Minkä ikäinen on nuori?

Alle kolmekymmentä.

Riippuu tilanteesta. Nuori tai vanha mihin asiaan?
Kyllä minusta esim. kuuskymppinen on nuori kuolemaan, mutta vanha saamaan lapsia.

Mistä näkökulmasta katsoo, keskenkasvuinen vai vanusko näkevät sen eritavalla, biologisesti ihminen alkaa vanheta murrosiän jälkeen.
Olen nuori verratuna satavuotiaaseen.

Kun 100-vuotias käy päivittäin juoksulenkillä, hän on nuori ikäisekseen. Onko?
Tiedän yhden, joka ihan oikeasti tekee niin.

Äitee oli 28v, kun minä synnyin. Minun mielestäni äitee oli aina vanha.
Itse olen 68v, enkä tunne itseäni ollenkaan vanhaksi.
Kaikki on niin suhteellista.

Ikä on itsestä kiinni. Miten tunnet. Itse tunnen olevani kymmenen vuotta nuorempi kuin peilikuvani.

Nuori on alle viisikymppinen terve,
yli viisikymppiset usein jo kärsii monenlaisista vaivoista,
vaivat tuee vääjäämättä vaan lisääntymään,
on tietenki jonkinveran terveitä yli viisikymppisiä tervaskantoja,
jotkut voi elää jopa sata-vuotiaiksi,
mutta ku alottaja kysyy mielipidettä
se tuli tässä,

Olen kohta 70-vuotias, eikä mitään sairauksia tai vaivoja ole. Olenko siis nuori vain luonnonoikku?

Kaikki ikäiseni ja vanhemmatkin, joilta löytyy pilkettä silmäkulmasta,
hymyä suupielestä ja varsinkin jos omaa komeat naururypyt
ovat nuoria. Ei ne mitkään ikänumerot.
Viralliset taulukot ja roknoosit kulkevat ihan eri kuvioita. Tietty.

Mulla hyrrää vielä nähdessäni naisia.

100-vuotiaasta 80-vuotias lapsensa on nuori. Yksikin pappa oli mielissään kun lapsensa pääsi vanhainkotiin. Itse asui vielä kotiavun turvin kotona.

Tilastollinen SF-elin-ikä on tällä-hetkellä 80v.(Wiki)
Eli keski-ikä alkaa 40v.
Looginen loppu-tulos on siis että 40-vuotis-päivänä loppuu nuoruus.
Suraavana päivänä Alkaa vanhuus.
Kaikki muu selittely on tarpeetonta ja typerää luulottelua.
Epä-toivoistakin joillekin, sanoisin.

H.

Nykyisin ihmiset pysyvät pidempään nuorekkaina kuin lapsuuteni aikaan.
Mielestäni nelikymppinen on vielä nuori, kuusikymppinen voi olla hyvinkin nuoren näköinen, ihan ilman leikkauksia.
Jos on terve ja hyväkuntoinen ei vuodet ole tärkeitä.

Lapsi 0-16
Teini 12-16
Nuori 14-29
Aikuinen 18-
Keski-ikäinen 40-50
Vanha 75-

Muutama väliinputoajaryhmä joka vain on. Aikuisia sentään.

Kunhan ei ole nuorena nukkunut, niin hyvin menee.

Komppaan sitä edellistä joka sanoi että riippuu keneen verrataan.
Hunksziin verrattuna olen nuori, koska en ole vielä antanut periksi, opin uusia asioita ja uskon tulevaisuuteen.
Johonkin muuhun verrattuna olen vanha koska otan vastuun omasta elämästäni, en syyttele muita epäonnistumistani ja en kadu mitään päätöksiäni tai valintojani vaikka ne ei aina niin loistavia l. Mutta koska en tiedä mitä olisi tapahtunut jos olisin valinnut "oikein" niin ei katuminen tee mitään paremmaksi ja ajan viisareita en voi vääntää takaisin
***
Fyysisesti tykkään että on nuori kun sekä kroppa että nuppi toimii hyvin, jalat kantavat. aistit toimivat ja erakoituminen ei ole vielä alkanut (eli yhteisöllisyys on osa nuoruutta). Numeroita on turha edes asetella kun yksilölliset erot ovat niin suuria. (Mariella-täti (R.I.P. tanssi salsaa vielä yli kahdeksankymmentävuotiaana sukulaistytön 15-vuotisjuhlissa muun nuorison kanssa pikkutunneille saakka ja sillä ei ollut mikään paikka kipeä seuraavana päivänä.)

Melkein kaikki olette vanhuksia minuun verrattuna.

