Hei. Isäni kuoli. Hän omisti äitini kanssa molemmat 1/2 omakotitalon. Äitini omistaa myös kesämökin, jonka on ostanut ennen avioliittoa ja aikanaan tehty lainhuuto on hänelle 1/1. Mitään sopimuksia heillä ei ollut asiasta kumpaankaan suuntaan.
Miten nuo menee perunkirjaan? Onko isälle syntynyt avioliiton mukana avio-oikeus mökkiin, eli merkitäänkö omistus puoliksi hänelle?
Miten nuo menee perunkirjaan? Onko isälle syntynyt avioliiton mukana avio-oikeus mökkiin, eli merkitäänkö omistus puoliksi hänelle?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Omaisuudet merkitään perukirjaan siten, että listataan kuolleen omaisuus ja lesken omaisuus, ihan sen mukaan kuin miten he ovat omaisuuden eläessään omistaneet.
Sitten tehdään ositus.
Aloituksesi perusteella vaikuttaa siltä että äitisi on varakkaampi osapuoli.
Eikä mitään avioehtoja tai testamentteja ole.
Varakkaampana hän voi vedota lesken tasinkoprivilegiin.
Eli kun ositus tehdään, hän saa pitää halutessaan kaiken oman omaisuutensa.
Ja kuolleen puolison perilliset perivät tämän omaisuuden (tai jäämistön eli omaisuuden mahdollisten velkojen jälkeen).
Tasinkoprivilegiin vetoamisesta pitää erikseen mainita perukirjassa.
Automaattisesti sitä ei siis tehdä.
Kiitos loistavasta vastauksesta! Eli periaattessa jos ei ositusta tehdä perunkirjoitusvaiheessa, eikä muuta omaisuutta ole, kuin em, se kenellä on enemmän rahaa tilillä, maksaa tasinkoa, jos ei toinen tästä ilmoita luopuvansa?
Mitä hyötyä tai haittaa voi olla siitä, ettei ositusta tehdä, jos kaikki tapahtuu täydessä yhteisymmärryksessä?
Varmaan ymmärsit oikein mutta varmistetaan. Vain leski voi vedota tasinkoprivilegiin, eli kieltäytyä luovuttamasta tasinkoa, vaikka olisi velvollinen. Ja tuo ilmoitus tulee liittää perukirjaan, että se vaikuttaisi perintöverotukseen.
Jos taas tasinkoon oikeutettu luopuu oikeudestaan saada tasinkoa, tulee ositus suorittaa kunnolla loppuun ja toimittaa kopio verottajalle, että se vaikuttaisi perintöverotukseen.
Osituksen suorittamatta jättäminen on käytännössä hyödyllistä hyvin harvoissa tilanteissa. Yleensä saadaan vain lesken jälkeen suoritettava perukirjoitus hyvin monimutkaiseksi tai sitten maksetaan ylimäärisiä perintöveroja, kun ei selvitetä kunnolla. Ja muita ikäviä joita ei jaksa tässä listata.
Ja ositus voidaan tehdä aivan siten kuin sovitte, eli omaisuuseriä voidaan siirtää puolelta toiselle sen mukaan kuin yhdessä parhaaksi katsotte. Jos esim. mökki on tarkoitus myydä, eikä äiti tarvitse itse varoja, voitte siirtää sen osituksessa kuolinpesän puolelle, jolloin äidin pitää saada vastaava määrä varoja isän puolelta itselleen (esim. rahavaroja taikka asuntoa).
Omaisuudet voivat toki osituksessa jäädä ennalleenkin eli äiti omistaa mökin ja asunto omistetaan puoliksi ja rahat ym. miten ne alun perin olivatkin.
Äiti voi myös halutessaan maksaa sitä tasinkoa tai osan siitä.
Avio-oikeus ei kohdistu mihinkään tiettyyn omaisuuserään vaan kaikkeen omaisuuteen.
Ositus aloitetaan laskemalla kaikki varat yhteen. Osituksessa on siis laskennallinen ja reaalinen puoli.
Jos äidin varat ovat vaikkapa 250 000 ja isän varat 200 000, varat yhteensä 450 000. Avio-osa olisi puolet tuosta 450 000:sta eli 225 000 ja laskenallinen tasinko 25 000. Pääsääntö on siis se, että enemmän omistava maksaa tasinkoa niin paljon, että molemmille puolille tulee avio-osan verran varoja (tässä esimerkissä 225 000). Ja jos leski vetoaa tasinkoprivilegiin, hän pitää tuon 250 000 ja perilliset pitävät 200 000.
