihmiskunnan historian ajan eri työskentelytavat ovat kiinnostavia minusta. En sure kampakeramiikka-ajasta siirtymistä, en nauhamenetelmällä tehtyjen ruukkujen häviämistä, teräsastioihin siirtymistä entisistä puisista tarvekaluista.
Ihminen on keksinyt koneissaan helpotuksia raatamiseensa, mutta yhdyn Esko Valtaojan eiliseen haastatteluun: ettei ihmiskunnalla ole koskaan ollut niin hyviä aikoja kuin nyt.
Tuntuu olevan kuin sisäänrakennettuna meissä, tuo pyrkimys parempaan, löytää epäkohtia asioissa, pelkoja tulevasta, vaikka taaksepäin edeltäjiämme katsoen, elämme hyvinvoinnin runsauden keskellä!
Hyvää huomenta!
Jaa ha, suomi 24 halusi nimeni esiin, mikäpä siinä!
On luonnollista, että mielialat vaihtelevat säiden mukaan. Toiselle syysmyrsky on mahtava voimaannuttava näytelmä, toiselle pelottava ja ahdistava kokemus. Meillä on peritty luonteemme, miten näemme asiat , miten ne vaikuttavat mielialaamme. Tulee mieleen Erna Tauron Syyslaulun sanat : "Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa syksyiltani yksinäisyyteen. Kas pimeähän saa sitä ajattelemaan, mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan..." Hyvä, että pystyy ajatuksiaan jakamaan vaikka täällä palstalla, että on herkkyyttä tuntea toisten murheita ja vastoinkäymisiä. Onhan esimerkiksi selvää, että katovuosi on yhteinen asia, ei vain viljelijöiden, samoin pakolaisten auttaminen on yhteinen ponnistus.
Maailmalta ja kotomaasta kantautuvat uutiset tietysti koskettavat, järkyttävätkin, mutta meidän on jatkettava tällä paikalla, jonka olemme osaksemme saaneet ja tehtävä osuutemme. Oma osuutemme alkaa olla työn kannalta takanapäin, mutta voimmehan olla kokemuksinemme nuorempien ja toistemme tukena. Paljon elämää nähneinä ja kokeneina ehkä osaamme laittaa paremmin asioita tärkeysjärjestykseen ja suhteuttaa niitä. On paljon asioita, joille emme mitään voi, mutta voimme vaikuttaa lähipiirissämme , ja jopa valtakunnan tasolla ainakin äänestämällä. Onhan tämä somessa seikkailukin yksi vaikutuskanava, mistä sen tietää, miten laajalti meidän vanhojen palstaa seurataan. :)
Minäkin uskon ainakin osittain Valtaojan sanoihin ihmiskunnan tilasta. Tiedotus on nykyisin niin nopeaa ja maailman kattavaa, että uutiset luonnon tuhoista, sodista , mellakoista ja hirmuteoista kantautuvat hetkessä yli maanpiirin. Apukin kantautuu, nälänhätää saadaan paljon lievitettyä, tappavia tauteja on saatu aisoihin, joskaan ei loppumaan. En tarkoita tällä sitä, että maapallon asiat olisivat hyvin, pakolaisuus ja ilmastonmuutos ovat valtava haaste . Nyt käytetään tuota positiivista sanaa haaste, vaikka katastrofeja ne oikeastaan myös ovat. Jos maapallolla on kuitenkin enemmän liikalihavia kuin nälkää näkeviä, eikö ainakin ruoka-asiat ole ratkaistavissa, jos hyvää tahtoa on ?
Hyvää suomalaisen kirjallisuuden ja Aleksis Kiven päivää !
Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas
eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan.
Kammiostaan korkeasta
katselee hän mailman piirii,
taisteloa allans' monta;
havu-oksan rauhan-viiri
päällänsä liepoittaa.
Just noin!
Kirjoitin kohtalaisen pitkän vastauksen ja omat tuumailuni sivulle ketjussa keskustelun aiheesta, jonnekin ne hävisi kun sivulle ilmestyi pyörteinen liike.
Hui hai menköön pidän ajatukseni ja päättelyni itselläni mitä niistä toisille kertomaan
Nousee ajatukseen ruuan tuleva hinta, laskussa ei kuitenkaan ole. Sateet pilaa sadon ja pehmentää pellot isoilla puimureilla ei satoa voi korjata ja muuta keinoa ei monia löydy, käsipelillä.
Jatkuvat rankkasateet estävät auttavien käsienkin pelloille tulon.
Koettelee, vaan ei hylkää Herra tänä vuodenaikanakaan, vaikka tiedostuvälineiden myllyt jauhavat huonon sään mukana tuomia ongelmia pävästä pävään sadon korjuuseen, vaikka valon pilkahduksiakin on havaittavissa.
Huonosta säästä johtuva heikko sato tuo ongelmia eritoten viljelijöille--satoa ei tule edellisvuosien tapaan- sato jääheikkolaatuisuuden vuoksikorjaamatta.
Kuten tiedämme maassamme on ollut ja on varmuusvarastot eri tuotteista, joten emme nälkään kuole, Toivottavasti emme joudu Saarijärven Paavon ohjetta vaimolleen käyttämään:"Vaimo, vaimo, pane leipään puolet petäjäistä, veihän naapurimme sadon halla:"
Tänään olen ajatellut onnellisutta.