15v.

Onko tämä rouva vanha? Katso kiinnostava haastattelu, jos ymmärrät englantia. Katsominenkin kertoo paljon.k

https://m.youtube.com/watch?feature=youtu.be&v=z305v0WLRfg

100-vuotias, joka kieltäytyy lopettamasta työntekoa 76 ammattilaisvuoden jälkeen.

Olen aikuisopiskellut 2000-luvun alussa ja jo silloin vanhuuskäsitys oli sellainen, että yli 80 on vasta vanha. Tätä nykyä voisi sanoa että raja on noussut koska ikä ei ole numero vaan tunne; jos ei tunne itseään vanhaksi ja on terve ja toimintakykyinen, niin miksi pitäisi tuntea olevansa vanha.

Niin. Kun nyt olemme kuulemma psykofyysinen kokonaisuus, katson, että pelkkä itsensä nuoreksi tunteminen oman päänsä sisällä ei tee ihmistä nuoreksi. Tunteminen on eri asia kuin oleminen. Käytän tällaisesti ilmiöstä adjektiivia nuorekas. Onko yksilö ulkopuolelta nuorekas, se on eri juttu, mutta kielemme on köyhä eikä päänsä sisällä nuoreksi itseään tuntevasta ole tiedossani sopivampaa ilmaisua, jollei mennä mielenterveyden järkkymisen ilmiöihin. Puhutaan nyt kuitenkin terveistä yksilöistä.

Nuori on alle 30-vuotias, siitä iästä kuulemma alkaa keskimäärin rappaeutuminen eli ruumiin hidas surkastuminen. Fyysisesti tuon ikäinen terve yksilö on nuori ja aika usein henkisesti myös. Nuori aikuinen on mielestäni 30-40-vuotias, keski-ikäinen 40-60-vuotias, vanha 60-75-vuotias ja vanhus 75 ikävuodesta ylöspäin.

Empiiristen havaintojeni perusteella olen huomannut, että monet ovat tuohon 75-ikävuoteen saakka vielä pirteitä, mutta sen jälkeen alkaa rappeutuminen nopeutua, mm. sairauksia eli kreppoja ilmaantuu entistä enemmän terveistä elämäntavoista huolimatta. Fyysisesti siis näin, mutta henkinen kehitys tai kehittymättömyys seuraavat koko eliniän ellei kohdalle osu aivo- tai muuta sairautta. Henkiselle kehitykselle pitäisi löytää oma kypsyyttä luokitteleva sarjansa. Mutta kukapa sellaista mitaisi ja millä mitalla? Mahtavatko apinat pohtia näitä asioita? Ovathan ne tai he sukua.

Nuorien tartteis saada kyllä nukkuakin - aivotkin lepoatartteis - paitsi työstä, myös jatkuvalta viriketulvalta - ihminen ei ole kone. Eikä jätesäkkikään.
Kastraatti. Samalla tavalla # luonnonlapsia ehken kuin leikatut kissat , possut ja koiratkin ja hevosetkin - kilpirauhasongelmainen - mikseimuka yöaikaankin saa nauraa
-keidenvirrenveisuuta sekään häiritsee tai panopuuhiakaan ynnä rosvojen häärimstä ypn pimeydessä - millaisia mielestänne ovat ikinuoret ihmiset? - vammaisetkin, ynnä vammautetut?

- ihmisten fyysinen keho voi olla vaikka kuinka rappeutunut mutta se henki joka ikääntyneessä asuu - voi olla ikinuori - toisenlaista henkeä edustaa rappeutuneet nuoret, joita huumeet ja viina vie - olemattomilla luottokorteilla tilaillaan satoja pitsoja ravintoloille, lentoja kaukomaihin, pilkottuja ihmiskehoja ties missä -
millaista "nuoruutta itseisarvossaan jonain arvokyky-mittarointina ihannoi laillisuuksissaan tai laittomuuksissaan tai rajattomuuksissaan -
- paljonko vanhoille kertyy mielenmurhetta ja kustannuksia makseltaviksi niittenkin laitapuolen toimijoiden örvellyshommista muuten -silloin kun mikään ei täsmää tai hommatkaan suju sovitun mukaan? Luritukset lemmestäkin enempikin tyhjää täynnä olevaa hömppää - ongelmana vain kun iski äkillinen varojen pula - vastuunkantajiakin aina kysellään täysin edesvastuuttomien ollessa kyseessä - ketkä kustantavat kulutuksen juhlaa`? myös silloinkun vitsit alkaa ollavähissä.....