Sitten siirrytään osituksen reaaliseen vaiheeseen eli sovitaan mitä kumpikin osapuoli (=leski ja perilliset) saavat ja pitävät osituksessa. Tasinkoa maksava lähtökohtaisesti päättää, mitä omaisuutta luovuttaa tasinkona. Mutta ositus on kuitenkin sopimus, joten kaikkien osapuolten pitää olla yksimielisiä, muuten sopimusta ei synny.
Tämän jälkeen tehdään perinnönjako perillisten kesken. Jaon kohteena on ne varat, jotka perillisten puolelle ovat osituksessa tulleet.
Yhteiseen kotiin leskellä on hallintaoikeus osituksesta ja perinnönjaosta huolimatta.
Ositus ja perinnönjako on yleensä syytä toimittaa mahdollisimman pian, sillä vanhojen kuolinpesien asioiden selvittely on monimutkaista. Papereiden laatimisessa on syytä käyttää lakimiestä, joka auttaa myös asiaan liittyvän verotuksen suunnittelussa.
"Tasinkoa maksava lähtökohtaisesti päättää, mitä omaisuutta luovuttaa tasinkona. Mutta ositus on kuitenkin sopimus, joten kaikkien osapuolten pitää olla yksimielisiä, muuten sopimusta ei synny."
En ymmärrä. Kumpi pitää paikkansa, jos ei päästä yhteisymmärrykseen: tasinkoa maksava osapuoli (esim. vainajan lapset) päättää mitä omaisuuttaa luovutetaan tasinkona VAI voiko tasinkoa saava (leski) kieltäytyä jostain ja vaatia jotain muuta tilalle (toki siis jotain vainajalle kuuluvaa)?
Ellei ositussopimukseen saada kaikkien osapuolten allekirjoitusta hyväksymisen merkiksi, ei ole syntynyt sopimusta. Sitten on haettava käräjäoikeudelta pesänselvittäjä/-jakaja, joka ottaa asiat täysin haltuunsa. Osapuolia joitakin kertoja (ainakin kerran) kuultuaan hän tekee osituksen ja jaonkin lain mukaan, kuten ketjussa on selostettu.
Osituksessa ja jaossa "jäkättäminen" tulee varsin kalliiksi kaikille osapuolille perintöosiensa suhteessa vuosiakin kestävän selvittelyn takia.
Mikään pakko ei ole tehdä sopimusta tai hakea pesänselvittäjää, jos kukaan ei vaadi jakoa, vaan voi pitää jakamattomana siihen saakka kunnes leski aikanaan kuolee tai senkin jälkeen.
Jos molemmat osapuolet ovat kuolleet niin,omaisuus jaetaan
kuolinpesien kesken tasan,myös tilit.Perukirjat.
Uusioperheiden perijöiden ei kannata omavaltaisesti laittaa
tilejä tyhjiksi,ilman osakkaiden suostumusta.
Joo.... ei.
Voi se olla, että kummankin osapuolet perilliset saavat yhtä suuren osan kaikesta, mutta asioita ei jaeta tasan. Varakkaamman osapuolen kuolinpesä tulee maksaa jonkin verran tasinkoa toiselle osapuolelle, ja tämä varakkaampi kuolinpesä sää pääsääntöisesti itse valita mitä antaa tasinkona.
Lisäksi mm. avioehto, testamentti, vastikkeet ja perintökaaren 3 luvun 4 §:n mukainen vaurastuminen saattavat vaikuttaa lopputulokseen.
Se on kyllä tosin totta, että ei kannata putsata kuolinpesän tilejä itse - se johtaa riitaan.
Eikös kuolinpesien välillä suoriteta ositus.Tasinko kuuluu elossa olevan, Lesken/
ja avioero oikeuksiin. Perijöiden kesken jaetaan kaikki perittävä.
Onhan tuossa aiemmin selostettu varsin kattavasti, mutta onko jäänyt silti jotain epäselväksi vai halusitko vain tuoda varmennusta omalla näkemykselläsi.
Kannattaa vastata yksinkertaisin termein. Eli äiti saa varakkaampana pitää kesämökin ja 1/2 talosta, lapset perivät talosta toisen puolen. Äidillä on oikeus asua talossa loppuelämänsä. Siinä se!