Heti herättyä olin täynnä iloa, luottamusta siihen että tänään tapahtuisi jotain ihmeellistä. Eikä mennyt kauankaan, kun aloin pelätä että kohta varmaan tapahtuisi jotain mielipahaa - mistä se semmoinen onnentunne nyt muuten. On syksy, luonto on kauniin kullan keltainen, punaset pihlajan marjat antavat lisähehkua lunnon muovaamiin väreihin. Pian on marraskuu luonto valmistautuu uuden kevään tuloon.
Siispä yritän valmistautua uusiin elämä mukana tuomiin haasteisiin, ajan tuoman ajatuksin.
Herrani, anna minun luottavaisin mielin olla onnellinen, uskoa, että onni on paitsi mahdollista myös luvallista. Ja kyllähän minä sen ymmärrän, ettei sitä tämänikäiselle naisihmiselle mitään suuria elämyksiä, anna nauttia edes niistä pienistä - koko ajan pelkäämättä.
Nythän meillä on työttömien armeija , paljon nuoria terveitä miehiä makaamassa toimettomina. Miksi heitä ei viedä pelloille pelastamaan satoa edes pieneksi korvauksesksi ylläpidostaan ? Sade ei ole jatkuvaa sentään ollut ja onhan sateen pitäviä vaatteita .
Työttömien+armeija+ei+ole+kyllä+hyvä+työttömän,+eikä+muiden+kannalta.+Suomessa+puuttuu+monelta+alalta+työn+tekijöitä,+mutta+kukaan+ei+nykyisin+halua+edes+muutta+työn+perässä.+Lapsuudessani+isät+muuttivat+minne+tahansa+työttömyystöiden+perässä+saadakseen+perheelle+leipää.
Ehkä ne sateet loppuvat ennen maan jäätymistä, toivottavasti aikaisemmin. Muistan joulunalusviikon kun maa oli vielä sula. Istutin jopa kukkasipuleita joulun aatonaattona.
Nyt on lyöty eräin paikoin suomea syksyn sade-ennätyksiä.
Mitäpä sitä kieltämään; kyllä useamman päivän sadejakso vaikuttaa ihmisten mielialoihin.
Kun kaakonpuoleinen tuuli puhals, niin jaksoi se nylonmatriaalisen Suomen lipun pelmuamiseen täysimittaisena.
Rakastin syksyjä lapsena.
Olipa kiva mennä naapurin hernepeltoon syömään tuoreita herneitä ja ne olivatkin ihan kiva lisä niukkaan ravintoon jota oli niihin aikoihin köyhän lapsilla tarjolla.
Kun mustikat kypsyivät menimme emalimukien kanssa keräämään marjoja lähi metsästä. Ne sitten syötiin sokerilla, jos sitä oli, kaadettiin maitoa, jos sitä oli, mutta yleensä syötiin sellaisenaan osa jo metsässä, osa kourin kaivaen mukista viimeinenkin marja suuhun.
Puolukka aika oli juhlaa. Isäkin lähti marjareissulle ja meillä oli oikein eväsleivät ja maitoa pullossa. Pullo oli villasukan sisällä, ettei aurinko niin lämmittäisi ja hapattaisi eväsmaitoamme.
Kaikki sadonkorjuu, perunan nosto, viljan niitto ja leikkuu, sekä vanhalla puimakonella viljan puinti vainiolla. Lapset haravoivat viljaseipäiden ja kuhilaiden alta viimeisetkin tähkät puimakoneen nieluun.
Ei ole peltoja eikä perunamaita nyt.
Aika tappoi monta pienviljelijää.
Nyt syksyt ovat pelkkää sadetta ja talvet samaa syksyä helmikuulle asti vähintäänkin, kun lumi ja pakkanen puuttuvat pohjolan lapseltakin.
Moni kärsii masennuksesta. Toivottomuus valtaa monen mielen. Olenpa ollut näkevinäni etelään matkaavien joukkojen lisääntyvät, mutta kaikilla ei ole varaa matkustella aurinkoa etsimään.
Toisaalta tiellä liikkuvia matkaajia on kotimaassakin aina vain enemmän. Ihmiset ajavat tuhansia kilometrejä kotimaan maanteillä, viihtyvät nykyisin ruskamatkoilla Lapissa joka tarjoaa aurinkoisten päivien sijaan värejä ja rauhaa.
Hyvä on vaeltaa luonnossa jossa saa olla rauhassa.
Suomi on kaunis maa. Kyllä maisema rauhoittaa levottoman mielen joka osaa siitä nauttia.
Rakastanko syksyä nyt, en rakasta kun metsät ja polut ovat märkiä. Olisi vielä puolukkaa ja karpaloita metsissä, mutta kun sataa.
Niin, eilen kyllä siniristilipuilla oli melkoinen meno. Märkäkin lippu oli kuin viiri ojennuksessa, täydessä mitassaan tuulen viemänä.
Nautitaan sateessa vaikka kynttilöistä. Koko päivän pitää olla valot.
Vaikka me väheksymme oman maan tilanteen vakavuutta ravintotuotannossa, on hätä olemassa, tai nykymenolla se pian on tosi tilanne.
Ilmaston vaikutus, lyhyt satokausi, maatalouden yleiset vaikeudet kun vastassa on koko Euroopan viljelijöiden paremmat olosuhteet ja paljonhan se riippuu tukien maksamisestakin, vaikka niistä ei tässä enempää.
Ihan julkista huolestumista tämän linkin takana:
https://yle.fi/uutiset/3-9720894